Yksi Afrikan vanhimmista riistansuojelualueista saattaa menettää norsupopulaationsa vuoteen 2022 mennessä, jos järjestäytyneeseen salametsästykseen ei pian puututa, ilmenee WWF:n tänään julkaisemasta selvityksestä
Selous’n riistansuojelualue oli aikanaan yksi maanosan merkittävimmistä afrikannorsukeskittymistä. Tansanian suurimman suojelualueen savanneilla, kosteikoilla ja metsissä vaelsi vielä vuonna 1976 lähes 110 000 norsua, joista nykyään on jäljellä noin 15 000 yksilöä.
Rehottava norsunluukauppa on romahduttanut kannan 90 prosenttia pienemmäksi kuin mikä se oli 40 vuotta sitten.
Norsujen salametsästys on alueella niin vakavalla tasolla, että vuonna 2014 Unesco asetti Selous’n vaarantuneiden maailmanperintökohteiden listalleen. Kriisin ollessa pahimmillaan luonnonpuistossa ammuttiin päivittäin kuusi norsua.
– Selous on eteläisen Tansanian ainoa Unescon maailmanperintökohde ja yksi suurimmista jäljellä olevista riistansuojelualueista Afrikassa. Sen arvo Tansanialle – ja koko maailmalle – perustuu sen suuriin villieläinpopulaatioihin ja koskemattomiin ekosysteemeihin, sanoo Jari Luukkonen, WWF Suomen suojelujohtaja.
Tärkeä matkailulle
WWF:n tuoreesta raportista selviää, että norsujen katoamisesta kärsisivät myös Tansanian talous sekä 1,2 miljoonaa ihmistä, jotka saavat elantonsa matkailusta. Selous’hun matkustavat turistit tuovat maahan vuosittain noin 5,4 miljoonaa euroa.
Yhteensä matkailun ja turismin osuus Tansanian bruttokansantuotteesta on lähes 4,5 miljardia euroa. Tähän sisältyvät Kilimanjaro-vuoren ja Serengetin kansallispuiston kaltaiset tunnetut kohteet.
Unesco on ilmaissut huolensa myös suojelualueelle mahdollisesti haitallisesta teollisuustoiminnasta, kuten kaivostoiminnasta, öljyn ja kaasun etsinnästä sekä padonrakennuksesta.
Huomio myös kuluttajamaihin
Seuraavan kerran Selous’n asemaa käsitellään globaalisti maailmanperintökomitean vuosittaisessa tapaamisessa heinäkuussa.
– Jotta Selous voitaisiin poistaa Unescon vaaralistalta, on villieläinrikosten vastaiseen taisteluun panostettava enemmän sekä Tansaniassa että norsunluun kuluttajamaissa, kuten Kiinassa ja Vietnamissa, sanoo Luukkonen.
WWF vaatii myös mahdollisten teollisuustoimien vaikutusten selvittämistä, sijoittamista kestävään turismi-infrastruktuuriin ja hyötyjen jakamista kestävästi lähialueiden yhteisöissä.
uutiskirje 
