Julkaisin vuosi sitten kriittisen katsauksen vuonna 2015 kirjoittamiini Kansan Uutisten pääkirjoituksiin. Itsekritiikki sai sen verran suuren suosion ja kehujakin, että toistetaanpa temppu uudelleen.
Kirjoitin päättyneenä vuonna 22 tähän katsaukseen ehtinyttä pääkirjoitusta. Jälkikäteen lukiessa mikään niistä ei tunnu aivan hirveältä, mutta mitään sanomattomia on taas liikaa joukossa.
31.12.2015 Euroopan hullu vuosi – ja Suomen
Viime vuoden viimeinen pääkirjoitus oli tyypillinen vuosikatsaus, mutta kun ajattelee, mitä tänä vuonna tapahtui, niin ei se huono ollut.
2015 jää kenties historiaan tapahtumista, jotka aloittivat nykyisin tuntemamme Euroopan unionin romahduksen ja paluun juurilleen vapaakauppa-alueena. Eurooppalainen solidaarisuus osoittautui sanahelinäksi ja unionia vastustavan äärioikeiston eteneminen ennakoi poliittisen yhteistyön rapautumista. Tämä oli vuosi, jona aidat palasivat rajoille.
Aivan, ja jatkoa seurasi. Nationalismi etenee jyrmyin askelin. Seuraukset nähdään myöhemmin.
15.1. Suomi ei tarvitse vihakaarteja
Alkuvuoden ilmiö olivat äärioikeistolaiset katupartiot, tunnetuimpana Soldiers of Odin, josta ei enää syksyllä kuultu mitään.
Suomessa rajuin vastakkainasettelu rajoittuu onneksi suurimmalta osin sosiaalisessa mediassa näkyviin kuohahteluihin, mutta kuinka kauan? Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on puhunut vastaanottokeskuksiin tehdyistä polttopulloiskuista aivan oikein murhapolttoina. Milloin tulee ensimmäinen murha?
Murhaa ei tullut, mutta yksi natsi on tapposyytteessä. Siinä mielessä pääkirjoituksen dramaattinen sävy ei ampunut yli.
Tällaiset pääkirjoitukset laittavat kuitenkin miettimään, että onko niillä mitään virkaa. Kansan Uutisten kannanotoksi kyseessä olivat itsestäänselvyydet. Tarvitaanko näitä?
29.1. Keskiluokan kutistuminen uhkaa hyvinvointivaltiota
Suomessa on jo käynnissä voimakas kehitys, jossa keskipalkkainen työ vähenee – ja juuri keskipalkkaiset maksavat valtaosan veroista. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen viime syksynä julkaisemien tietojen mukaan keskipalkkaisten osuus työvoimasta on laskenut 1990-luvun laman jälkeen kymmenen prosenttiyksikköä, palvelusektorilla hieman enemmänkin.
Yritys avata keskustelua siitä, ettei ”hyvinvointivaltiota silti uhkaa vain paha tahto, vaan teknologian kehittymisestä aiheutuva raju rakennemuutos sekä Suomessa lisäksi lohduton väestöennuste”. Suomeksi sanottuna siis liian vähän ihmisiä on töissä ja liian paljon työvoiman ulkopuolella. Sitä en kuitenkaan saanut pääkirjoituksessa selkeästi sanottua, koska pelkurimaisesti en uskalla kirjoittaa mitään, minkä pahalla tahdolla voisi vääntää työttömien syyllistämiseksi.
Juuri tällaisissa asioissa puoluelehden pääkirjoittajalla tulisi olla selkärankaa uhmata myös oman puolueen ajatusluutumia. Nyt päästin itseni liian helpolla haukkumalla lopuksi hallituksen leikkauslinjan. Hyvä ajatus, huono lopputulos.
12.2. Hautajaiset seis, vainaja puuttuu
Eduskunnan tiistaina käymä valtiopäivien avajaiskeskustelu osoitti, että hallitus alkaa olla paniikissa. Vaalikauden ensimmäinen vuosi on kohta mennyt ja kovin vähän on saatu aikaan siitä, mitä yritysjohtajasta pääministeriksi noussut Juha Sipilä kuvitteli.
Tyypillistä vasemmistolaisen lehden diibadaapaa. Hallituksen leikkauslinja on väärä, osa 546. Vaikka pääkirjoituksen faktat pitävät kutinsa, niin jälleen kerran: tarvitaanko tällaista omien uskon vahvistamista? Äärimmäinen kiirekin selittää, että joskus on kirjoitettava siitä, mistä nopeimmin saa valmista muodollisesti pätevää tekstiä aikaan.
