Lähiopetus vähenee ammattikouluissa

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Ammatillinen opettaja Markku Polamo kiiruhtaa haastatteluun Messukeskuksen Taitaja2017-tapahtumasta, jossa ammattikoululaiset ovat kisanneet eri ammattialojen taidoista. Siellä menestyneiltä oppiminen sujuu, heitä eivät säästöt ja koulutusreformit isommin hetkauta.

Monella heidän koulukaverillaan on kuitenkin ammattiala hakusessa, motivaatio ja keskittymiskyky heikkoa eikä jatko-opintoihin pääsy näytä realistiselta. Näistä opiskelijoista Espoon Omniassa kiinteistönhoitoa opettava Polamo ja hänen työtoverinsa Marjo Savela ja Antti Pyykkö ovat huolissaan.

Juha Sipilän hallitus on tekemässä suuruudistusta ammatilliseen koulutukseen leikattuaan ensin ammatillisen koulutuksen resursseja yli 200 miljoonalla eurolla. Leikkauksia oli tehty edelliselläkin hallituskaudella. Säästöt näkyvät suoraan opetuksessa. Kun ammatillisia opettajia työskenteli oppilaitoksissa vuosi sitten 23 000, nyt määrä on noin 21 500 ja ensi vuonna enää 20 000.

Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omniassa leikataan ensi lukuvuonna lähiopetuksesta 8 prosenttia ja työssäoppimisen valvonnasta 10 prosenttia. Yhteisten aineiden opetuksesta leikattiin jo viime vuonna. Henkilöstöä karsitaan jättämällä määräaikaisia työsuhteita jatkamatta sekä luonnollisen poistuman kautta.

– Omnia on vakavarainen koulu. Olemme onnellisessa asemassa verrattuna maaseudun ammattikouluihin, missä on lähes järjestään laitettu ihmisiä pihalle, sanoo sähköalan lehtorina työskentelevä Antti Pyykkö.

Henkilökohtaiset suunnitelmat kaikille

Parhaillaan eduskuntakäsittelyssä oleva reformiesitys veisi opetusta entistä enemmän työpaikoille. Tutkintojen määrä vähenisi, ja ne muuttuisivat laaja-alaisemmiksi, koulutuksen järjestäjien autonomia kasvaisi, opinnot suunniteltaisiin yksilöllisemmin, ja rahoituksen perusteet muuttuisivat.

Uudistuksen parhaana puolena Polamo, Pyykkö ja Savela näkevät henkilökohtaistamisen. Koulutuksen järjestäjä laatii yhdessä opiskelijan kanssa henkilökohtaisen opetussuunnitelman, jota päivitetään opiskelun mittaan. Aiemmin henkilökohtainen suunnitelma on pitänyt tehdä vain erityisoppilaille, jatkossa se tehdään kaikille.

Tavoitteena on tehostaa opetusta sekä vähentää koulutuksen keskeyttämistä. Opettajat epäilevät tämän onnistumista, kun samaan aikaan resursseja ja henkilöstöä vähennetään.

– Opettajia tarvitaan pikemminkin enemmän, kun opetusta henkilökohtaistetaan ja pitäisi saada opiskelijat oppimaan ja valmistumaan nopeammin, huomauttaa Polamo.

Ammatilliset opettajat Markku Polamo (vas.), Antti Pyykkö ja Marjo Savela ovat huolissaan leikkausten ja reformin vaikutuksista koulutukselliseen tasa-arvoon. Kuva: Jarno Mela

Oppiiko työpaikalla riittävästi?

Eniten epäilyksiä opettajakolmikossa herättää työpaikoilla tapahtuvan oppimisen laajentaminen ja ammattitaitoa osoittavien näyttöjen siirtäminen pääsääntöisesti työelämään. Jo nykyään kolmesta opiskeluvuodesta vähintään puoli vuotta on oltava työpaikalla, jotkut opiskelijat ovat yli vuodenkin.

Pyykön ja Savelan alalla sähköautomaatiokoulutuksessa ongelmana on työtehtävien kapeus vaiheittain etenevissä rakennushankkeissa.

– Kaveri saattaa muutaman kuukauden pelkästään propata poravasaralla betoniin johtoteitä, Pyykkö havainnollistaa.

