Osmo Soininvaara pohti Suomen Kuvalehden viime viikon numerossa matalapalkkatyötä. Soininvaaran viesti oli, että koska markkinataloudessa yritykset eivät voi maksaa työstä enemmän kuin se tuottaa ja koska kukaan ei halua Suomeen työssä käyvien köyhien alaluokkaa, matalatuottoista työtä on subventoitava.
Tekisi mieli kysyä, missä maailmassa Soininvaara elää. Meillähän on jo työssä käyvien köyhien luokka. Ja meillä on jo myös ilmaista pakkotyötä tekevien luokka.
”Käynnissä on iso matalapalkka-alojen alasajo. Jo nyt on paljon ihmisiä, jotka ovat oikeasti tyytyväisiä siihen, että saavat rahaa yhdeksän euroa päivältä”, toteaa puolestaan pakkotyöllistettyjen asiaa ajavan Tasavallan Harjoittelija ja Tukityöllistetyt -yhdistyksen (THT:n) tiedottaja Sirpa Ahola-Laurila Long Playlle. Sen uusin artikkeli Ilmaista työtä tarjolla käsittelee kuntouttavaa työtoimintaa.
Suomessa on siirrytty jo varsin laajasti palkattomaan pakkotyöhön. Long Play kertoo, että viime vuonna 70 000 ihmistä teki töitä ilman palkkaa, työttömyysturvansa menettämisen uhalla. Heistä 27 000 oli kuntouttavassa työtoiminnassa ja loput niin sanotussa työkokeilussa. Kuntouttavaan työtoimintaan voi joutua, jos on ollut yli 300 päivää työttömänä. Kieltäytymisestä seuraa työttömyysturvan leikkaus ja rajut leikkaukset myös toimeentulotukeen.
Long Playn ansiokas kirjoitus valottaa ilmiötä laajasti. Se esittelee erilaisia yhdistyksiä, säätiöitä ja kuntia, joille kuntouttava työtoiminta tarjoaa keinon työvoiman häikäilemättömään hyväksikäyttöön. Toimittajat Anu Silfverberg ja Reetta Nousiainen ovat keränneet palkatonta työtä tehneiden ihmisten tarinoita eri puolilta maata.
Niiden lukeminen havahduttaa. Toiminnan sisältö, merkitys ja sen seuraukset työttömille läpivalaistaan. Jo 2000-luvun alussa käynnistyneen pakkotyön ongelmiin on kyllä yritetty puuttua, mutta toistaiseksi tuloksettomasti.
Kuntouttavaa työtoimintaa tekevät ovat pääsääntöisesti työkykyisiä ihmisiä, joiden mahdollisuudet työllistyä oikeilla työmarkkinoilla itse asiassa heikkenevät kuntouttavan työtoiminnan kautta, koska kyseinen toiminta mielletään yleisesti vajaakykyisille tarkoitetuksi.
Työnteon yleisestä tärkeydestä ihmiselle kertoo se, että kaikesta huolimatta peräti 80 prosenttia vuonna 2010 tehdyn kyselytutkimuksen vastaajista piti tekemäänsä kuntouttavaa työtoimintaa hyvänä ratkaisuna itselleen, koska se toi arkeen rutiineja ja säännöllisyyttä. Näin siis siitä huolimatta, että työstä maksettiin päivässä se yhdeksän euroa. Ja vaikka heille ei yleensä järjestetä terveyshuoltoa kuten sille vieressä samaa työtä täydellä palkalla tekevälle.
Vuodesta 2006 lähtien kunnat ovat joutuneet maksamaan puolet pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuesta. Maksun voi välttää järjestämällä työttömän kuntouttavaan työtoimintaan. Näin kunnat ovatkin tehneet. Tällaisia organisaatioita on jo yli 300, ja osa niistä on perustettu vain tätä tarkoitusta varten.
Yritykset eivät voi teettää kuntouttavaa työtoimintaa, mutta aliurakoilla hyöty usein ulotetaan sinnekin.
Britanniassa voi ilmiantaa ilmaistyötä hyödyntäviä yrityksiä Boycott Workfare -liikkeen verkkosivuille. Olisikohan Suomessa syytä käynnistää samanlainen ilmiantosivusto?
uutiskirje 