26.2. Pääministerin selvitettävä sotaharjoituksia
Yksi on kuitenkin varmaa. Jännite myös Itämeren alueella kasvaa uusien sotaharjoitusten myötä. Suomen poliittiselta johdolta tarvitaan nopeasti rehellinen vastaus näihin kysymyksiin: Onko Suomi lähettämässä viestiä Venäjälle? Jos on, niin millaista vastausta se odottaa? Ja odotetaanko vastauksen olevan Suomen turvallisuutta lisäävä?
Viime talven uutinen oli se, että amerikkalaiset joukot ovat tulossa Suomeen harjoituksiin. Asia tuli täytenä yllätyksenä eduskunnan puolustusvaliokunnallekin.
Pääkirjoitus on poliittisesti tarkoituksenmukainen jättäessään kokonaan huomiotta sen, että asia oli ehkä juuri niin kuin sanottiinkin: harjoituksilla vahvistetaan Suomen omaa puolustusta.
Rohkeus ei riittänyt toteamaan, että Suomella on oikeus järjestää sotaharjoituksia kenen kanssa se ne tarpeellisiksi näkee, muiden maiden pahastumisista välittämättä.
18.3. Nykyisyydestä leikkaaminen leikkaa myös tulevaisuudelta
Heikosta talouskehityksestä kärsivät suhteellisesti eniten sellaiset ikäluokat, joiden iässä on aikaisemmin vakiinnutettu asemat työmarkkinoilla. Nyt pienituloisia nuoria odottaa pienituloinen aikuisuus ja köyhä vanhuus. Heikko työmarkkina-asema lisää heikon työllistymisen todennäköisyyttä myös tulevaisuudessa. Ilman palkkatuloja ei puolestaan kerry eläkettä.
Aiheena oli Suomen Pankin tutkimus, jonka mukaan uusi sukupolvi ei enää välttämättä saavuta vanhempiensa tulotasoa. Sitä kautta pääkirjoituksessa päästiin taas kerran haukkumaan leikkauspolitiikka.
Käänne on niin merkittävä, että se oli paikallaan nostaa esiin pääkirjoituksessa, joka tasoltaan on ihan vankka. Lopussa on taas yritys nostaa esiin huoli huoltosuhteesta, mutta uskalluksen puutteessa siitä puuttuu kritiikki downshiftaus-mentaliteettia kohtaan.
1.4. Porvari nukkuu huonosti
Aiheena oli kokoomuksen puheenjohtajapeli ja ainakin pääkirjoituksen otsikko oli ainakin omasta mielestä aika nokkela.
Etenkin kokoomuksen yrittäjäsiipi on syvästi pettynyt Stubbiin. Tässä heijastuu koko porvarillisen Suomen tuska siitä, etteivät uudistukset eli ay-liikkeen aseman heikentäminen etene niin kuin porvarihallitusta pohjustettaessa ja muodostettaessa luultiin.
Keskustan ja kokoomuksen puoluepolitiikassa kokemattomat johtajat törmäsivät todellisuuteen ja joutuivat perääntymään tavoitteistaan. Tuossa tilanteessa tarkkanäköinen peruspääkirjoitus.
15.4. Pääongelma on työpaikkojen puute
Hallituksen työllisyyspolitiikka on tempoilevaa ja suorastaan vaikeimmassa asemassa olevia syrjäyttävää. Vaikeimmin työllistyvät tarvitsevat välityömarkkinoiden vahvistamista, mutta juuri sitä hallitus on leikkaamassa.
Hallituksen työllisyyspolitiikka on häpeällistä ja tässä pääkirjoituksessa nostettiin esiin asioita, joita normaalisti käsitellään vain asiantuntijajulkaisuissa. Niistä faktat olivatkin peräisin.
Budjetin käsittelyn yhteydessä vahvistui, että hallituksen näkemys työllisyyden parantamisesta on työttömien rankaiseminen. Siinä mielessä pääkirjoitus oli aikaansa edellä.
29.4. Työn halpuuttaminen iskee takaisin
Itävallan presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella äärioikeiston ehdokas Norbert Hofer sai eniten ääniä.
Financial Timesin kolumnisti Wolfgang Münchau kirjoitti maanantaina globalisaation häviäjien kostosta. Hänen mukaansa olemme lähellä pistettä, jossa globalisaatio ja eurojäsenyys eivät murra vain yksittäisiä yhteiskunnallisia ryhmiä, vaan kokonaisia kansakuntia. Jos poliitikot eivät reagoi nyt, niin äänestäjät tekevät sen varmasti, Münchau varoitti.
