Ostatko tietämättäsi haitallisia vieraskasveja?

Haitallisia vieraslajeja voi tulla puutarhaan muualtakin kuin kaupasta. Niitä voi levitä naapuritontilta, lintujen mukana kulkevien siemenien kautta, ulkomaisten kasvien multapaakuista, kompostijätteestä ja vaikka mistä. Puutarhurin pitääkin olla jatkuvasti valveilla. Kaikkea ei pidä istuttaa maahan ja monenlaista, joka jo maassa kasvaa, pitää tuhota jotta vältytään isommilta harmeilta.

Miia Jaunin ja Markus Seppälän tuore kirja Kotipihan valtaajat tarjoaa opastusta puutarhaharrastajan moniin huoliin, ennen kaikkea siihen, miten haitallisia vieraslajeja torjutaan.

– Haitallisiin vieraslajeihin törmää lähes aina kun lähtee ulos kävelylle. Silloin mietin, että kenenköhän maata tämä on. Jos alueen omistaja sattuu olemaan vaikkapa Helsingin kaupunki, jossa minulla on tuttuja painimassa juuri kyseisen lajin hävittämiseksi, niin varmistan kyllä, että onko heillä tiedossa tämä kohta, kertoo Seppälä, joka on Luonnonsuojeluliiton vieraslajityöryhmän jäsen.

Yksityisten mailla oleviin ongelmalajeihin Seppälä ei puutu, vaikka joskus ehkä mieli tekisikin. Hän toivoo, että kirjan viesti tavoittaisi mahdollisimman monet puutarhaihmiset.

Monenmoista haittaa

Seppälä muistuttaa, että meillä on vieraslajeja pilvin pimein, monet erityisen hyödyllisiä, kuten vaikkapa peruna tai tomaatti. Ja toisekseen vain ani harva Suomeen tavalla tai toisella kulkeutunut vieraslaji pystyy elämään kylmässä ilmanalassamme. Ihan riittävästi on kuitenkin niitäkin, jotka viihtyvät hyvin ja lisääntyvät aggressiivisesti Suomessa tänne kerran päästyään.

Vieraslajit aiheuttavat monenlaisia haittoja. Ne uhkaavat monimuotoisuutta kilpailemalla alkuperäisten lajien kanssa. Esimerkiksi jättipalsami omii kukkiessaan pölyttäjähyönteiset, koska sillä on tarjota sokeripitoisempaa mettä kuin muilla. Korkeiksi ja tiiviiksi kasvustoiksi kasvavat japanintatarit tukahduttavat muut kasvit varjostamalla ja kahmimalla maaperästä veden ja ravinteet.

Todennäköisesti ulkomaisten kasvien multapaakuissa toukkina Suomeen kulkeutunut espanjansiruetana on melkoinen puutarhan tuholainen. Sille kelpaa kaikenlaiset hyöty- ja koristekasvit.

– Kirjassa ohjeistamme, että multapaakut pitäisi aina katsoa läpi. Hyvä olisi, jos taimimyymälästä löytyisi vihkonen, jossa kerrottaisiin mitkä kasvit on luokiteltu Suomessa haitallisiksi.

Vielä parempi Seppälän mukaan olisi, jos tieto tulisi kyseisen kasvin mukana.

– Ja sitten kerrottaisiin sekin, miten lajista pääsee eroon, jos mieli myöhemmin muuttuu. Mutta ehkä puutarhayrittäjä ei lähde sabotoimaan omien tuotteidensa myyntiarvoa, Seppälä nauraa.

Ekosysteemin muuttaja

Komealupiini puolestaan muuttaa koko ekosysteemin ominaisuuksia itselleen sopivimmaksi ja samalla alkuperäisille kasveille huonoiksi. Tämän se tekee juuristollaan, jonka bakteerit sitovat maahan typpeä ja rehevöittävät maaperää. Näin tienvarsikedot muuttuvat lupiinipelloiksi.

– Tähän asti komealupiinit ovat pysytelleet tienpientareilla, mutta on merkkejä siitä, että ne ovat siirtymässä tienvarsilta metsiin, Seppälä sanoo.

Moni vieraslaji aiheuttaa suuret taloudelliset tappiot. Esimerkiksi perunasadon pilaavan koloradonkuoriaisen torjuntakustannukset ovat mittavat. Samoin hiekkarannat peittävän kurtturuusun hävittäminen.

– Esimerkiksi Yhdysvalloissa kampanjoidaan näyttävästi, jotta ihmiset eivät siirrä veneitään järveltä toiselle ilman että se on tarkoin puhdistettu, sillä esimerkiksi kanadanvesirutto leviää jo pienestä palasta toiseen järveen, Seppälä kertoo.

Ihmisen terveydelle haitallisiin vieraslajeihin kuuluvat vaikkapa jättiputket. Ne aiheuttavat iho-ongelmia. Hyvinkin voimakkaita allergisia oireita voi aiheuttaa marunatuoksukki.

Jättiputket ovat levinneet monenlaisiin elinympäristöihin. Parhailla kasvupaikoilla ne muodostavat laajoja tiheitä jättiputkimetsiä, jotka tukahduttavat alleen kaiken muun kasvillisuuden. Kuva: All Over Press/Ismo Pekkarinen

Komposti auttaa

Nykyisin lähes joka pihalta löytyy komposti. Eri asia sitten on, miten hyvin komposti toimii. Onko se pahimmillaan yksi tapa levittää ei-toivottuja – usein haitallisia – kasveja? Seppälän mielestä se, että ylipäänsä pihalla on komposti, jonne viedään oman puutarhan jätteet, on edistystä.

