Pintaa syvemmältä
Fabrice Balanche on ranskalainen yhteiskuntatieteilijä, joka tuntee Syyrian kuin omat taskunsa. Siltä ainakin tuntuu, kun lukee hänen tekstejään – itse hän kyllä on vaatimattomampi. Balanchen menetelmä on poliittinen maantiede. Hän on hankkinut tarkat tiedot Syyrian kaikista maakunnista, kaupungeista ja usein kaupunginosistakin ja pystyy sen vuoksi selittämään, miksi siellä toimitaan niin kuin toimitaan.
Vuoden 2011 lopussa Balanche kertoi eräässä tieteellisessä julkaisussaan, kuinka aikaisemmin sinä vuonna puhjenneella kapinalla oli sosiaaliset ja uskonnolliset juuret. Aseellista oppositiota esiintyi lähes yksinomaan sunniarabien seuduilla, varsinkin maaseudun köyhien keskuudessa. Sen sijaan vähemmistöjen keskuudessa sekä keski- ja yläluokan alueilla joko jäätiin passiivisiksi tai tuettiin presidentti Bašar al-Assadia.
Kapinallisryhmien määrä lisääntyy jatkuvasti, mutta niiden asema ei ole vahvistunut.
Siihen aikaan monikaan ei ajatellut näin. Nyt Balanche sanoo nuoremmalle kollegalleen, Syyria-tutkija Aron Lundille, ettei hän ollut yllättynyt kriisin puhkeamisesta. Hän oli päinvastoin odottanut sitä jo aikaisemmin: keskeiset mittarit olivat jo jonkin aikaa näyttäneet punaista.
Hän kertoo tässä haastattelussa Lundille aloittaneensa tutkimustyönsä Syyriassa jo 1990, keskittyen alussa alaviitteihin, presidentti Hafez al-Assadin šiialahkoon, asuen silloin kuusi vuotta Syyriassa. Kun presidentti kuoli vuonna 2000, Balanche ajatteli Syyrian olevan samassa tilanteessa kuin Jugoslavia presidentti Josip Broz Titon kuollessa: maa saattaa hajota. Mutta al-Assadin poika peri maan ja onnistui pitämään sen kasassa.
Syyrian kapinallisryhmien määrä lisääntyy jatkuvasti, mutta niiden asema ei ole vahvistunut, totesi Balanche viime viikolla raportissaan, jossa hän arvioi Bašar al-Assadia vastustavan aseellisen liikkeen kehitystä. Tämän keskeinen piirre on sunni-islamismi. Jyrkin liike, Islamilainen valtio (IS eli Isis), joka vastustaa koko nykymaailmaa, on jo perääntymässä Syyriassa ja Irakissa Yhdysvaltain ja kurdien takaa-ajamana.
Irakin al-Qaidan ”serkku” Jabhat al-Nusra (JN) on hankkinut itselleen vahvan aseman Luoteis-Syyriassa, muun muassa häätämällä muita islamistiryhmiä alueelta. Turkki on salaa aseistanut ryhmää. Tänä kesänä JN otti itselleen uuden nimen, Jabhat Fatah al-Sham, ja luopui ainakin julkisesti liitosta al-Qaidan kanssa, ilmeisesti pehmentääkseen julkista kuvaansa. Toimintatavat eivät kuitenkaan ole juuri muuttuneet.
Uusia islamistiprikaateja syntyy jatkuvasti. Niiden yhteinen tekijä on sunni-islam, mutta Balanchen mukaan niiden sotilaallinen ja poliittinen yhteistyö on melko olematonta. Hän käyttää aina raporteissaan tilannetta selventäviä karttoja. Sellaisesta selviää, että JN/Fatah al-Sham ja sen kaltaiset jyrkät islamistiset liikkeet ovat vahvoja varsinkin Luoteis-Syyriassa ja Aleppon koillisosassa. Useat näistä ovat kytköksissä al-Qaidaan.
Vapaan Syyrian armeijaa (FSA) pidetään maltillisempana ryhmittymänä. Sitä johdetaan Turkista ja Turkin valtiojohto käyttää sitä välineenään.
Sunnikapinaan osallistuu Balanchen mukaan yhteensä 100 000–150 000 miestä eri ryhmittymissä.
Isisin taistelijoiden määrästä Irakissa ja Syyriassa ei ole tarkkaa tietoa. Yksi arvio on ollut jopa 200 000, joista neljännes Syyriassa, mutta tilanne elää koko ajan.
Islamisteja vastassa ovat hallituksen armeija, jossa on 125 000 sotilasta, sekä erilaiset asekaartit, joissa on 100 000 miestä. Niistä suuri osa puolustaa lähinnä kotiseutuaan. Hallituksen puolella taistelee myös 50 000 ulkomaalaista šiialaista, muun muassa Libanonin Hizbollahista sekä Iranin kouluttamia miehiä Irakista, Pakistanista ja Afganistanista.
Kolmas osapuoli on Syrian Democratic Forces (SDF), jonka keskeinen voima on Syyrian kurdipuolue PYD ja sen sotilasjärjestö YPG. Balanchen arvion mukaan ryhmällä on 30 000 taistelijaa. Kurdit ovat Yhdysvaltain tilauksesta olleet Isisin kimpussa, mutta heidän päätavoitteensa on puolustaa kurdien itsehallintoa Pohjois-Syyriassa. Tästä syystä Turkki pitää heitä päävihollisenaan Syyriassa.
Sisäisen voimatasapainon perusteella näyttäisi siltä, että islamisteilla ei olisi juuri mahdollisuuksia kukistaa hallitusta. Heillä on kuitenkin mahtavat liittolaiset. Sunni-islam elää tällä hetkellä hyvin ekspansiivista vaihetta ja Turkki, Saudi-Arabia sekä Arabian niemimaan ja Persianlahden rikkaat pikkuvaltiot kuten Qatar, tukevat Syyrian islamisteja rahallisesti. Iran on ainoa šiiavaltio, joka tukee Damaskoksen hallitusta.
Venäjältä Syyrian hallitus on saanut viime vuosina ratkaisevan vahvaa tukea. Moskova haluaa ennen kaikkea pitää laivastotukikohtansa, mutta saattaa myös pelätä islamismin tartuntaa Pohjois-Kaukasuksella.
Venäjä on lentohyökkäyksillään osallistunut aktiivisesti sotaan, Turkkikin on tullut peliin mukaan, kun taas Yhdysvallat on käyttänyt lentokoneita ainoastaan Isisiä vastaan. Venäjä pyrkii kuitenkin hyviin väleihin myös Turkin kanssa.