Valinnanvapaus syö soten hyödyt

Eduskunta pääsee keskustelemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen (sote) valinnanvapaudesta huhtikuun lopussa. Se joutuu päättämään sote- ja maakuntauudistuksesta sekä valinnanvapaudesta eri aikaan, vaikka kyse on samoista palveluista.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson pitää sote-uudistusta tarpeellisena, mutta pakkoyhtiöittämiseen ja markkinoiden mielivaltaan johtava lakiesitys valinnanvapaudesta tulisi hänen mielestään hylätä. Anderssonin mukaan sote-palvelut tulisi järjestää ja tuottaa maakunnissa ja yksityisillä palveluilla olisi täydentävä rooli.

Edes kaikki kokoomus- ja keskustapoliitikot eivät ole nielleet hallituksen esittämää laajaa valinnanvapautta. Kenties yllättävin kriitikko on Euroopan investointipankin varapääjohtaja Jan Vapaavuori (kok.), joka luonnehti omassa blogissaan sotea ”megalomaaniseksi hankkeeksi”. Hän kyseenalaistaa hallituksen osaamisen vaatimalla innon lisäksi osaamista, taitoa sekä vastuullista harkintaa.

Järjestelmä, jota ei ole testattu

Sipilän hallitus ajaa sote-järjestelmää, jonka kaltaista ei ole testattu missään. Suomeen tuodaan keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten suhmuroima laaja valinnanvapaus kertarysäyksellä.

Osa sote-palvelujen asiakkaista voi pudota terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen väliin. Sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatio eli saumattomat hoitoketjut uhkaavat jäädä toteutumatta, jos asiakkaat hakevat palvelujaan eri palveluntuottajien sote-keskuksista.

Valinnanvapaus tuottaa tuskaa etenkin monisairaille. Noin kaksikymmentä prosenttia palvelujen käyttäjistä käyttää kahdeksankymmentä prosenttia palveluista. Sote-keskuksen palvelutarjonta on monisairaille liian kapea, joten täydentäviä palveluja on haettava maksusetelillä monilta eri palvelutuottajilta.

Asiakas voi hankkia palveluja maakunnan liikelaitoksilta tai yksityisiltä ja järjestöpalveluntuottajilta asiakassetelillä tai hänelle räätälöidyn henkilökohtaisen budjetin kautta sen jälkeen, kun maakunnan liikelaitos on tehnyt hänelle asiakassuunnitelman.

Maakunnan liikelaitoksella on vastuu, jos potilas tarvitsee sairaalahoitoa tai muuta nykyisin erikoissairaanhoidon piiriin kuuluvaa hoitoa. Maakunta vastaa myös sosiaalipalveluista.

Rahoitus huteralla pohjalla

Sote-päättäjät ovat entistä kauempana, sillä päätökset siirtyvät maakuntiin. Etenkin maakuntien reuna-alueiden asukkaat saattavat kokea itsensä ulkopuolisiksi.

Valtio päättää maakunnille tulevista sote-rahoista ja säätää yksityiskohtaisesti palveluista. Se voi myös puuttua tarvittaessa maakunnan sote-palvelujen järjestämiseen.

Maakunnat eivät ole samanlaisia itsehallinnollisia alueita kuin kunnat, koska niiltä puuttuu verotusoikeus. Maakunnat vastaavat sote-palveluista valtion myöntämän budjetin varassa.

Kunnista siirtyy maakuntiin noin 500 miljoonaa euroa. Kunnasta riippuen maakunnalle siirtyvien tulojen ja kustannusten määrä vaihtelee. Osa kunnista voi joutua taloudellisiin vaikeuksiin.

Hallitus lupaa, että sote-palvelut rahoitetaan palvelutarpeen mukaan. Jo nykyisin palvelujen tarpeet on arvioitu monissa kunnissa väärin, ja sote-määrärahojen alibudjetointi on ollut kroonista.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan kustannukset kasvavat valinnanvapauden myötä. Sote-kustannusten kasvun pienentäminen kolmella miljardilla jää toiveajatteluksi. Esimerkiksi Ruotsissa kustannukset ovat kasvaneet valinnanvapauden lisääntymisen seurauksena.

Etenkin potilaan henkilökohtainen budjetti saattaa nostaa kustannuksia. Kustannuksia saattavat kasvattaa esimerkiksi kymmenet tuhannet omaishoitajat, jos he vaativat henkilökohtaisen budjetin omaishoidettavan hoivaa varten pitääkseen lakisääteiset vapaapäivänsä.

Potilas maksaa valinnanvapauden

Asiakasmaksut määritellään uudistuksen jälkeen valtakunnallisesti. Esimerkiksi Helsingissä ei ole ollut terveyskeskusmaksua, mutta maksut palautettaneen maakunnan päätöksellä. Moni asiantuntija on ennakoinut palvelumaksujen nousevan. Myös sote-uudistuksen taustaselvityksissä on ennakoitu maksujen korotuksia.

Maakunta maksaa palvelujen tuottajille saman verran samasta hoidosta ja hoivasta riippumatta siitä onko kyseessä maakunnan liikelaitoksen, yksityisen terveysalan yrityksen vai kolmannen sektorin järjestön palvelu.

Sote-keskusten palvelujentuottajat listautuvat maakuntiin valtakunnallisten kriteereiden mukaisesti. Maakunta ei kilpailuta palvelujen tuottajia.

Hallituksen lakiesityksessä epäillään maakuntien kykyä järjestää palvelut myönnetyn rahoituksen puitteissa. Rahoitus on mitoitettu lähtökohtaisesti liian alhaiseksi.

Entä jos yksityisen palveluntuottajan rahat loppuvatkin kesken vuoden? Kuka vastaa siitä, että sote-keskukseen listautuneet potilaat saavat loppuvuonnakin hoitoa? Entä jos vanhus- tai vammaispalveluja ostavan potilaan henkilökohtainen budjetti ei riitäkään palveluihin koko vuodeksi?

Tästä ei ole tietoa.

Valtaa karkaa palvelutuottajille

Vuonna 2019 toimintansa aloittavissa sote-keskuksissa terveyspalvelujen kattavuus vastaa luultavasti nykyisten terveyskeskusten palveluja. Lisäksi on tarjottava lyhytaikaisia sosiaalipalveluja sekä terveyden- ja sosiaalihuollon neuvontaa.

Palvelujen kirjo on niin laaja, että käytännössä vain suuret yritykset pystyvät tarjoamaan niitä. Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Hanna Tainio arvioi jo viime joulukuussa Kuntaliiton verkkosivuilla, että ”Suomen sote-markkinoilla vain muutama pystyy edes teoriassa tarjoamaan sote-keskukselta edellytettäviä palveluja”.

Kuntapäättäjien on ollut vaikea ymmärtää, miksi kunnilta aiotaan kieltää kokonaan sote-palvelujen tuottaminen. Maakunnan liikelaitos voi tuottaa sote-keskusten palveluja, mutta se saa perustaa vain yhden sote-keskuksen.

Maakunnille tulee vastuu palvelujen järjestämisestä. Palvelujen tuottamisesta vastaavaa maakunnan liikelaitosta johtavat ammattilaiset. Poliitikoilla ei ole niihin asiaa, mikä siirtää valtaa palveluntuottajille. Tämä heikentää selkeästi maakuntavaltuutettujen valtaa.

Huomenna kello 13 Kansan Uutiset kertoo, millainen on kuvitteellisen Helmin terveyspalveluiden valintaviidakko vuonna 2019. Ensi viikon lehdessä kerrotaan, miten sote-uudistus kohtelee sosiaalipalveluja.