– Jos työssäolemista laajennetaan, meidän pitää ruveta karsimaan tavoitteista ja miettiä, mitä jätetään opettamatta. Suomalaisen ammattikoulun hienous on ollut laaja-alainen tekninen yleissivistys.

Vastaan tulee myös sähköturvallisuuslaki, joka määrittelee sähköalan tutkinnon sisällön.

– Emme voi laittaa esimerkiksi ensimmäisen vuoden opiskelijaa vielä työpaikalle. Ei kukaan työnantaja uskalla ottaa töihin kaveria, joka ei ymmärrä sähkön vaaroja, lisää Marjo Savela, joka on myös työsuojeluvaltuutettu.

Työnantajien valmiuden ottaa vastaan merkittävästi lisää opiskelijoita on kyseenalaistanut opettajien lisäksi esimerkiksi Kuntaliitto. Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto, Sähkötekniset työnantajat ja Sähköalojen ammattiliitto ovat puolestaan yhdessä ilmaisseet huolensa siitä, että ammatillinen osaaminen jää puutteelliseksi, jos työssäoppimista lisätään.

Puolet työstä on kasvattamista

Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) on sen sijaan ajanut työssäoppimisen lisäämistä ja opettajien roolin vähentämistä.

– Työelämään halutaan ilmaista työvoimaa, muistuttaa Savela.

– Meidänkin opiskelijoissamme on niitä, jotka ovat mieluisia työnantajalle: oppivat ja tekevät työnsä nopeasti, ovat oma-aloitteisia ja kypsyvät nopeasti ammatti-identiteettiin. Mutta iso osa tulee tänne murrosiän pahimmissa myrskyissä eikä ymmärrä yhtään, miksi täällä pitää tehdä sitä tai tätä.

– Opettajan työstä puolet on kasvattamista ja puolet ammattiin opettamista, Pyykkö määrittelee.

– Kasvatuspuolta ei EK:kaan varmasti halua ottaa hoitaakseen, kommentoi Savela.

Hallituksen alkuperäisissä kaavailuissa opettajia ja opinto-ohjaajia ei olisi mainittu laissa ollenkaan. Nyt eduskunnalle annetussa esityksessä heidät on huomioitu ja opiskelijan oikeus pedagogisesti pätevään opettajaan on tunnustettu. Tätä oli vaatinut neuvotteluissa erityisesti Opetusalan Ammattijärjestö (OAJ).

Yhteiset opinnot sivuosassa

Heikosti huomiota uudistuksessa ovat saaneet yhteiset opinnot. Niihin kuuluvat muun muassa äidinkieli ja muut kielet, matematiikka, fysiikka, kemia, yhteiskuntatieto, liikunta ja terveystieto. Hallituksen esityksen mukaan nämä suoritettaisiin ”ammatillisten tutkinnon osien yhteydessä”. Vähimmäistuntimääriä ei ole, kuten ei nykylaissakaan, eikä opetuksen antajan ja osaamisen arvioijan tarvitse olla pedagogisesti pätevä kyseisen aineen opettaja. Lähiopetuksen määrä vaihtelee nytkin suuresti oppilaitoksittain. Suuntauksena on verkkokurssien lisääminen.

– Valtaosalle tämä on mahdottomuus, sillä opiskelijat eivät usein osaa edes kirjautua oppimisympäristöihin tai sähköpostiin ilman kädestä pitäen ohjaamista, sanoo Kansan Uutisten haastattelema ammatillisen oppilaitoksen äidinkielenopettaja.

Opiskelijoiden luku- ja kirjoitustaidossa on opettajien mukaan vakavia puutteita.

– Helsingin Sanomien artikkelin lukeminenkin voi olla ylivoimaista, toinen äidinkielenopettaja jatkaa.

Polamo, Pyykkö ja Savela kertovat, että työpaikoilta tulee valituksia siitä, etteivät opiskelijat osaa kirjoittaa asiakaslaskutuksiin tarvittavia raportteja tekemistään töistä.

Ammatillisissa opinnoissa tulisi lain mukaan saavuttaa jatko-opintokelpoisuus, mutta tämä ei opettajien mukaan toteudu.