– Aiemminhan jossain tontin rajalla tai sen ulkopuolella oli tunkio, hän muistuttaa.

Mutta kompostin käyttäjän on oltava tarkka. Esimerkiksi jättipalsami leviää vain siemenistä, jolloin se pitää laittaa kompostiin ennen kukkimista, Seppälä sanoo ja jatkaa että myöhemmässä vaiheessa siementen kasvuvoimaa ei edes lämpökompostori enää pysty tuhoamaan.

Vieraslajikirjan kirjoittajat varoittavat avokomposteista, joista vieraskasvit leviävät helposti luontoon. Huolimaton puutarhajätteen käsittely onkin yksi tehokkaimmista tavoista levittää haitallisia vieraskasveja.

Seppälä ja Juani esittelevät kirjassaan monia konsteja vaikeasti hävitettäville kasveille ja siemenille. Esimerkiksi kasvijätteen voi ensin sulkea jätesäkkiin mätänemään vaikka koko kesäksi ja vasta sen jälkeen siirtää kompostiin. Toinen tapa on kuivattaa kasvijäte ja sen jälkeen polttaa se.

”Ei” glyfosaatille

Kemiallisessa kasvien ja kasvitautien torjunnassa pahimmat myrkyt kuten DDT on jo kielletty, mutta glyfosaattipohjaisia tuotteita on runsaasti tarjolla ja niitä myös käytetään paljon, jopa mehiläismyrkkynä. Seppälä ei näitä aineita suosittele.

– Glyfosaatista kyllä sanotaan, että se hajoaa nopeasti, jopa muutamassa viikossa, mutta Suomen karussa maaperässä hajoamisaika voi olla jopa 7-8 kuukautta.

Glyfosaattia epäillään myös syöpävaaralliseksi aineeksi. Sen myynnin ja käytön kieltäminen on ollut esillä EU:ssa, mutta vahva lobbauskoneisto on toista mieltä. Tällä hetkellä glyfosaatin käyttö on väliaikaisesti sallittu meillä EU:ssa kuluvan vuoden loppuun saakka.

Luontoystävällisempiä kemiallisen torjunnan aineita ovat muun muassa koivutisle, etikkahappo, pyretriini- ja parafiiniöljyvalmisteet sekä tietysti mäntysuopaliuos.

Yksi vaihtoehto on biologinen torjunta, jossa siis käytetään hyväksi toista lajia. Tästä Seppälä mainitsee esimerkkinä espanjansiruetanan ja muidenkin etana- ja kotilolajien torjuntaan kehitellyn Nemaslug-tuotteen, jossa on etanoille haitallisia sukkulamatoja.

Kurtturuusu leviää voimakkaasti erityisesti meren saaristoissa ja mannerrannoilla, joissa se syrjäyttää alkuperäistä kasvi- ja eläinlajistoa. Kotipihoilta kurtturuusua levittävät linnut, joille maistuu sen hedelmät eli kiulukat. Kuva: Wikimedia Commons

Maanomistajan hävitettävä

EU:n vieraslajilainsäädäntö tuli voimaan vuoden 2015 alussa. Siihen liittyvälle EU-alueen haitallisten lajien listalle löytyi 37 lajia, joista Suomessa esiintyy vain muutama. Kaikilla jäsenmailla on oltava säädökset siitä, miten näiden lajien leviäminen estetään.

Suomessa laki määrää, että maanomistajalla on velvollisuus hävittää sekä EU- että kansallisen listan laji omalta maaltaan.

– Tosin laissa puhutaan hävittämisestä jos se onnistuu kohtuullisin kustannuksin, mikä on kovin tulkinnanvaraista, Seppälä sanoo.

Vielä lakipykälän toimivuutta ei ole päästy käytännössä testaamaan, mutta näin voi käydä, jos vaikkapa herkästi leviävää jättiputkea tontillaan kasvattavan henkilön naapuri tekee ilmoituksen asiasta paikalliseen ely-keskukseen.

– Tarvittaessa viranomainen voi käyttää hallintopakkokeinoja eli määrätä kasvin hävitettäväksi sakon uhalla tai sitten lähettää tontille torjuntafirma hoitamaan hävitys ja lähettää laskun asianomaiselle.

Keltamatara on ahdingossa

Suomessa ei vielä ole todettu yhtään kasvilajia, jonka vieraslaji olisi onnistunut hävittämään sukupuuttoon kokonaan tai paikallisesti.

– Mutta esimerkiksi keltamatara on jo vähän ahdingossa. Se on lisääntynyt paimenmataran kanssa, joka on vieraslaji, ja niiden risteymä taas on piennarmatara.

Risteytymisen myötä keltamataran geneettinen koodi häviää pikkuhiljaa.

Kotipihan valtaajat -kirja esittelee perinpohjaisesti, kuvien kera kaikki haitalliset vieraslajit. Kirja selvittää kunkin lajin kohdalla tuntomerkit, elinympäristön, leviämistavat, levinneisyyden, haitat ja hävittämiskeinot sekä vielä senkin, mihin kyseisen kasvin voi sekoittaa. Kirja toimii mainiona oppaana kaikelle kansalle, joka jollain tavalla on luonnon kanssa tekemisissä.

Seppälä muistuttaa vielä vieraslajiportaalista. Se on kansallinen tietopankki, jonne voi ilmoittaa havaintojaan sähköiselle kartalle.

– Mitä tarkemmin tiedetään, mistä lajista on kyse ja missä päin se on, sitä helpompi on tehdä alueellisia torjuntasuunnitelmia, Markus Seppälä sanoo.