Suomalaisen miehen vuosi on yhä yksitoista kuukautta. Se tarkoittaa, että miehet kuolevat keskimäärin nuorempina kuin naiset.
– Se on ongelma samalla lailla kuin se, että naisen euro on 83 senttiä, sanoo vasemmistoliiton kansanedustaja, tasa-arvoaktivisti Kari Uotila.
Miehen lyhyempi elinikä ei ole koko totuus. Myös miesten välillä on eliniässä eroja, ja ne selittyvät paljolti tulotason ja sosiaaliluokan mukaan. 35-vuotias toimihenkilömies elää todennäköisesti kuusi vuotta vanhemmaksi kuin samanikäinen työntekijämies. Naisilla vastaava ero on runsas kolme vuotta. Heikompi sosiaalinen asema lisää myös pitkäaikaissairauksia ja mielenterveyden ongelmia.
Jos naimattomuus olisi ongelma nuorille miehille, niin kai he muuttaisivat naisten perässä kaupunkeihin.
Tutkija Jiri Nieminen arvioi, että miehet huolehtivat itsestään enemmän kuin ennen. Tämä kuitenkin koskee pääosin keskiluokkaisia miehiä, jotka eivät koe feminiiniseksi ymmärretyn toiminnan uhkaavan miehisyyttään.
– Työväenluokkaisen mieheyden paradoksi on ollut se, että mieheyttä on toteutettu itsetuhoisesti. Tosimies ei syö heiniä tai käy turhaan lääkärissä, hän sanoo sähköpostihaastattelussa Yhdysvalloista.
– Ne keskiluokkaiset miehet, jotka kykenevät adaptoimaan aikaisemmin feminiiniseksi ymmärrettyjä ominaisuuksia, ovat kuin kala vedessä nyky-yhteiskunnassa.
Hänestä huoli työväenluokkaisesta mieheydestä on kuitenkin paljolti keskiluokkaista ja holhoavaa ja se riisuu kohteelta miehekkyyden.
– Työväenluokkaiselta mieheltä vaaditaan helposti nyky-yhteiskunnassa kompromissia koskien hänen luokka-asemaansa mutta myös sukupuoltaan.
Mikä kriisi?
Nieminen sanoo, että hänellä ei ole vastausta kysymykseen siitä, miten parantaa työväenluokkaisen miehen osaa.
– Yksi radikaali vaihtoehto olisi se, ettei holhota työväenluokkaisia miehiä väkisin heidän väitetyssä ”kriisissään”. Lainausmerkeissä siksi, että työväenluokkaiset miehet eivät välttämättä itse koe olevansa kriisissä, hän toteaa.
– Se on tutkijoiden tapa käsitteellistää mieheyttä myöhäismoderneissa yhteiskunnissa ja poliitikkojen tapa esittää huolensa, kun elinkeinoelämän rakenteen muuttuessa myös mies- ja naiskansalaisuuden normi on murroksessa.
Hän kertoo miettineensä taannoista Helsingin Sanomien juttua siitä, että nuoret naiset lähtevät kaupunkeihin ja pikkupaikkakunnalle jää paljon naimattomia nuoria miehiä.
– Pitää kysyä kenelle tämä on ongelma. Ehkä se on sitä ainoastaan porvarilliselle valtiokoneistolle, joka haluaisi puhdasrotuista kansakuntaa ja pitää koko maan asutettuna vaikka väkisin, hän pohtii.
– Jos naimattomuus olisi ongelma nuorille miehille, niin kai he muuttaisivat naisten perässä kaupunkeihin. Nyt he priorisoivat maalla asumista, mihin heillä on täysi oikeus.
Vuosisataiset roolimallit
Kari Uotila näkee tilanteen taustalla vahvemmin rakenteet. Häntä innoittaa tasa-arvotyöhön oivallus siitä, että se voi parantaa sekä naisen palkkatasoa että pidentää miehen elinikää. Voittajia ovat niin naiset kuin miehet.
– Epätasa-arvoisten ilmiöiden takana ovat samat, vuosisatojen aikana kehittyneet stereotypiat ja roolimallit, hän sanoo.
– Ne ovat johtaneet siihen, että miehen paikka on ollut kasarmilla ja ylitöissä, naisen paikka kotona hoivaamassa.
Ajan henki on se, että mikään ei saa maksaa mitään. Mutta pitäisi hyväksyä se, että tasa-arvo maksaa.
Hän toteaa, että tämän takia – koska työmarkkinat ovat jakautuneet – se naisen euro on sen 83 senttiä ja mies kärsii suorituspaineista, jotka vaikuttavat hänen terveydentilaansa, alkoholi- ja liikennekäyttäytymiseensä, väkivaltaisuuteen.
– Sukupuolten tasa-arvo ei ole nollasummapeliä eli se, että toisen asemaa parannetaan, ei ole toiselta pois, hän sanoo.
– Naisen työmarkkina-asemaa parantamalla miehenkin asema paranee, koska hänen roolinsa muuttuu. Se vahvistuu kotona, mikä taas luo edellytyksiä miehen onnellisemmalle ja paremmalle elämälle.
