Jos julkisen talouden ja eriarvoisuuden tutkijoilta kysyttäisiin, kuka on aihepiirin arvovaltaisin ja merkittävin tutkija maailmassa, vastaus olisi epäilemättä YK:n ja EU:n usein käyttämä taloustieteilijä, aateloitu akateemikko ja professori, Anthony B. Atkinson. Häneltä ilmestyi vuosi sitten tutkimuksiaan ja ajatteluaan yhteen vetävä kirja nimeltä Inequality. What Can Be Done? (Eriarvoisuus. Mitä voidaan tehdä?).
Kirja huipentuu viiteentoista ehdotukseen taloudellisen eriarvoisuuden vähentämiseksi.
Atkinson korostaa, että teknologinen kehitys ja globalisaatio eivät välttämättä merkitse eriarvoisuuden ja työttömyyden kasvua, vaikka päinvastaista väitetään. Kysymys on politiikasta. Jos teknologista kehitystä ja globalisaatiota ohjataan työllistämisen mahdollisuuksien ja sosiaalisten palvelujen suuntaan, ne eivät ole uhka vaan mahdollisuus.
Atkinsonin kirja sisältää mahtavan paketin ajankohtaista tietoa ja pohdintaa politiikkavaihtoehdoista.
Atkinsonin konkreettiset ehdotukset ovat suunnattuja Britannian nykytodellisuuteen, mutta useimmat niistä sopivat maahan kuin maahan. Monet ehdotukset ovat talouspolitiikan valtavirran kriitikoiden usein toistamia, mutta mukana on myös yllättäviä ja ensi lukemalta radikaaleja, mutta hyvin perusteltuja uudistuksia.
Atkinson vaatii eriarvoisuuden vähentämiseksi lainsäädäntöä, joka neuvotteluaseman tasapainottamiseksi turvaa ay-liikkeen aseman neuvoteltaessa työsuhteista. Hän vaatii lainsäädäntöä toimeentulon turvaavasta minimipalkasta sekä ”koodistoa”, joka määrittelee työmarkkinaosapuolten sopimat puitteet minimipalkat ylittävien palkkojen määräytymiseen. Hän ehdottaa ”sosiaali- ja talousneuvostoa”, johon kuuluu työmarkkinaosapuolten lisäksi kansalaisjärjestöjä, ja joka muun muassa käsittelee edellä mainitun koodiston.
Atkinson ehdottaa julkisen investointiyksikön perustamista. Sillä olisi käytettävissään tuntuva rahasto ja se synnyttäisi varallisuutta sijoittamalla yrityksiin, kiinteistöihin ja muihin omaisuuseriin. Sen tarkoitus on kerryttää varallisuutta tulevien sukupolvien käyttöön ja siten tasata tuloja tulevien sukupolvien hyväksi. Sen tulisi myös suunnata kehitystä ekologisesti ja sosiaalisesti vastuulliseen suuntaan.
Hallituksen pitää Atkinsonin mukaan asettaa selkeät tavoitteet työttömyyden vähentämiseksi ja tukea tavoitetta tarjoamalla julkinen työllistymisen takuu eli työpaikka minimipalkalla, sellaisille työttömille, jotka sitä haluavat.
Atkinson ehdottaa osallisuustuloa eli perustulon sovellusta täydentämään sosiaaliturvaa. Osallisuustulon saaminen edellyttää osallistumista yhteiskunnallisesti hyödylliseen toimintaan, joihin kuuluvat muun muassa kouluttautuminen ja toimiminen kansalaisjärjestössä. Vaihtoehtoisesti Atkinson esittää sosiaalivakuutuksen uudistamista nostamalla etuuksien tasoja ja laajentamalla kattavuutta.
Jokaiselle aikuisikään tulevalle (lapsilisän menettävälle) tulee maksaa tietty rahasumma, jota Atkinson kutsuu minimiperinnöksi. Sitä voisi käyttää muun muassa asunnon hankintaan, koulutukseen ja yritystoimintaan. Toisaalta hän esittää kattavan ja tuntuvan perintö- ja lahjaveron käyttöönottoa. Näin tasataan mahdollisuuksia. Suurista perinnöistä siirrettäisiin varallisuutta perinnöksi niille, jotka eivät muutoin saa perintöä.
Hallituksen tulee myös Atkinsonin mukaan tarjota henkilökohtaiseen enimmäismäärään saakka jokaiselle mahdollisuus sijoittaa säästöobligaatioihin, joille on taattu positiivinen reaalinen korkotuotto.
Verotuksessa Atkinson esittää suunnan muuttamista välillisten verojen korottamisesta tuloverotuksen progression lisäämisen suuntaan. Suurituloisimpien korkein marginaalivero nostettaisiin 65 prosenttiin. Pääomatulojen verotus olisi myös progressiivista ja ylin marginaalivero olisi sama kuin ansiotuloissa.
Atkinson pohtii varallisuusveroa, ehdottaa sen käyttöönoton valmistelua ja toteaa, että se voisi ehkä parhaiten tapahtua globaalilla tasolla. Omaisuusverotus, ja varsinkin kiinteistöverotus, on Britanniassa niin erilaista, että sitä koskeva teksti ei oikein sovellu suomalaiseen todellisuuteen.
Atkinson käsittelee myös joitakin toimia, joilla eriarvoisuutta voitaisiin vähentää EU-tasolla ja globaalisti. Niihin kuuluvat muun muassa globaali varallisuusvero, EU:n mittapuun mukainen lapsilisä ja työttömyysvakuutus sekä kehitysyhteistyömäärärahat.
Atkinson kirjoittaa poikkeuksellisen lukijaystävällisesti. Tekstin ymmärtää, vaikka ei ole perehtynyt käsiteltävään teemaan. Atkinsonin kirja on aarreaitta. Se sisältää mahtavan paketin ajankohtaista tietoa ja pohdintaa politiikkavaihtoehdoista. Kirjan suomentaminen olisi arvokas teko.
Anthony B. Atkinson: Inequality. What Can Be Done? Harvard University Press 2015, 384 s.
Kirjoittaja on Kelan entinen tutkimusjohtaja.
uutiskirje 
