Vielä kymmenen vuotta sitten Mwanzan kaupunki Tansaniassa tunnettiin Victoriajärven tärkeänä kalakaupan keskuksena. Maailman toiseksi suurimmasta makean veden järvestä nostettiin vuosittain yli 300 000 tonnia niilinahventa.
Kalat fileerattiin paikallisissa kalanjalostustehtaissa, ja valmiit fileet lennätettiin styroksilaatikoissa Eurooppaan, Israeliin ja Australiaan. Mwanzan kaupungin pieneltä lentokentältä lähti joka viikko viisi rahtikonetta Eurooppaan niilinahvenfileillä täyteen lastattuna.
Kalatehtaiden sisäänostajat rakensivat hulppeita taloja ja ajelivat lainarahalla ostetuilla Porscheilla. Kaupungin keskustan liikenneympyrään pystytettiin niilinahventa esittävä patsas.
Mwanzasta lähti joka viikko Eurooppaan viisi rahtikonetta täynnä niilinahvenen fileitä.
Tänä päivänä Mwanzan kaduilla ei enää näy urheiluautoja. Niilinahvenen pyyntimäärät ovat romahtaneet. Paikallinen talouslehti arveli, että niilinahven voisi hävitä järvestä kokonaan seuraavan viiden vuoden aikana.
Victoriajärven alueella Tansaniassa, Ugandassa ja Keniassa sadat tuhannet ihmiset ovat saaneet elantonsa suoraan kalabisneksestä: kalastajat, kalastusveneiden valmistajat, kalaverkkojen myyjät ja korjaajat, täkykalojen myyjät, polttoainekauppiaat, kalanjalostustehtaiden työntekijät, tehtaiden sisäänostajat, paikalliset kalakauppiaat, kalarekkojen kuljettajat, ravintolatyöntekijät.
Perheenjäsenet ja erilaisten palvelujen tarjoajat mukaan laskettuna Victoriajärven alueella puhutaan kaikkiaan miljoonista ihmisistä, jotka ovat olleet täysin riippuvaisia kalabisneksestä saaduista tuloista.
Niilinahvenen kysyntä oli suurinta vuosina 1992–2004. Euroopassa niilinahvenen fileitä markkinoitiin niiden erityisen suurella omega-3-rasvahappopitoisuudella. Suurimpia ostajamaita olivat Alankomaat, Belgia, Saksa, Kreikka ja Espanja.
Niilinahvenfileitä vietiin ulkomaille vuosittain yli 300 miljoonan dollarin arvosta. Ugandassa kalafileistä tuli maan tärkein vientituote heti kahvin jälkeen.
Parhaimmillaan kaksimetriseksi kasvavan niilinahvenen kalastus edellytti aiempaa suurempia investointeja. YK:n elintarvikejärjestö Fao myönsi paikallisille kalastajille mikroluottoja kalaverkkojen, siimojen ja perämoottorien hankintaan.
Kalanjalostustehtaiden sisäänostajat ottivat suurempia lainoja ja ostivat isompia veneitä, joihin mahtui 20 tonnia kalaa kerralla. Tehtaat maksoivat niilinahvenesta hyvän hinnan.
Kalabuumia seurasi iso liuta lieveilmiöitä. Järven kalastajat, jotka aiemmin myivät saaliinsa paikallisiin tarpeisiin, toimittivat nyt kaikki kalat tehtaiden sisäänostajille. Paikallisille asukkaille jäivät kalatehtailta käyttämättä jääneet kalanpäät ja perkuujätteet.
Kymmenet tuhannet miehet muuttivat työn perässä Victoriajärven saarten ja rantojen kalastajaleireihin. Mukana seurasi prostituoituja ja baarinpitäjiä. Uusissa kalastajakylissä ei ollut puhdasta juomavettä, kunnollisia vessoja eikä terveyspalveluja.
Kalafileiden viennistä vastanneet venäläiset lentäjät kertoivat toimittaneensa paluulennoilla aseita Afrikan kriisipesäkkeisiin.
Nyt kalafileiden vienti on vähentynyt ja kalakannat huvenneet. Yhtenä syynä on Victoriajärven saastuminen, joka on aiheuttanut leväkukintoja ja johtanut järven rehevöitymiseen. Järven valuma-alueella jätevesiä ei puhdisteta kunnolla missään.
Saastumistakin suurempi syy niilinahvenen katoon on kuitenkin ryöstökalastus. Järvestä on nostettu alamittaisia kaloja nuotalla ja liian pienisilmäisillä verkoilla. Jotkut kalastajat ovat käyttäneet apuvälineenä dynamiittia ja tuholaismyrkkyjä.
Tuholaismyrkkyjen käytön paljastumisen jälkeen EU määräsi Victoriajärven niilinahvenen vuodeksi tuontikieltoon. Tansanialaisen The Citizen -lehden haastatteleman kalatehtaan omistajan mukaan niilinahvenen määrä kolminkertaistui EU:n tuontikiellon aikana.
Vienti Eurooppaan jatkuu jälleen, mutta ei samassa mitassa kuin aiemmin. Uudet aiempaakin rahakkaammat markkinat ovat avautuneet Kaukoidän maissa. Niilinahvenen uimarakkoa pidetään suurena herkkuna kiinalaisessa keittiössä.
Niilinahven ei alun perin ollenkaan kuulu Victoriajärveen. Niitä ja tilapioita istutettiin järveen Ugandassa 1950-luvulla brittiläisen siirtomaavallan aikana. Niilinahvenen istuttamista Victoriajärveen pidetään nykyään yhtenä pahimpana esimerkkinä vieraslajin aiheuttamista tuhoista paikallisessa ekosysteemissä.
Niilinahvenen ravinto koostuu kaloista, hyönteisistä ja äyriäisistä. Kun se kasvaa, se siirtyy syvempiin vesiin, jossa sen ruokavalio koostuu pääasiassa kirjoahvenista. Niilinahvenen yleistymisen jälkeen useat sadat Victoriajärven alkuperäiset kalalajit ovat tulleet uhanalaisiksi tai kuolleet sukupuuttoon.
Kun muut kalalajit ovat vähentyneet, niilinahven on alkanut syödä omia poikasiaan.
Jotkut tutkijat uskovat, että niilinahvenen ryöstökalastus voi auttaa uhanalaisten kirjoahvenlajien elpymisessä ja palauttaa järven ekologiseen tasapainoon.
uutiskirje 