Sosiaalinen media on siitä hauska juttu, että sen kautta pääsee seuraamaan erilaisia jännitysnäytelmiä ja pysyy kärryillä myös sellaisista asioista, joita ei välttämättä itse tulisi aktiivisesti seurattua.
Nytkin tiedän, onko Saimalla sijaitsevalla kivellä loikoilemassa kenties norppa vai jopa kaksi, vaikka en itse ole ehtinyt mennä WWF:n norppalive-lähetystä tarkistamaan. Facebookissa piipahtamalla selviävät myös jääkiekkotulokset ja pelien kulku.
Tiedän monia ärsyttävän, kun uutisvirrat täyttyvät asioista, jotka eivät itseä kiinnosta. Kätevää on toki se, että halutessaan ihmisiä ja sivustoja voi piilottaa, jos kovin käyvät hermoille. Minä olen kuitenkin lähinnä sellaista koulukuntaa, että tykkään tietää missä mennään. Sellaisissakin asioissa, joita en itse aktiivisesti seuraa ja jotka eivät varsinaisesti minua kiinnosta. Olen myös niin utelias ja toisten ihmisten arjen kokemuksista kiinnostunut, että innokkaasti painan tykkäysnappulaa aina vauvankakkapäivityksiin.
Kyllä somen ulkopuolella törmää ihan riittävästi anti-feministiseen jarasistiseen todellisuuteen, ettei sitä ole somessa pakko katsella, jos ei halua.
Kukaan meistä ei voi vaatia toisia tuottamaan juuri sellaista sisältöä sosiaaliseen mediaan, jota itse haluamme seurata. On mielestäni jokaisen omalla vastuulla hallinnoida omia uutisvirtojaan ja seurata niitä ystäviään, ihmisiä ja sivustoja, jotka itseä kiinnostavat. Jos haluaa tehdä itselleen samanmielisten kuplan käyttämiinsä sosiaalisiin medioihin, se on ihan sallittua. Kyllä somen ulkopuolella törmää ihan riittävästi anti-feministiseen ja rasistiseen todellisuuteen, ettei sitä ole somessa pakko katsella, jos ei halua.
Sosiaalinen media tuo eteen myös päivän kuumimmat puheenaiheet ja kovimmat kiistelyt. Tahti, jolla keskustelut etenevät, on joskus henkeäsalpaava. Yhteiskunnallisesti aktiiviseksi itsensä kokevalle ihmiselle tulee usein paineita sanoa mahdollisimman pian jotain. Ottaa kantaa heti.
Aina ei kuitenkaan tarvitse olla muodostamassa välitöntä mielipidettä, eikä näkemyksen tarvitse olla yksiselitteinen ja varma. On ihan ok pysähtyä pohtimaan ja myöntää, ettei ymmärrä. Se voi tuntua epämukavalta, kaipaammehan yleensä varmuutta. Sen sijaan, että pyrkii hätäisesti muodostamaan näkemyksen, voi mennä vaikka lukemaan Ville Lähteen kirjaa Paljon liikkuvia osia. Sen pohjalta voi pohtia, miten omalta osaltaan pyrkii tekemään yhteiskunnallisesta keskustelusta parempaa.
Jos joka asiaan ei tarvitse muodostaa näkemystä heti, ei myöskään jokaisen asian tarvitse koskettaa henkilökohtaisesti, jotta sen puolesta voi taistella. Solidaarisuus on sitä, että edistää heikompien asemaa myös niissä kysymyksissä, jotka eivät koske juuri itseä. Taistelunsa voi toki valita jaksamisensa ja resurssiensa mukaan. Aina kannattaa osallistua sellaisiin tasa-arvoa edistäviin hankkeisiin, jotka eivät vaadi suurta henkilökohtaista panosta ja ponnistusta edistyäkseen.
Äitienpäivänä ja alkuviikosta oli mahdollista seurata yhtä jännitysnäytelmää, kun erään kansalaisaloitteen kannatusilmoitusten määrää kuvaava käyrä lähti jyrkkään nousuun. Keräysaikaa on jäljellä enää muutama viikko. Aiemmin kovin kauas tavoitetasosta jäänyt käyrä teki mahtavan hypyn, kun äitienpäivänä yli kymmenentuhatta kansalaista allekirjoitti äitiyslain uudistamiseen tähtäävän aloitteen.
Vuoden vaihteessa voimaan astui uusi isyyslaki, jonka merkittävin muutos koskee avopareja. Kun aiemmin isyys piti tunnustaa lastenvalvojan luona vasta lapsen syntymän jälkeen, nyt avoliitossa elävä mies voi tehdä sen jo raskausaikana neuvolassa. Edelliset 40 vuotta voimassa olleen isyyslain muuttamisen taustalla oli avoliitossa syntyneiden lasten määrä: nykyään jo joka kolmas lapsi syntyy avoliittoperheeseen.
Samaan aikaan isyyslain kanssa oli valmistelussa äitiyslaki, jota ei kuitenkaan poliittisten suhdanteiden takia viety loppuun saakka. Toisin sanoen kristillisdemokraattien vastustuksen takia esitystä ei viety eduskuntaan. Nyt asiaa yritetään korjata kansalaisaloitteella, joka esittää oikeusministeriön jo valmisteleman esityksen säätämistä laiksi.
Äitiyslaissa on siis kyse siitä, että naisparille yhteisestä suostumuksesta hedelmöityshoidoilla syntyvän lapsen oikeudellinen asema, esimerkiksi perinnön ja elatuksen suhteen, olisi selvä heti lapsen syntymästä lähtien. Lapsen toinen äiti voisi tunnustaa lapsen omakseen neuvolassa samaan tapaan kuin avoliitossa oleva mies. Nykyisin toisen äidin vanhemmuus voidaan vahvistaa vasta lapsen synnyttyä perheen sisäisellä adoptiolla. Prosessi on sekä pitkä että kallis.
Maailmassa on isompia ja pienempiä epäkohtia tasa-arvon saralla. Toiset ovat helpompia korjata kuin toiset.
Olen sitä mieltä, että helposti korjattavat asiat kannattaa panna kuntoon heti, niin aikaa ja energiaa jää monimutkaisempien ongelmien ratkaisemiseen. Tässä tapauksessa syntyvien lasten tasa-arvoisemman aseman turvaaminen, vanhempien sukupuolesta riippumatta, on helposti tehty.
Ota siis sinäkin nettipankkitunnukset esiin ja käy allekirjoittamassa kansalaisaloite uuden äitiyslain puolesta kansalaisaloite.fi-palvelussa! Lisätietoa löydät myös sivulta äitiyslaki.fi.
uutiskirje 
