Englantilainen näytelmäkirjailija, runoilija ja näyttelijä William Shakespeare jaksaa pitää jännitettä yllä vielä 400 vuoden kuluttua. Näin siitäkin huolimatta, että Lauri Siparin suomentaman Kesäyön unen juoni ja tapahtumat ovat tuttuja. Näytelmästä on useitakin suomennoksia, ja se tunnetaan myös nimellä Kesäyön unelma. Vähemmän tunnettu on Matti Rossin suomennos nimellä Juhannusyön uni.
Moderneja ilmaisukeinoja hakevien teatteriesitysten vastapainoksi Ryhmäteatterin esitys on hauska kokemus. Vauhtia esityksessä riittää, mutta ohjaajan Esa Leskisen ratkaisu pysyä melko uskollisesti alkuperäistekstissä viehättää.
Näytelmästä syntyy Ryhmäteatterin esittämänä juuri sitä mitä voi kuvitella Shakespearen hakeneen.
Komedian pääteema on rakkaus, jossa väärinkäsitykset seuraavat toistaan.
Tapahtumat sijoittuvat Antiikin Kreikkaan. Komedian pääteema on rakkaus, jossa väärinkäsitykset seuraavat toistaan. Vanhemmat käyttävät valtaansa nuoriin rakastavaisiin yrittäen määrätä heidän kohtalostaan – onnistumatta siinä.
Esityksessä tapahtumat saavat taianomaisen hohteen. Oberon (Robin Svartström), keijujen kuningas puuttuu palvelijansa Puckin (Sari Mällinen) kautta näytelmän rakastavaisten väleihin.
Shakespearen teksti iloittelee väärillä rakastumisilla. Keijujen kuninkaan puoliso rakastuu aasiksi taiottuun työläiseen.
Rakastuneet sekoitetaan keskenään kuin korttipakka, mutta (näytelmä)todellisuudessa elämä palaa entisiin uomiinsa taian hälvettyä. Heräämisen jälkeen voi ihmetellä outojen tapahtumien todenperäisyyttä, kuten näytelmän päähenkilöt selviydyttyään taian lumosta.
Näytelmän sisään on kirjoitettu oma pieni näytelmänsä, mistä Ryhmäteatterin näyttelijät ottavat ilon irti.
Näin ainakin katsojana tuntuu: hyvinkin pienillä asioilla pikkunäytelmä on aidosti hauska, ironinen ja koominen. Saattaa olla, että tämä muistuttaa eniten perinteistä kesäteatteri-irrottelua.
Samassa metsässä rakastavaisten kanssa on joukko ateenalaisia käsityöläisiä: Pietari Pölkky (Juha Pulli), Nikolai Perä (Jarkko Pajunen), Niilo Nälkä (Marko Tiusanen) ja Valentin Vankka (Mikko Penttilä), jotka harjoittelevat Ateenan kuningas Theseuksen (Robin Svartström) ja amatsoni Hippolytan (Minna Suuronen) häissä esitettävää näytelmää varten.
Nämä häät ovat eräänlainen kehyskertomus, joka kokoaa kommellukset ja tapahtumat.
Ninja Pasasen puvustus on kokonaisuutena valloittava. Se antaa syvyyttä ja uskottavuutta hahmoihin. Etenkin unen maailmaan kuuluvien hahmojen puvustus on yksityiskohdiltaan kekseliästä.
Hankalassa tilassa Suomenlinnan muurien sisäpuolella lavastaja Janne Siltavuori ja valosuunnittelija Ville Mäkelä ovat onnistuneet luomaan illuusion maailmasta, joka on totta tässä hetkessä. Molemmat ovat tehneet konstailematonta, mutta näyttävää työtä.
Vähän jäin ihmettelemään sitä yksinäistä matkalaukkua, jota Hermia (Anna-Riikka Rajanen) vetää perässään metsässä paetessaan sinne Lysanderin (Noora Dadu) kanssa. Vai oliko sekin unta?
Aikuisille suunnatusta komediasta löytyi myös lapselle katsottavaa.
Seurassani olleen noin 10-vuotiaan pojan mielestä kiinnostavin oli aasin rooli. Puck taikoo ateenalaisen työläisen Nikolai Perän aasiksi, johon keijujen kuninkaan puoliso Titania (Minna Suuronen) rakastuu.
Näytelmän taikametsän hahmot, lavastus ja Suomenlinnan ympäristö vetosivat häneen. Hän jaksoi katsoa kovinkaan paljon kiemurtelematta väliaikoineen kaksi ja puoli tuntia kestävän esityksen hyvin.
Hän oli laskenut lasten määrän. Hän ilmoitti yleisössä olevan hänen lisäkseen kaksi muuta lasta.
Ryhmäteatteri: Kesäyön uni Suomenlinnan kesäteatterissa.
Alkuperäisteos: William Shakespeare.
Suomennos: Lauri Sipari
Ohjaus: Esa Leskinen
Lavastaja: Janne Siltavuori
Pukusuunnittelija: Ninja Pasanen
Valosuunnittelija: Ville Mäkelä
uutiskirje 
