Materialismin katkotut kahleet

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Noora Nouku on viittä vaille valmis kuvataiteilija. Taiteilijaksi tullakseen hän on, luopunut entisistä arvoistaan ja päättänyt antaa itselleen mahdollisuuden toteuttaa luovuuttaan rajoitta.

– Olen ollut tosi materialistinen elämässäni. Minulla oli joku sellainen yhteiskunnan antama putkinäkö, että piti olla omistusasunto ja auto ja piti tehdä työtä, josta tulee mahdollisimman paljon palkkaa. Elin sellaisessa jatkuvassa ostorumbassa. Siitä herääminen on ollut tosi tärkeä osa taiteilijaksi tulemisen tietä. Vanhat materialistiset arvot eivät merkkaa mulle enää mitään, Nouku sanoo.

Vuosituhannen alussa Nouku oli graafinen suunnittelija, hän työskenteli muun muassa Ylen tv-uutisten grafiikassa useita vuosia.

– Lähdin Yleltä, jotta voisin etsiä vapaampaa luovuutta. Opiskelin siinä sitten nopealla tahdilla muotoilijaksi, pääpainona vaatesuunnittelu.

Nouku saavutti kilpailumenestystä muotisuunnittelun puolella, mutta töiden löytäminen oli vaikeaa.

– Kouluttauduin sitten vielä alaan liittyvään ostotoimintaan. Olen aina ollut sitä mieltä, että koulutusta pitää olla. Vuoden työttömyyden jälkeen uskaltauduin vihdoin hakemaan Vapaaseen taidekouluun, jonne pyrkimistä olin miettinyt jo silloin Ylen vuosina.

Pääsykokeita

Vapaaseen Taidekouluun Nouku pääsi ensimmäistä kertaa sisälle vuonna 2013.

– Tänne on kahden viikon pääsykokeet. Se on sellainen maisemamaalauskurssi, jonka jälkeen valitaan ensimmäiselle luokalle pääsevät opiskelijat.

Ensimmäinen vuosi Vapaassa Taidekoulussa on kilpailua, sen aikana maalataan ainoastaan elävää mallia. Vuoden lopussa kuuden hengen ammattilaisista ja taiteilijoista koostuva raati valitsee 10–12 oppilasta, jotka saavat jatkaa opiskelua.

– Ensimmäisellä kerralla olin ensimmäisellä varasijalla, mutta en päässyt sisälle. Kävin uudelleen kahden viikon pääsykokeet, ja kilpailuvuoden – ja taas olin varasijalla, Nouku kertoo.

– Lähdin täältä sellaisella äiti on mut hyljännyt -fiiliksellä, kun tämä koulu on minulle kuin toinen perhe ja kaapelitehdas toinen koti. Muutin koko kesäksi Ylä-Kainuuseen asumaan ja ajattelin, että jään sinne koko vuodeksi, kun ei kerran opiskelupaikkaa irtoa. Maalaus-tarvikkeet pakkasin mukaan, mutta ei sitten hirveästi huvittanut maalailla, kun olin niin musertunut.

Loppukesästä Nouku vihdoin sai tietää nousevansa varasijalta kouluun.

– Sitten on ollut niin sanotusti yhtä onnea, hän hymyilee.

– Oli tosi mahtava fiilis päästä suorittamaan loput opinnot. Mulle on aina ollut tärkeätä se, että jos mä lähden maalaamaan ja tekemään taidetta, niin haluan jonkinlaisen tietotaidon siihen taustalle.

Taiteilijan arki

Taiteilijaksi Noora Noukua on ajanut sisäinen palo.

– Visuaalinen tekeminen on ollut minulle aina tosi tärkeää. Värit ja niiden yhdistelmät ja käsillä tekeminen.

– Graafisen suunnittelijan ammatissa tulee ulkoapäin, miten luovuutta pitää käyttää. Taiteilijaksi minua ajoi sekin, että on oman itsensä herra – saa itse päättää ja määrittää tekemisensä.

