Lapset ja lapsiperheet on otettu sote-uudistuksessa heikosti huomioon.
Sote-uudistusta varten pyydettiin sekä Mannerheimin Lastensuojeluliitolta että Lastensuojelun Keskusliitolta arviot, kuinka sote-esitykset vaikuttavat lapsiin ja lapsiperheisiin.
Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Hanna Heinosen mukaan arvioinnit eivät näy uudistuksessa.
Järjestöjen mukaan isoimpia ongelmia ovat palvelujen jatkuvuus ja sirpaleisuus. Jos palveluntarjoaja vaihtuu parin vuoden välein pitkäaikaista tukea vaativassa palvelussa, se ei ole lapsen kannalta kestävää eikä järkevää.
Heinonen toivoo, että uudistus ei tulisi kokonaan voimaan vuoden 2019 alusta.
– Parhaiten soveltuva malli löydettäisiin, jos uudistus tulisi voimaan asteittain. Voisi vielä miettiä, onko valinnanvapaus paras lähtökohta perheitä ajatellen. Lisäksi sote-uudistus eriarvoistaa, jos maakunnilla on hyvin erilaiset ratkaisut ehkäisevissä palveluissa.
Palvelut hajautuvat liiaksi
Heinonen huomauttaa, että sote-uudistuksen myötä lapsiperheiden palvelut ovat hajautumassa moneen paikkaan.
Hän ottaa esimerkiksi lastensuojelutapauksen, jossa perhe tarvitsee tukea ja lapsi sijoituspaikan lisäksi psykiatrista hoitoa ja hoitoa esim. somaattiseen tautiin.
Sote-uudistuksen takia näitä palveluja pitää hakea monesta paikasta. Myös palveluiden koonti yhteen, integroiminen, vaikeutuu entisestään, Heinonen sanoo.
– Suurimmalla osalla lapsiperheitä menee suhteellisen hyvin. Olemme huolissamme moniongelmaisten perheiden palveluista.
Heinosesta on myönteistä, jos maakuntatasolle siirrettäessä lapsiperheiden palvelut yhdenmukaistuvat.
Erityispalvelut vähenevät?
Toinen iso ongelma on, että lapsiperheille erityistukea tarjoavat järjestöt ovat jäämässä vaille sekä kuntien että maakuntien toiminta-avustusta. Ainoaksi rahoituskanavaksi näyttää jäävän Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA (ent. RAY).
Tämä johtaa palvelujen karsimiseen. Heinonen kertoo, että järjestöt vastaavat pitkälti esimerkiksi ADHD-lasten erityispalveluista, kuten sijoituskotipalveluista. Avustusten loputtua sijoituspaikaksi voi tulla esimerkiksi yleinen koulukoti, jossa vastaavaa perehtyneisyyttä ei ole.
Erityispalvelujen lisäksi järjestöt tarjoavat palveluja kaikille lapsiperheille. Mannerheimin Lastensuojeluliiton lapsenhoitopalvelukin olisi pelkän STEA-rahoituksen myötä vaarassa.
Omavalvonta liian heikkoa
Palveluiden valvonta on jäämässä sote-uudistuksessa palveluntarjoajan omavalvonnan varaan.
– Käytännön esimerkeistä tiedetään, että esimerkiksi lastensuojelun sijoituspaikat pitäisi valvoa myös muutoin, Heinonen sanoo.
Suomessa on hänen mukaansa jo nyt suhteellisesti paljon yksityisiä lastensuojelun palveluntarjoajia verrattuna muihin maihin. Lisää valvontaa tarvitaan, kun yksityisten palveluntuottajien määrä ja kirjo kasvavat entisestään.
– Osakeyhtiön tavoitteena on tuottaa voittoa. Se on riski, koska voitontavoittelu voi joissain tapauksissa ajaa laadun edelle, Heinonen toteaa.