Tyttö ja poika ovat rakastuneita. Syntymäpäiväkakun äärellä he toivovat saavansa olla yhdessä ikuisesti. Toisin käy, sillä tytön varaton äiti lähettää hänet vaimoksi Malesiaan. Tarina on myanmarilaisen elokuvaopiskelija Anna Biak Tha Mawin käsikirjoittamasta lyhytelokuvasta Bungkus. Sen pääosassa on nuori ”pakettivaimo” Chinin osavaltiosta, läntisestä Myanmarista.
– Chinin osavaltio on hyvin köyhää aluetta, ja paljon ihmisiä muuttaa ulkomaille. Monet chin-miehet kelpuuttavat vaimoksi vain chin-naisen, Tha Mawi kertoo.
– Tyttöjä, jotka lähetetään näin ulkomaille, kutsutaan pakettivaimoiksi.
Tha Mawin perhe tulee Chinin osavaltiosta. Elokuvien kautta hän haluaa kertoa kansastaan.
– Olemme hyvin pieni etninen ryhmä. Haluan jakaa tietoa meistä. Elokuva ja media ovat tärkeitä keinoja kehittää yhteiskuntaa.
Tha Mawin mukaan ilmapiiri on Myanmarissa vapautunut. Aiemmin hänen kollegansa joutuivat piilottamaan kamerat. Kaduilla ei voinut kuvata, sillä se saattoi johtaa pidätykseen.
– Muutama vuosi sitten aloimme ottaa askeleita kohti demokratiaa. Tosin monet sanovat, että vain ulkokuori vaihtui, ei todellinen sisin.
Myanmaria hallitsi vuosikymmeniä
sotilasjuntta. Virallisesti se astui syrjään vuonna 2011, ja vaikka osittaista vapautumista on tapahtunut, käytännössä valta on pysynyt vanhojen kenraalien käsissä.
Tha Mawi kokee kuitenkin taiteilijana olevansa vapaa ilmaisemaan itseään.
– Poliittisella tarinalla on hyvin rajalliset mahdollisuudet, mutta kun kerron ihmisistä, kaikki riippuu siitä, miten tarina kerrotaan. Voin tehdä sen omalla tavallani, hän sanoo.
Koulutusta paikallisvoimin
Tha Mawi opiskelee Myanmarin ensimmäisessä elokuvakoulussa, Yangon Film Schoolissa. Rahoitusta koulu saa muun muassa suomalaiselta Viestintä ja kehitys – säätiöltä.
Vuosikymmenen aikana Yangon Film School on kouluttanut yli 50 elokuvantekijää. Opettajina ovat olleet alan ammattilaiset muun muassa Suomesta, Englannista ja Saksasta. Viime aikoina kouluttajiksi on palkattu myös koulun entisiä opiskelijoita. Toiveena onkin siirtää toimintaa yhä enemmän paikallisten omiin käsiin.
Tha Mawi kertoo saaneensa elokuvalta paljon. Hän on aina piirtänyt kuvia ja kirjoittanut, ja elokuvassa nämä kaksi intohimoa yhdistyvät.
– Elokuvat, joihin olen tutustunut koulussa, ovat hyvin erilaisia kuin ne, joita olin nähnyt aikaisemmin, Tha Mawi kertoo.
– Kiinnyin niiden maailmaan. Ymmärsin, että voin tehdä paljon enemmän kuin mitä olin siihen saakka tehnyt.
Tha Mawin mukaan myanmarilaisen elokuvan suuri ongelma on resurssipula. Hän toivoisi, että mainstream-elokuva-teollisuus alkaisi tehdä yhteistyötä itsenäisten tekijöiden kanssa.
Tha Mawi kehittää jo ensimmäistä pitkää elokuvaansa. Elokuvauran lisäksi hänellä on toinenkin suunnitelma: perustaa Chinin osavaltioon perinteisiä kankaita tuottava yritys, joka työllistäisi paikallisia käsityöläisiä.
– Se on todella tarkkaa työtä. Yhden vaatteen tekeminen saattaa kestää kuukauden. Haluan saada heidät ymmärtämään, että heidän tekemänsä kankaat ovat taidetta.
Pitkä sisällissota
Viime vuoden marraskuussa Myanmarissa järjestettiin ensimmäiset vapaat parlamenttivaalit 25 vuoteen. Nobel-palkitun aktivistin Aung San Suu Kyin johtama NLD-puolue sai murskavoiton: jopa 80 prosenttia valittavina olleista paikoista. Maan perustuslaki takaa armeijalle 25 prosenttia paikoista sekä muun muassa sisäministerin ja puolustusministerin paikat, joten paljon tulee olemaan armeijan käsissä jatkossakin.
Perustuslain mukaan Aung San Suu Kyista ei voi tulla maan presidenttiä, sillä hänen poikansa ovat Britannian kansalaisia. Hän ilmoitti kuitenkin jo vaalivoiton jälkeen johtavansa maata tulevan presidentin kautta.
Myanmarin presidentiksi valittiin maaliskuun puolessa välissä Aung San Suu Kyin ystävä ja neuvonantaja Htin Kyawin.
Tha Mawi uskoo, että Aung San Suu Kyi pystyy vaikuttamaan Myanmarin tulevaisuuteen merkittävästi.
– Hän on meille oikea johtaja. Hän puhuu aina siitä, että sananvapaus on tärkeää, ja elokuvantekijänä uskon, että asiat tulevat paranemaan.
Myanmarissa on yli sata etnistä ryhmää. Konfliktit vähemmistöjen ja burmalaisen enemmistön välillä runtelivat maata vuosikymmeniä. Kyseessä on nykyhistorian pisin, miljoona henkeä vaatinut sisällissota, joka jatkuu raja-alueilla edelleen.
Tha Mawi on käsitellyt aihetta tekemällä lyhytelokuvan sedästään, joka liittyi Chin National Frontiin sen perustamisvuonna 1988.
– Setäni oli poissa 23 vuotta, kulki ympäriinsä ja kouluttautui taistelijaksi Bangladeshissa. Hän sai minut ymmärtämään kansani tilanteen merkityksen.
– Meillä ei ole samoja oikeuksia kuin burmalaisilla. Chinin osavaltiota ei ole kehitetty.
Tha Mawin mukaan chineistä vain kymmenen prosenttia käy lukion. Se taas johtuu pitkälti siitä, etteivät he voi käydä koulua omalla äidinkielellään.
– Moni ei ole koskaan poistunut Chinin osavaltiosta, ja burman kieli on heille vaikeaa.
Tha Mawilla on epäilyksensä sen suhteen, aikooko Aung San Suu Kyi asettaa etniset kysymykset etusijalle.
– Olen kuitenkin positiivinen. Toivon yhtenäisyyttä.
uutiskirje 
