Markkinaehtoisuus ja yhtiöittämisvelvoitteet ovat kuin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen käenpoika, joka työntää muut tavoitteet ulos kotipesästä. Vertauksen esittää terveyspolitiikan tutkija Meri Koivusalo Yhteiskuntapolitiikka-lehden blogissa.
Hän kysyy, miksi julkisrahoitteisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa tulisi ylipäätään tavoitella voittoa.
”Voiko voitontavoittelu heikentää tai olla jopa vastakkaista tavoitteille palveluiden laadun, tasapuolisen saatavuuden tai rahoituksen kestävyyden sekä kustannusten ja riskienjaon suhteen? Olisiko valinnanvapaus ja monituottajamalli toteutettavissa kansalaisille yhtä mielekkäällä tavalla myös toisin?”
Koivusalon mukaan kansallisessa lainsäädännössä voitaisiin lähteä siitä, että sosiaali- ja terveyspalvelut kuuluvat yleishyödyllisiin palveluihin ja rajata ne siten vahvemmin Euroopan unionin sisämarkkinavelvoitteiden ulkopuolelle. EU:n lainsäädäntö ei velvoita yhtiöittämistä.
Yhtiöittämisen seurauksena joudutaan Koivusalon mukaan vahvemmin markkinaehtoisen sisämarkkinoihin, palvelukauppaan ja kilpailuun kohdentuvan sääntelyn piiriin, joista tulee helposti palvelumarkkinoiden toimintaa ensisijaisesti määräävä tekijä.
”Sen sijaan että julkiset palveluntuottajat ja kansalaisjärjestöt pusketaan samaan malliin kansainvälisten yritysten kanssa, lähtökohtana olisi se, että palvelutuotantoon osallistuvat yritykset perustaisivat erillisen ei-voittoa tuottavan organisaation, joka vastaisi palvelutuotannosta ja erillisestä tilinpidosta ja takaisi tiedon saatavuuden”, esittää Koivusalo.
Julkinen vai yksityinen monopoli?
Hänen mielestään valinnanvapaudessa olisi mahdollista edetä kansalaisten kannalta mielekkäimmissä palveluissa ja täydentävän mallin pohjalta kohdentuen etenkin palveluiden saatavuuteen sekä taloudelliseen kestävyyteen.
Koivusalo viittaa kansainvälisiin kokemuksiin siitä, että paikalliset ja yhteisöllisemmät toimintamuodot sekä uudet innovatiiviset ratkaisut jäävät helposti kilpailussa suurten markkinaehtoisten toimijoiden jalkoihin.
”Julkisen monopolin sijaan vaihtoehdoksi nousee helposti yksityinen monopoli. Toisaalta hoidon jatkuvuus kärsii jatkuvista kilpailutuksista ja uusien markkinatoimijoiden tarjoamien palveluiden laatua on usein vaikea valvoa. Tiedon ja kokemusten jakaminen myös vaikeutuu jos lähtökohtana on kilpailu eikä palveluiden kehittäminen kaikkien parhaaksi.”
uutiskirje 
