Tv:n ajankohtaisohjelmassa haastateltiin viime viikolla koulukiusattua nuorukaista. Hän arveli joutuneensa kiusatuksi koska oli erilainen. Hän oli kiinnostunut muista asioista kuin muut.
Entä minkälaisiksi koemme maastamme turvaa hakevat lähi-idän pakolaiset? He ovat erilaisia, ja se vaikuttaa suhtautumiseemme heihin.
Helsingin kaupunginteatterin näyttämölle tuotu vihreä jätti Shrek on erilainen, kuten ovat myös tämän suolle sysätyt satuolennot. Tästä alunperin animaatiosarjana maailmanlaajuista suosiota saavuttaneessa musikaalissa lähdetään. Niin ajankohtainen, ei koskaan liikaa ruodittu aihe. Nyt asialla ollaan satuun verhotun musiikkiteatterin keinoin.
Myönnän näkökulman tosikkomaisuuden, kun tuo esille tällaisia kytköksiä. Näen sille kuitenkin oikeutuksen, rajoittuneisuuden samalla tunnustaen. Syyllistynkö ilon pilaamiseen? Onhan kyseessä musikaali, joka kautta esityksen sai ensi-illassa yleisöltä riemukkaan vastaanoton. Tavan takaa piti näyttelijöiden kuin pysähtyä odottamaan suosionosoitusten vaimenemista. Sitä ei kai voi pitää muuna kuin todistuksena sanoman perillemenosta.
Sadun Shrekistä kirjoitti yhdysvaltalainen kirjailija ja kuvittaja William Steig vuonna 1990. Siitä tehty tietokoneanimaatio sai kaikkien aikojen ensimmäisen parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkinnon vuonna 2002. Musikaali Shrekistä tehtiin Broadwaylle vuonna 2008. Siitä alkoi nyt Helsingin saavuttanut ”maailmankiertue”.
Yli riman mennään
Omassa rauhassaan eläneen jätin rauha häiriintyy, kun hänen maailmaansa tunkeutuu liuta turvaa tarvitsevia satuolentoja tyyliin Lumikki, Pinokkio, Kolme pientä porsasta yms. Jättiä tarvitaan taistelemaan pahuutta vastaan, pelastamaan kaunis prinsessa ensin lohikäärmeen, sitten ilkeän lordin kynsistä. Juoni on tuttu – matkassa ei ole prinssi uljas ensimmäistä kertaa, ja sadusta kun on kyse – loppu on onnellinen.
Vajaat kolme tuntia kestävässä musikaalissa kuullaan 24 laulua. Se kertoo musiikin voittopuolisuudesta. Kun säveliin puettu tekstintuotto yhdistyy todella runsasliikuntaiseen koreografiaan on rima asetettu korkealle.
Peacock-teatterin ensi-illassa nähdyn perusteella tuo rima ei ole ollut liian korkea. Se ei ole ollut sitä ohjauksesta, ei koreografiasta, ei musiikista vastanneille. Mikä heidän on ollut onnistua, kun heidän käytössään on ollut ammattitaidolla suoriutuva näyttelijä- ja tanssijakunta, sympaattisia lapsiesiintyjiä myöten.
Shrek on suurtyönä näyttämöllisen moniosaamisen juhlaa. Näytellään, lauletaan, tanssitaan. Yhtä aikaa. Kaikki (lähes). Joukkokohtauksia on paljon ja ne tehdään todella isolla joukolla, Koreografiasta vastaavat ovat antaneet mielikuvituksen lentää.
Taiteellisia urheilusuorituksia
Kovimmalle joutuvat tietenkin pääosien esittäjät. Olen näitä arvioita tehdessäni jaksanut ihmetellä mistä noita laulajia riittää. Jatkan samalla linjalla. Jälleen kerran siihen on aihetta.
Shrekiä esitti ensi-illassa Petrus Kähkönen, prinsessa Fionaa Anna-Maija Tuokko, aasia Matti Leino, pahaa lordia Antti Timonen. He tarjosivat monta nautinnollista hetkeä – muita kymmeniä hahmoja esittäneitä unohtamatta.
Kähkönen tekee rujosta jätistään juuri sellaisen kuin käsikirjoittaja on tarkoittanut – inhimillisen ja kaikkea muuta kuin pelottavan. Taitaa laululahjakkaalla näyttelijällä olla esityksen mittaan vaikeinta pitää liikehtimisensä roolin edellyttämänä kankeana ja kömpelönä.
Anna-Maija Tuokon on tiedetty kuuluvan kategoriaan upeaääninen laulajanäyttelijä. Nyt on luonnehdintaan lisättävä tanssi- ja steppitaitoinen koomikko. Prinsessa Fionan rooli antaa mahdollisuudet monitaituruuteen ja Tuokko ei jätä tilaisuutta käyttämättä.
Musikaalin ilopilleriosuus on kirjoitettu läpi esityksen näyttämöllä Matti Leinon esittämälle aasille. Huh, mikä rooli. Liki kolme tuntia kokoturkissa koko ajan menossa ja lörpöttelevänä päänä, ja vielä pitää laulaa soolot ja kuorot.
Entä sitten Antti Timosen lordi Farquaard. Miten esittää kaikella tavalla pienen ihmisen roolia muuten kuin polvillaan. Se Timonen teki. Urheilusuoritus maksimipistein taiteellisuudesta, sanon minä.
Helsingin kaupunginteatteri, Peacock, teatteri: Shrek musikaali.Ohjaus ja suomennos Kari Arffman. Käsikirjoitus ja laulut David Lindsay-Abaire. Musiikki Jeanine Tesori. Kapellimestari Risto Kupiainen.
Koreografia Jyrki Karttunen, lavastus Samuli Halla, puvut Anna-Leena Kankaanpää ja Tuovi Räsänen.
Päärooleissa Petrus Kähkönen/Jon-Jon Geitel, Anna-Maija Tuokko/Laura Alajääski, Matti Leino, Antti Timonen/Kari Arffman.
Juttua korjattu 30.8.2016 kello 12.02. Aasia esittää Matti Leino, ei Matti Lehto.
uutiskirje 