Hofer lopulta hävisi uusintavaalitkin, mutta Itävallan kevättä seurasivat Brexit-kesä ja Trump-syksy. Kansan Uutisten tämä pääkirjoitus käsitteli etuajassa niitä asioita, jotka nousivat valtavirran lehtiin vasta Brexitin jälkeen. Kyllä tästä voi olla itseensä tyytyväinen.
27.5. Kriisi on mahdollisuus Sipilällekin
Hallitus täytti vuoden.
Selkänojan oikeistopolitiikalle tarjoaa Suomen pitkään jatkunut matalasuhdanne. Katastrofikapitalismin teoreettinen isähahmo Milton Friedman sanoi vain kriisin mahdollistavan todellisen muutoksen, ja tähän muutoksen mahdollisuuteen Sipilän hallitus on tarttunut kaksin käsin. Sitä edesauttaa yleinen mielipide. Ihmiset on saatu uskomaan, että heidän palkkansa ja muut etunsa ovat viennin takkuilun syy ja kilpailukyvyn este.
Nolla jakoa Facebookissa kertonee siitä, että pääkirjoitus oli rutiinin läpitunkema.
10.6. Työajan pidentäminen on menneen maailman kilpailukykyä
Tämän päivän tietotyössä työajan mekaaninen pidentäminen on tietenkin täysin järjetöntä ja kertoo sitä ajavien näköalattomuudesta. Ajattelu ei ala silloin, kun työaika alkaa, eikä lopu työajan päättyessä.
Ajatus työajan pidentämisestä kuudella minuutilla on tässä maailmassa niin järjetön, että se oli helppo maali pääkirjoitukselle.
Ei oikeastaan mitään omaa, mutta hyvä koonti kilpailukyvyn kohentamisen problematiikasta menneen maailman keinoilla.
23.6. Paheksutusta nuivasta manifestista tuli politiikan valtavirtaa
Hallituksen keväällä julkistama turvapaikkapoliittinen toimenpideohjelma kuitenkin toteuttaa käytännössä kaikki muutkin perussuomalaisten vaatimat toimenpiteet, joten niiden eduskuntaryhmissä on tarkan harkinnan paikka, millaisia arvoja ne ovat edistämässä.
Tähän ei ole juuri kiinnitetty huomiota muissa lehdissä: mitä perussuomalaisten rasistisiipi eilen, sitä hallituksen esitykset tänään. Pääkirjoitus ilmestyi sen jälkeen, kun eduskunta oli äänestänyt perheen yhdistämisen vaikeuttamisen puolesta. Tästä voi olla ylpeä.
19.8. Koulutuksesta leikkaaminen on yhteiskunnallinen rikos
Vuonna 1987 syntyneet täyttävät tänä vuonna 29 vuotta. He ovat nuoria aikuisia, joista monilla on jo omia lapsia. 1990-luvun laman aikana koulunsa aloittaneiden myöhemmät vaiheet todistavat, että huono-osaisuus siirtyy seuraavaan polveen. Esimerkiksi mitä enemmän vuonna 1987 syntyneiden vanhemmilla oli kumuloitunutta toimeentulotukea, sitä enemmän heidän lapsensa olivat saaneet rangaistusmääräyksiä tai tuomioita.
Kesälomalta palanneen pääkirjoittajan onneksi koulujen alkaessa julkaistiin vuonna 1987 syntyneitä koskeva tutkimus, joka vahvisti käsitystä koulutusleikkausten tuhoisuudesta. Pääkirjoitus käsittelee lähinnä sen faktoja. Koulutusleikkausten haukkuminen ei enää elokuun puolivälissä osoittanut suurta neroutta, mutta ajankohta – koulujen alun läheisyys – antoi hyvän alibin palata asiaan siinä vaiheessa, kun mieli oli vielä loman vapaudessa.
26.8. Punavihreää yhteistyötä kannattaa tiivistää
Erkki Tuomioja esitti vasemmistopuolueiden ja vihreiden menevän vaaleihin yhteiseen ohjelmaan sitoutuneina. Välitön reaktio oli, että ei käy.
Yhteinen tavoiteasettelu olisi myös merkittävä muutos suomalaiseen nykyiseen poliittiseen kulttuuriin. Nyt konkreettisia lupauksia suorastaan vältellään, koska kukaan ei halua joutua hallitusneuvotteluista ulos jo ennen niiden alkamista. Konkreettinen vaihtoehto edes joissakin asioissa voisi innostaa myös niitä, jotka ovat sitoutuneet joihinkin ihanteisiin, mutta eivät mihinkään puolueisiin, todettiin pääkirjoituksessa.
