Elokuvassa päätös sujuu kuitenkin ihan kelvollisten helpotuksen huokausten merkeissä, kun kinkkinen tilanne lopulta laukeaa. Myös kaikki sitä edeltävä eli itse tarina on kaikessa mutkattomuudessaan panttivankijännärin peruskauraa. Juttu kulkee intensiivisesti ja näppärin sävytyksin. Pieniä hienovaraisia koukkuja ilmenee siellä täällä, niin henkilöhahmoissa ja -suhteissa kuin juonikuvion käänteissäkin. Paikkansa paketissa on myös huumorilla ja mustalla huumorilla.
Kaiken kaikkiaan Money Monster on viihdyttävä, keskivertoa fiksumpi toimintapitoinen jännäri.
Koska ohjaaja on nimenomaan Jodie Foster, niin naisella on itseoikeutetusti keskeinen osa henkilökaartissa. Julia Roberts esittää seuratun television talousvinkkiohjelman ”Money Monster” -ohjaajaa.
Ohjelman vetäjä hoitaa osuutensa korkealla profiililla. Hän kommentoi rohkeasti talouselämää ja pörssikurssien muutoksia.
George Clooney tekee aika hauskan roolityön hölösuisena ”talousguruna”. Ääni miehen kellossa muuttuu, kun studioon hiippailee vaivihkaa kutsumaton vieras (Jack O’Connell). Tämä on menettänyt säästönsä, kun hän on tarttunut ohjelmasta saamaansa vinkkiin. Sen seuraukset ovat olleet monille muillekin kohtalokkaat: taivaan tuuliin on kadonnut 800 miljoonaa dollaria.
Katkeroitunut tunkeilija haluaa menetykselleen hyvitystä. Millaista, se selviää tarkemmin vasta tapahtumien viimeisillä kierroksilla.
Normaalia likaista peliä
Money Monster ei tuo esiin mitään uutta ja ihmeellistä markkinamyllerrysten kulissien takaisesta likaisesta pelistä. Se on hoidettu pätevämmin tosipohjaisten nuottien pohjalta helmikuussa ensi-iltansa saaneessa, sovitetun käsikirjoituksen Oscarilla palkitussa laatudraamassa The Big Short (2015).
Tässä mielessä pelataan varmalla kortilla eli reipaspoljentoisella vasemmistopopulistisella ”rosvot kiinni” -asenteella Hollywoodin tapaan.
Tältä perustalta käydään sekä panttivankidraamaa että rötösherrajahtia. Jälkimmäinen vaatii tietokonehakkereiden apua aina Islantia myöten, joten jahti tuottaa jokseenkin odotettua tulosta. Tarinan ykkösroistoksi on ehdolla yksityisellä suihkukoneella maailmaa kiertävä Wall Street -kiho (Dominic West).
Hollywood-humppaa
Katsomiskokemuksen nautittavuuden takaa kerronnan intensiivinen draivi. Sen eteen Foster ohjaajana sekä James Bond-filmin Quantum of Solace (2008) parissa ahkeroinut leikkaaja Matt Chesse ovat tehneet hyvän työrupeaman.
Panttivankitilanteen ansiosta jännitystä on koko ajan ilmassa, eikä pelkästään ison pamauksen uhkan takia. Henkilöhahmoissa on pientä persoonallista särmää, alkeelliset stereotypiat tai lattealle actionille tyypilliset machomaiset rymistelyt eivät mahdu kuvioihin.
Yhdistelmä panttivankidraama & mediasirkus tuo mieleen maineikkaan Al Pacino -filmin, aiemmin mainitun The Big Shortin tavoin tosipohjaisen Hikisen iltapäivän (Dog Day Afternoon, 1975). Kaikuja siitä on ilmassa, mutta lähinnä viitteellisesti.
Repäisevän mediasatiirin merkeissä Money Monster on myös tavallista hektisempi työpaikkaleffa. Se antaa osin hirtehistä näyttöä solidaarisuudesta, kunnon tuuletuksia ”kaveria ei jätetä” -periaatteen puolesta.
Money Monster tarjoaa täyslaidallisen hyvän mielen Hollywood-humppaa, joten leffan hengessä sijoitusvinkki: piletin ostaminen ”Manimörön” pariin ei ole hukkaan heitettyä aikaa.
MONEY MONSTER (USA 2016). Ohjaus: Jodie Foster. Käsikirjoitus: Jamie Linden, Alan DiFiore, Jim Kouf. Pääosissa: George Clooney, Julia Roberts, Jack O’Connell. Ensi-ilta on 3. kesäkuuta.
uutiskirje 
