Kansanedustaja Kari Uotila on tehnyt kirjallisen kysymyksen ns. asfalttikartellijutun vahingonkorvauskiistan sopimisesta.
Valtio ja tie- ja talorakennusyhtiö Lemminkäinen sopivat kiistan yllättäen viime viikolla. Valtio vetää näin ollen valituksensa pois korkeimmasta oikeudesta ja voimaan jää hovioikeuden tuomio, jonka mukaan Lemminkäinen maksaa valtiolle vahingonkorvausta ylihintaisista asfalttitöistä noin neljä miljoonaa euroa.
Uotila ihmettelee valituksesta luopumista, sillä hovioikeudessa valtio vaati yli 56 miljoonan euron vahingonkorvauksia asfalttikartellissa mukana olleilta yhtiöiltä. Suurimmat vaatimukset kohdistuivat Lemminkäiseen. Valtio sai lopulta vain 8,4 miljoonan euroa, puolet tästä Lemminkäiseltä.
– Näin vähäisten korvausten jälkeen oli luonnollista, että veronmaksajien etua ajaakseen valtio valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen, Uotila sanoo.
Sovinnon taustalla on uutisoitu olevan osapuolten halu päättää pitkä oikeudenkäynti ja välttää lisäkustannukset. Uotilan mielestä perustelut ovat Lemminkäisen kannalta ymmärrettävät, mutta valtion näkökulmasta omituiset.
– Päätös korkeimpaan oikeuteen valittamisesta oli tehty harkitusti ja valitus oli jo jätetty. Pitkä oikeusprosessi oli siis jo varsin kohtuullisessa vaiheessa. Ennen valituksen jättämistä on myös varmasti arvioitu huolellisesti riskit ja mahdolliset lisäkustannukset, joten julkisuuteen kerrotut perusteet eivät selitä valtion yhtäkkistä mielenmuutosta.
”Miksi valtio muutti mieltään?”
Uotila korostaa, että pohjimmiltaan kyse on veronmaksajien rahoista ja asia on mittaluokaltaan merkittävänä. Asian loppuun saakka katsominen olisi ollut tärkeää myös siksi, että kartelleja koskeviin vahingonkorvauksiin liittyy periaatteellisia ja jatkossakin mahdollisesti esille tulevia kysymyksiä, joihin valtion olisi perusteltua saada korkeimman oikeusasteen kanta.
– Haluan selityksen, miksi valtio muutti yhtäkkiä mieltään asiassa. Lisäksi haluan, että ministeri kertoo, mitkä konkreettiset tekijät sovintosopimuksessa tekevät siitä valtion ja veronmaksajien edun mukaisen. Ympäripyöreät selitykset pitkästä oikeudenkäynnistä ja mahdollisista kustannuksista eivät riitä, vaan kansalaisille on kerrottava avoimesti, miksi heidän etunsa mukaisesta valituksesta luovuttiin.