Hän muistuttaa brittiläisestä tutkimuksesta, jonka mukaan tiskaava mies on onnellisempi.
– Roolien sekoittamisella on myönteistä vaikutusta, hän sanoo.
Naisten syy?
Naisasialiitto Unionin pääsihteeri Milla Pyykkönen vierastaa ajatusta siitä, että miesten lyhyempi elinikä olisi naisten ja miesten välisen tasa-arvon ongelma.
– Ikään kuin olisi naisten terveyden aiheuttamaa, että miehet eivät ole yhtä terveitä, hän sanoo.
Sama ajattelutapa koskee koulupudokkuutta. Useimmat pudokkaat ovat poikia.
– Terveys tai koulussa pärjääminen eivät ole asioita, joita on olemassa rajattu määrä. Kyse on epätasa-arvoisen sukupuolijärjestelmän aiheuttamasta rakenteellisesta ongelmasta, jonka vuoksi pojilla ja miehillä menee näissä asioissa naisia huonommin.
Hänestä miesten terveyden kannalta olisi hyvä alku, jos miehet saataisiin herkemmin ottamaan yhteyttä terveyspalveluihin.
– Esimerkiksi Helsingin tarjoama terveystarkastus kaikille 40-vuotiaille miehille kuulostaa hyvältä. Se voi madaltaa kynnystä hakeutua palveluihin.
Pyykkönenkin korostaa, että luokkaerot saattavat olla jopa selittävämpi tekijä terveyserolle kuin sukupuoli.
– Luokan mukanaan tuomat terveyserot ovat kasvava trendi eivätkä varmasti helpotu tilanteessa, jossa julkinen terveydenhuolto voi huonosti ja yksityinen hyvin. Yksityiset terveyspalvelut eivät ole kaikkien saavutettavissa.
Onko järkeä?
Eliniän ja terveyden jälkeen Uotila pitää miesten pahimpina tasa-arvo-ongelmina sukupuolen perusteella pakollista asevelvollisuutta ja miehen asemaa erotilanteissa, kun päätetään lasten huoltajuudesta.
– Saan jatkuvasti paljon viestejä, joissa ollaan huolestuneita siitä, että isän asema on heikko huoltajuudesta päätettäessä.
Hän ei usko, että sosiaalityöntekijät haluavat tehdä epätasa-arvoisia päätöksi huoltajuuskiistoissa.
– Mutta meillä kaikilla on korvien välissä ne roolimallit. Niistä ei ole helppo päästä eroon.
Hänestä myös perhevapaajärjestelmää tulee kehittää. Hoivavastuu ylipäätään pitää jakaa tasaisemmin miehen ja naisen välillä. Silloin miehet ja naiset olisivat mahdollisesti tasa-arvoisemmassa asemassa huoltajuudenkin suhteen.
Myös Pyykkönen mainitsee nopeasti pakollisen asevelvollisuuden, kun kysytään miehiin kohdistuvia tasa-arvo-ongelmia.
– Feminististä liikettä syytetään usein siitä, että emme puhu miesten tasa-arvo-ongelmista, mutta kyllä me puhumme, hän sanoo.
– Miehiksi määriteltyjä koskeva asevelvollisuus on merkittävä tasa-arvo-ongelma.
Hän sanoo erityisesti asevelvollisuuskeskustelussa näkyvän, että naisilta pitäisi ottaa jotain pois, jotta miehet saisivat jotain.
– Tarjotaan ratkaisuksi asevelvollisuutta naisillekin yhtään miettimättä, onko siinä järkeä esimerkiksi puolustuksellisesti tai valtiotaloudellisesti.
Ongelma kenelle?
Myös Jiri Nieminen pitää miesten yleistä asevelvollisuutta tasa-arvo-ongelmana.
– Eihän muuten tasa-arvolakiin 1980-luvulla olisi kirjattu sitä, että miesten asevelvollisuus ei sitten ole tasa-arvo-ongelma, hän hymähtää.
– Eikä se näytä olevan sitä miehille, koska miehet eivät äänestä sen perusteella, että yleinen asevelvollisuus lakkautettaisiin tai se koskisi myös naisia.
Pyykkönen arvioi toiseksi miesten tasa-arvoa rajoittavaksi asiaksi vanhempainvapaat.
– Niistä puhutaan liian vähän miesten näkökulmasta, hän sanoo.
– Koska vanhempainvapaiden rakenne suosii sitä, että isä pitää vain itselleen osoitetut vapaa, jos niitäkään, ja äiti kaikki muut, se syrjäyttää heti kärkeen miehiä oman lapsensa hoivasta.
Perhevapaajärjestelmän muutos on nihkeää.
– Ajan henki on se, että mikään ei saa maksaa mitään. Mutta pitäisi hyväksyä se, että tasa-arvo maksaa.
Hänestä uusliberalistinen ajatus siitä, että julkisia varoja ei saa käyttää tasa-arvotyöhön, lyö kättä sen konservatiivisen ajattelumallin kanssa, jossa hyvä äiti hoitaa lapset kotona.