Kurdisissien riveistä kirjailijaksi Keravalle

Tammikuussa jaettu Kiila-palkinto yllätti irakilaissyntyisen Yousif Haddadin iloisesti.

– Olen historian ensimmäinen ulkomaalaistaustainen kirjailija, joka saa Kiila-palkinnon. Ja ensimmäinen keravalainen!

Palkintoperusteluissa kiitetään hänen terävänäköistä tapaansa tarkastella siirtolaisuutta ja kuvaillaan hänen tuovan usein ironian keinoin esiin turvapaikanhakijoiden kokemuksia:

”Hänen tuotantonsa rikastuttaa Suomeen Euroopan ulkopuolelta muuttaneiden ja teoksissaan suomalaista yhteiskuntaa käsittelevien kirjailijoiden ääntä.”

Kirjoituksissa nousevat esiin myös muukalaisvastaisuus, rasismi ja uskonnollinen fundamentalismi.

Suomenkieliset lukijat eivät toistaiseksi ole päässeet tutustumaan kuin yhteen taitelijanimellä Yousif Abu Al Fawzin kirjoittavan kirjailijan teokseen. Toinen suomennos on nyt tekeillä.

– Ajattelin suomalaista lukijaa, kun kirjoitin teosta Helsingin painajainen. Nyt unelmani on toteutumassa ja siitä on tarkoitus julkaista käännös ensi vuonna, Haddad kertoo.

Romaanissa Suomen pääkaupungissa tapahtuu terroristi-isku.

– Kirjoitin Isisin kaltaisesta uskonnollisesta fundamentalismista jo ennen kuin siitä puhuttiin mitään, ennen kuin sitä olikaan. Matkustin ympäri Eurooppaa keräämässä tietoa. Vaikka kirjoitin fiktiota, se perustuu pitkälti keräämääni faktaan.

– Olen erittäin huolissani siitä, että sellainen [terrori-isku] voi tapahtua. Täältä on lähdetty Isisin joukkoihin. Se ei ole ongelma, mutta entä jos he tulevat takaisin Suomeen? Mitä siitä seuraa?

Uskontoa ei pidä
sekoittaa politiikkaan

Yousif Haddad on huolissaan siitä, että uskontoa käytetään tekosyynä edistää poliittisia tavoitteita ja syynä vihata.

– Uskonnon ja politiikan sekoittaminen on vaarallista. En vastusta uskontoa enkä sitä, että ihmiset uskovat omiin jumaliinsa. Mutta ketään muuta ei voi eikä saa pakottaa uskomaan eikä siihen pidä sotkea väkivaltaa.

– Olen todella surullinen kaikesta mitä nyt tapahtuu Euroopassa. Taloudellinen kriisi ja vihan lietsominen erilaisten ryhmien välille. Ne liittyvät yhteen.

Siksi hän sanoo haluavansa korostaa ihmisten keskinäistä samanlaisuutta, ei erilaisuutta. Hän varoittaa, että vihan lietsonnalla voi olla vakavat seuraukset.

– Uskon, että Euroopassa on tehty jo virheitä ja luotu terroristeille mahdollisuuksia toimia.

Haddad viittaa esimerkiksi moskeijoiden rakentamiseen. Hän pelkää niiden voivan toimia kokoontumispaikkoina myös ääri-islamisteille.

Köyhyys on ongelma,
eivät maahanmuuttajat

Yousif Haddadin mielestä media luo vastakkainasettelua ja lietsoo siten vihaa maahanmuuttajia kohtaan.

Hän ottaa esimerkiksi keskustelun seksuaalisesta ahdistelusta ja muista rikoksista, joita maahanmuuttajiin on liitetty.

– Kenen tahansa tekemä rikos on väärin, tietenkin. Mutta riippumatta siitä, onko kyseessä maahanmuuttaja tai kantasuomalainen, rikostilastoissa ovat eniten edustettuina työttömät, huono-osaiset, köyhät.

– Tällaisia asioita pitäisi tutkia, sen sijaan että niputetaan maahanmuuttajat yhdeksi yhtenäiseksi ryhmäksi.

– Maahanmuuttajissa ja turvapaikanhakijoissa on korkeasti koulutettuja ja vähän koulua käyneitä, osa tulee suurista kaupungeista, osa maalta. Toiset tiukan uskonnollisista perheistä, toiset liberaaleista.

Haddad muistuttaa, ettei ole olemassa ”pahoja” kansoja, vain yksilöitä.

Monen mutkan
kautta Keravalle

Yousif Haddad luki jo lapsena paljon.

– 13-vuotiaana tiesin, että minusta tulee kirjailija. Tämä oli myös hyvien opettajieni ansiota. He rohkaisivat minua kirjoittamaan.

Myös kiinnostus yhteiskunnallisiin kysymyksin heräsi varhain, sillä hänen lapsuudenkodissaan ne olivat yleinen puheenaihe.