– Jatko-opintoihin hakeutuvat, pääsevät ja niissä pärjäävät vain poikkeusyksilöt.

Äidinkielenopettajan mukaan koulutuksellinen tasa-arvo on vaarassa romuttua.

– Vastaavaa opetuksen alasajoa ei voisi koskaan tehdä lukioon, hän vertaa.

Rahoituskriteerit uusiksi

Oppilaitosten rahoitus määräytyy tällä hetkellä pääasiassa opiskelijamäärien mukaan. Hallituksen esityksessä vain 50 prosenttia rahoituksesta tulisi opiskelijamäärän mukaan, 35 prosenttia tutkintojen ja niiden osien mukaan ja 15 prosenttia opiskelijoiden työllistymisen, jatko-opintoihin siirtymisen sekä opiskelija- ja työelämäpalautteen perusteella.

Pyykkö pitää muutosta tervetulleena, koska nykymalli kannustaa ottamaan sisään hakijoita, joilla selvästikään ei ole eväitä pärjätä vaikkapa vaikealla sähköalalla. Omniassa vetovoimaluku on alle yhden, joten sisäänpääsy on helppoa. Polamo jatkaa, että vanhassa mallissa opiskelijoita on väkisin pidetty kirjoilla opiskelijamäärien laskentapäivien yli. Esitettävässä mallissa, jossa opiskelutahtikin on joustavampi, uusia opiskelijoita on helppo ottaa sisään vanhojen valmistuessa koska tahansa.

Muutaman sadan metrin päässä Keskuspuiston ammattiopiston Leppävaaran toimipaikassa tilanne näyttää varsin erilaiselta. Invalidisäätiön ylläpitämässä noin 1 100 opiskelijan ammatillisessa erityisoppilaitoksessa hakijoita on aina huomattavasti enemmän kuin paikkoja. Uusi rahoitusmalli voisi johtaa opiskelijoiden valikoimiseen, pelkää ammatillinen erityisopettaja Heli Tiira.

– Rahoituksen väheneminen ja tulosrahoitus on huono yhdistelmä, Tiira arvioi.

Erityisopiskelijoita on laaja kirjo: eriasteisesti kehitysvammaisia, mielenterveysongelmaisia, onnettomuuksissa vammautuneita, adhd-tapauksia, lukihäiriöisiä, autisteja, näkövammaisia. Valikoiminen saattaisi tarkoittaa sitä, että suosittaisiin sellaisten ryhmien edustajia, jotka yleensä varmimmin saavat opinnot päätökseen ja työllistyvät.

– Erityisopiskelijoilla työllistyminen ei saisi olla suuressa osassa. Koko ikäluokalla pitäisi olla oikeus opiskelemiseen, korostaa Markku Polamo, joka on aiemmin 12 vuotta opettanut Keskuspuiston ammattiopistossa.

Kuka on kannattava opiskelija?

Rahoitus on myös Suomen Ammattiin Opiskelevien liitto SAKKI ry:n keskeinen huolenaihe. Ammatilliset opiskelijat osoittivat äskettäin Helsingissä mieltään rahoitusleikkauksia vastaan ja keräävät allekirjoituksia niitä vastustavaan adressiin. He pelkäävät, että leikkausten vuoksi uudistuksen tavoitteet henkilökohtaistamisesta ja osaamisperusteisuudesta jäävät tyhjäksi sanahelinäksi.

SAKKI ry:tä huolestuttaa esitettävien rahoituskriteerien vaikutus nuorten yhteiskuntatakuuseen, jonka mukaan kaikkien pitäisi saada suoritettua vähintään toisen asteen tutkinto.

– Suoritusrahoitus pakottaa koulutuksen järjestäjät miettimään, kuka on niukkenevien resurssien aikana kannattava opiskelija. Isolla osalla nuorista kehitys ja kasvaminen ovat vielä niin kesken, että he tarvitsevat siihen tukea, sanoo SAKKI ry:n koulutuspoliittinen asiantuntija Antti Seitamaa.

– Nyt on erityisen tärkeää pitää huolta opiskelijan hyvinvoinnista ja sivistyksellisistä oikeuksista, Seitamaa korostaa.