Työ liikuttaa
Helsingin ja Pietarin väliä kulkevan Allegro-junan konduktööri, matkatyöläinen Petri Hast painaa pitkää päivää.
– Pisin keikka Pietariin aloitetaan iltapäivällä kolmen aikaan ja lopetetaan seuraavana päivänä puoli yhdentoista maissa, Hast kertoo.
Valtion rautateillä VR:llä 31 vuotta työskennellyt, ”kaikkea mahdollista” tehnyt Hast viihtyy konnarintyössään.
– Olen lähtöisin Kemistä, ja tullut työn perässä tänne etelään.
Helsingin rautatieaseman matkatavaraan tulin syyskuussa vuonna 1985.
Allegrossa hän on toiminut konduktöörinä linjan alusta eli vuodesta 2010 asti. Matkatyö vie Hastin myös muille reiteille.
– Työvuoroon kuuluu myös meno Helsingistä Vainikkalaan Tolstoi -junalla, joka on ainoa jäljellä oleva Moskovan pikajuna.
Moskovaan asti Hast ei kuitenkaan jatka, koska Vainikkalasta eteenpäin junassa on pelkästään venäläistä henkilökuntaa.
Kolme kieltä ei riitä
Petri Hast viihtyy vaihtelevassa matkatyössään, jossa venäjänkielentaito on ehdoton vaatimus. Pietarin asemalla kaikki laitteisto on venäjänkielistä.
– Juna on kolmikielinen. Meillä kielinä ovat suomi, venäjä ja englanti. Välillä tuntuu, ettei kolme kieltä riitä. Kun Pietarin päässä otetaan matkustajia vastaan, kyytiin saattaa tulla 40 eri kansalaisuutta. Silloin olisi hyvä osata enemmänkin kieliä, Hast naurahtaa.
Mistä nämä erikieliset tulevat ja mihin he ovat menossa?
– Kesäisin joukossa on turisteja, jotka menevät Suomen läpi Ruotsiin, Norjaan, Viroon ja milloin mihinkin. Aasiasta tulee aika paljon ihmisiä, Hast kertoo.
Porukassa on myös paljon työ- ja liikematkustajia: Urheilukin on lisännyt junamatkustajien määrää, koska Helsingin Jokerit pelaavat Venäjän pääsarjassa KHL:ssä.
Liput, passit ja viisumit, kiitos!
Kotimaan junissa konduktöörin uransa aloittanut Hast kertoo työskentelevänsä edelleen myös itärajan tällä puolella.
– Kotimaan junissa ollaan välillä, että tatsi ikään kuin säilyisi.
Allegron suomalaiset konduktöörit tarkistavat myös passeja ja viisumeita. Pietarin junissa suurta roolia näyttelevät rajatarkastukset ja matkustusasiakirjat.
– Meidän täytyy tuntea eri passit ja viisumit mennen tullen, Hast kertoo.
Hänen mukaansa monelta Venäjältä Suomeen tulevalta vaaditaan myös schengen-viisumi. Suomalaiskonduktöörien täytyy tietää, kenellä se pitää olla ja minkälainen.
– Joskus sieltä on löydetty väärennöksiäkin. Kyllä meistä jokainen varmasti läpäisisi rajavartijan perustutkinnon.
Jos joku Pietarista Suomeen tuleva matkustaja kärähtää vääristä asiakirjoista, rajavartiolaitos antaa Hastin mukaan VR:lle 3000 dollarin seuraamusmaksun.
– Meidän täytyy olla todella tarkkana, että kaikki paperit ovat kunnossa.
Vaimo sai rautatiet kaupan päälle
Parasta liikkuvassa työssä on Hastin mielestä se, että maisemat ja ihmiset vaihtuvat.
– On mukava työskennellä ihmisten parissa. Kahta samanlaista päivää ei tule, Hast iloitsee, mutta tunnustaa myös työn ikävät puolet.
– Pahinta ovat ihmisten alle jäännit. Ne koettelevat, koska konduktöörihän on ensimmäinen, joka menee sinne katsomaan, mikä on tilanne. Minulle niitä on sattunut urani aikana yhdeksän.
Hastin mukaan konduktööri ajattelee aina myös kotiväkeä.
– Niin kuin Paula Koivuniemi laulussaan sanoo, että jos sä konduktoörin mieheksesi sait, samalla rautatiet nait.
Hastin vaimo on kuulemma hyväksynyt tämän.
– Hyvin on viihdytty yhdessä, oltu yli 30 vuotta naimissa.
UP:n kesäsarjassa kerrotaan, kuinka työ kuljettaa ihmisiä tien päällä, raiteilla tai jopa taivaalla.
uutiskirje 