– Tulen hyvin köyhästä perheestä. Isäni oli rautatietyöläinen ja perheeni kuului vasemmistolaiseen liikkeeseen. Se aiheutti jatkuvasti ongelmia. Oikeuksien vaatiminen työläisille ja hallituksen vastustaminen oli vaarallista. Vasemmistolaisia ihmisiä suljettiin koko ajan vankilaan.

Poliittinen aktiivisuus ja vasemmistolaisuus Saddam Husseinin Irakissa kävi lopulta liian vaaralliseksi. Yousif Haddad pakeni kotoaan ja kotimaastaan kävellen. Hän asui Kuwaitissa, ja muutti nimensä. Silti Saddamin joukot löysivät hänet ja sieltäkin oli paettava.

Sudanin kautta hän päätyi Pohjois-Irakiin ja liittyi siellä kurdien vastarintaliikkeeseen. Kahdeksan vuotta Kurdistanin vuoristoseudulla oli rankkaa aikaa, mutta Haddad sanoo ajanjakson olleen myös opettavainen ja tärkeä. Karuista olosuhteista huolimatta hän jatkoi kirjoittamista.

Sieltäkin Haddad joutui kuitenkin pakenemaan. Suunta oli Eurooppaan; Venäjän, Moskovan kautta Viroon, Tallinnaan.

Haddad olisi halunnut Ruotsiin, mutta Virossa hänet ja sata muuta irakilaista turvapaikanhakijaa suljettiin vankilaan.

Monen vaiheen ja nälkälakon jälkeen Yousif Haddad ja ryhmä muita Irakista pakenemaan joutuneita pääsi Suomeen.

Nyt hän kehuu vuolaasti kotikaupunkiaan Keravaa, jossa on asunut 20 vuotta.

– Tämä ei ole pieni kaupunki vaan suuri kylä. Kotoisa ja viihtyisä.

Kerava ja keravalaiset esiintyvät myös hänen tarinoissaan.

– En kirjoita itsestäni, mutta käytän omia kokemuksiani materiaalina. Yhdistelen monta kuvaa ja ihmistä yhdeksi kokonaisuudeksi.

Sillanrakentajana
kulttuurien välissä

Yousif Haddad kirjoittaa paljon pakolaisista, siirtolaisuudesta ja maahanmuuttajien toisen sukupolven nuorista, jotka ovat kahden kulttuurin välissä.

Tällä hetkellä häntä kiinnostaa muun muassa monikulttuurinen Varissuon lähiö Turussa.

Kirjoitustyön ja tutkimuksen lisäksi Haddad toimii myös käytännössä rakentaakseen siltaa kulttuurien ja sukupolvien välille. Hän käy muun muassa vapaaehtoisena kouluissa puhumassa.

– Mitä muuta muualta tulevien pitäisi oppia kuin suomen kieli? Mikä edistää yhdessä elämistä rauhassa? Sitä pohdin nuorten kanssa.

– Olen vienyt nuoria maahanmuuttajia kirjastoon ja uimahalliin, kertonut kuinka niissä toimitaan ja käyttäydytään. Haluan edistää sitä, että voimme elää rauhassa, rauhallista elämää keskenämme.

Haastattelua edeltävällä viikolla Haddad on käynyt Kirkkonummella tapaamassa 120:tä irakilaista turvapaikanhakijaa.

– Kerroin omista kokemuksistani Suomessa ja suomalaisesta kulttuurista.

Kyse voi olla yksinkertaisista asioista. Kuten hiljaisuudesta.

– Ei kukaan voi oppia tällaisia asioita, jos niistä ei puhuta: että täällä ei ole tapana keskustella tai nauraa kovaäänisesti vaikkapa bussissa. Siksi kovaäänisiä tuijotetaan.

– On tärkeää puhua myös esimerkiksi naisten asemasta täällä. Että naisella on kaikki samat oikeudet kuin miehillä ja vapaus toimia samalla tavalla kuin mies.

Avoin loppu
antaa tilaa ajattelulle

Yousif Haddad kuvaa itseään sekä intohimoiseksi lukijaksi että kirjoittajaksi.

– Teen töitä koko ajan, vaimoni mielestä liikaakin. Kotona minulla on kirjoja joka paikassa ja teen muistiinpanoja kaikkialla, missä liikun.

Kirjailija ei halua paljastaa, mistä kirjoittaa juuri nyt.

– En tahdo puhua kaloista, jotka eivät ole vielä verkossa.

Hän sanoo uskovansa ehdottomasti siihen, että taiteella voi muuttaa maailmaa.

– Rauhassa eläminen alkaa siitä, että ihmisellä itsellään on rauha sisimmässään. Se edellyttää ajattelemista ja siinä taide on keskeisessä roolissa. Taide voi tehdä elämästä kauniimman.

– En kuitenkaan halua antaa vastauksia kirjoissani. Toivon, että lukijan mielessä herää kysymyksiä. Että he alkaisivat ajatella. Siksi jätän aina tarinoideni lopun avoimeksi.