Pitkästä haaveilusta huolimatta taiteilijan arki on yllättänyt.

– Mulle on tullut yllätyksenä se, että taiteilija on muun ohella ainakin roudari ja kirvesmies, hän nauraa.

Taulujen pohjustukset ja pohjien rakentelut, isojen vanerilevyjen dyykkaaminen roskiksesta ovat kaikki totista työtä.

– Tämä vaatii ihan fyysistä voimaa. Tauluja raahataan koko ajan edestakaisin, varastoon, työhuoneelle, varastoon, näyttelyyn, arvioitavaksi. Se on älytöntä roudaamista ja käsillä tekemistä.

Työhuoneella Nouku kertoo tekevänsä pääsääntöisesti kahdentoista tunnin päiviä.

– Välillä olen niin inspiroitunut maalaamisesta, että unohdan syödä ja käydä vessassa. Tosinaan sitten saattaa mennä koko päivä siihen, että vaan katselen ja mietin työtä.

Oma tyyli

Vuoden alussa Noukulla oli kriisi, hänestä tuntui että kaikki työt ovat sillisalaattia, ilman mitään yhtenäistä linjaa.

– Ajattelin, että en tee mitään muuta kuin hirveätä paskaa, ei mitään tyyliä tai mitään.

– Kävin varastosta – eli äidin autotallista, läpi kaikki mun neljän vuoden työt ja huomasin, että mulla on neljästä kuuteen tyyliä tai tapaa tehdä. On ihan abstrakteja ja esteettistä maalauksia sekä rajumpia tai tunteita puhuttelevampia teoksia. Olen tyyliltäni aika moniulotteinen.

Noukulle on tärkeää, että töissä on sanoma, joka panee jollakin tavalla miettimään tai herättää ajatuksia.

– Kun lähden maalaamaan, en tietoisesti rupea tekemään mitään valistusta, se vaan syntyy sinne itsestään ja kirkastuu maalausprosessin aikana.

Aiheita hän kerää ympäröivästä yhteiskunnasta tai asioista, jotka hän kulloinkin kokee tärkeiksi.

– Olen isokokoinen nainen, ylipainoinen, kuten sanotaan. Töissäni mietin muun muassa mitä naiseus on, sitä että olen arvokas ihminen, vaikka olisin kuinka iso. Pohdin maalauksissa tarvitseeko minun olla nainen. Naisella on oikeus korostaa myös miehisiä puolia itsessäni.

– Ärsyttää se stereotypia, miten tyttöihin suhtaudutaan. On tyttöjen vaatteet, tyttöjen leikit ja tyttöjen tekemiset, Nouku toteaa.

Elämä töissä

Taiteilijan oma elämä heijastuu myös töihin. Hän kertoo ymmärtäneensä avioeronsa jälkeen olevansa panseksuaali, henkilö joka rakastuu ihmiseen ihmisenä sukupuolesta riippumatta.

– Varsinkin viime vuoden aikana on tullut ymmärrys siitä, miten paljon transihmisiä sorretaan.

Värikkäissä ja suurissa töissään taiteilija käsittelee sukupuoli-identiteetin ja seksuaalisuuteen liittyvien teemojen lisäksi myös laajasti yhteiskunnallisia asioita. Nouku kokee, että kulttuurilla ja taiteella voi edelleen muuttaa maailmaa.

Taiteilijan työhön liittyviä suuria kuvitelmia hänellä ei kuitenkaan ole.

– Taiteilijan työ on ilmeisen rankkaa sekä psyykkisesti että taloudellisesti. Olen kuitenkin päättänyt, että tätä on yritettävä vaikka eläisin vedellä ja leivällä. En kaipaa materialistin elämää, enää ei tarvitse olla omistusasuntoa eikä autoa.

– En odota mitään hulppeaa nousua tähtiin, mutta olen jo päättänyt, että jos ei muuta, niin olen sitten kuoleman jälkeen löydetty taiteilija. Se on mun tavoite, jos viimeistään silloin löydettäisiin, Nouku nauraa.