Tällä kertaa pääkirjoittajalla oli selkeä oma näkemys asiasta ja myös taitoa ilmaista se terävästi.
Puhe hutkittiin heti, mutta se kannattaa tutkia uudelleen, istua yhdessä alas ja pohtia, eikö Suomen suunta ole sittenkin tärkeämpi asia kuin vanhakantainen oman reviirin varjelu.
2.9. Hallitus kaunistelee työllisyystilannetta
Twitteristä löytyi linkki tilastokeskuksen kausi- ja satunnaisvaihteluista puhdistettuihin työllisyystilastoihin. Hallitus mainosti, että vuoden aikana syntyi 30 000 työpaikkaa, mutta kun kausi- ja satunnaisvaihtelut otetaan pois, niitä syntyi vain noin 10 000.
Työttömyysaste kuitenkin aleni, koska Tilastokeskus mittaa työttömyyttä toisin kuin ministeriö. 7,8 prosentin työttömyysaste tuntuu alhaiselta, kun ottaa huomioon, että niin sanottu laaja työttömyys oli heinäkuun lopussa 477 800. Siis lähes puoli miljoonaa suomalaista on todellisuudessa työtä vailla. Tätä selittää osaltaan työvoiman supistuminen väestön ikääntymisen takia sekä laaja piilotyöttömyys.
Erinomainen pääkirjoitus, koska siinä nostettiin esiin asia, josta muut eivät kerro ja jota ei yleisesti tunneta. Lähentelee faktan tarkistusta.
9.9. Suomesta haluttiin nuiva, ja nuiva siitä tuli
Maahanmuutosta vastuussa olevat ministerit ovat kiistäneet, että Migrin kiristynyt linja on poliittisen ohjauksen tulos. Kyllä se sitä on. Perussuomalaiset halusivat kiristää Suomen maahanmuuttopolitiikkaa. Vaalivoitto, hallitukseen nousu ja viime syksyn pakolaistilanne antoivat aseet puolueen käsiin toteuttaa Jussi Halla-ahon nuivaa manifestia vuodelta 2011.
Itse asiassa saman sisältöinen pääkirjoitus tuli kirjoitettua jo 23.6. Uusinta, kertoo siitä, että joskus ideat ovat todella tiukassa. Tässä alibina oli kuitenkin se, että Maahanmuuttoviraston työilmapiiristä saatiin uutta huolestuttavaa tietoa.
Asia on niin tärkeä, että se kesti toisenkin kerran huomion kiinnittämisen keskustan ja kokoomuksen alistumiseen nuivalle manifestille.
30.9. Meidän aikamme Guernica, mutta moninkertaisena
Minulla ei ollut tätä kirjoittaessa aavistustakaan siitä, että Aleppon pommituksia ja Espanjan sisällissodan Guernicaa verrattiin kansainvälisessä lehdistössä yleisesti toisiinsa.
Syyrian sisällissodassa ei ole kuin roistoja. Venäjän tukema hallinto näyttää kostavan raskaimman jälkeen arabikeväänä alkaneet mielenosoitukset ja kapinan. Ulkomailta kravattiherrojen johtamat ja USA:n tukemat niin sanotut maltilliset kapinalliset jatkavat siviilien kärsimyksistä piittaamatta sotaa, jota eivät kykene ikinä voittamaan.
Omasta mielestä vahvaa kannanottoa, jossa suuttumus ja turhautuminen omaan voimattomuuteen saavatkin näkyä. Toisin kuin useimmissa muissa lehdissä, Venäjän lisäksi vastuuta vieritetään myös ”maltillisille kapinallisille” eli eri sortin jihadisteille, jotka lymyilevät siviilien joukossa.
14.10. Samaan aikaan Sanaassa
Jatkoa Aleppo-pääkirjoitukselle.
Mediaan mahtuu yleensä vain yksi kriisi kerrallaan. Saudi-Arabian johtaman liittouman ilmaisku hautajaisiin viikonloppuna Jemenissä oli kuitenkin niin tuhoisa, että se nosti pintaan unohtuneen, mutta pitkään jatkuneen konfliktin, jonka kuolonuhreista suurin osa on siviilejä, ja joka on tuottanut kolme miljoonaa pakolaista, muistutti pääkirjoitus.
Eli Venäjää vastuuseen vaativat ovat ihan samanlaisia roistoja, koska suurvaltapolitiikka on likaista. Valtaosa pääkirjoittajista näkee asioista kuitenkin vain niiden toisen puolen. Tästäkin voi olla aivan tyytyväinen itseensä.
28.10. Hallitus patistaa töihin nälkäpalkalla ja jopa ilmaiseksi
Samaa työllisyyspolitiikan kritisointia kuin monesti ennenkin. Nyt aiheen antoivat kuitenkin uudet työttömien kepitykset.
Kansainväliset virtaukset tulevat Suomeen aina jälkijunassa ja niin on nytkin. Aktiivisen työvoimapolitiikan väheneminen liittyi keynesiläisyyden suosion hupenemiseen ja monetarismin ja tarjonnan taloustieteen nousuun 1990-luvun alussa, kirjoitti työpolitiikan dosentti Matti Sihto Kalevi Sorsa -säätiön artikkelissa viime viikolla.
Eli pääkirjoituksessa ei pelkästään haukuta, vaan haetaan selityksiä sille, miksi näin tapahtuu. Ei huono, jos ei nyt mikään neronleimauskaan.
11.11. Politiikassa vallitseva ilmatila on tyytymättömyys
Koonti useista tuoreista puoluebarometreistä kertoi, että suomalaiset ovat tyytymättömiä sekä hallitukseen että oppositioon.
Eduskuntavaaleihin on aikaa vielä 2,5 vuotta, mutta vaalien kiinnostavimmaksi kysymykseksi alkaa nousta se, mihin perussuomalaisiin pettyneet seuraavaksi siirtyvät. Puolueen sisälle ennakoidaan ennen vaaleja soinilaisten ja halla-aholaisten yhteenottoa. Jos jyrkän kansallismieliset eivät saa puoluetta haltuunsa, nousee nykyisten eduskuntapuolueiden ulkopuolelle vaihtoehto tai useita, jotka saavat kaiken tähän mennessä koetun näyttämään pyhäkoululaisten kinastelulta.
Pääkirjoituksessa oli puoluelehdelle tyypillinen kohottava loppu: Jytkyn ja passiivisuuden lisäksi on kolmaskin tie: punavihreät löytävät toisensa, tarjoavat konkreettisen vaihtoehdon ja muuttavat Suomen suunnan. Ei se pelkkää sanahelinää ole. On nimittäin neljäskin tie: perussuomalaisten jälkeen nousee jotain vielä hullumpaa ja ennen kaikkea vaarallisempaa.
25.11. Vahingossa toisten sotiin?
Pääkirjoituksesta näkee, ettei kirjoittaja itse pidä Nato-kysymystä kovin dramaattisena asiana, ja ainakin se on Suomen itsensä, ei minkään naapurin, ratkaistava asia. Tämän näkee siitä, että pääkirjoituksessa etupäässä vain siteerataan muita, ja vahvimpana auktoriteettina tietenkin vasemmistoliiton puoluevaltuuston kannanottoa.
Vaikka uuden vastakkainasettelun taustalla ovat Venäjän toimet Ukrainassa ja Krimillä, on myös sotilasliitto Naton lisääntynyt sotilaallinen toiminta Itämerellä lisännyt jännitteitä, vasemmistoliitto totesi.
Yleisen elämänkokemuksen mukaan riitaan tarvitaan vähintään kaksi osapuolta. Niin nytkin. Vain niistä toisen kelkkaan lähtemistä on syytä varoa.
Sinänsä olen kaikesta edellä mainitusta samaa mieltä. Ehkä lievä vastenmielisyys aihetta kohtaan johtuu haluttomuudesta olla kuitenkaan samaa mieltä äänekkäimpien Nato-vastustajien kanssa.
9.12. Ylen palautettava luottamus itseensä
Kyse voi olla myös loppuvuoden väsymyksestä, että pääkirjoitukset ovat kyllä muodollisesti päteviä, mutta sisällöltään yllätyksettömiä ja vailla omaa ajattelua. Pääministeri Juha Sipilän ja Ylen kiista synnytti taas yhden pääkirjoituksen, jossa tyydytään vain kertaamaan mennyttä ja siteeraamaan muita.
Ylen rahoitus on nykyään poliitikkojen käsissä ja hallituksessa on erityisen vihamielisesti siihen suhtautuva puolue. Tämä on voinut johtaa ylireagointiin, jota ei voi hyväksyä. Tarvitsemme riippumattoman ja kriittisen Ylen vaikka se sitten johtaisi pääministerillisiin kiukkupuuskiin.
Totta tuokin, mutta ehkä liian itsestään selvää, että sille kannattaisi uhrata yhtä lehden paraatipaikkaa.
uutiskirje 
