Opetus- ja kulttuuriministeriö ehdottaa, että opiskelijan riittävän kielitaidon varmistaminen olisi koulutuksen järjestäjien vastuulla. SuPerin mukaan riittävän kielitaidon varmistaminen ei voi olla vain koulutuksen järjestäjien vaihtelevan arvion varassa etenkään ammateissa, joissa asiakas on haavoittuvassa asemassa oleva. Herää huoli, miten turvataan yhtenäinen kielitaitotaso koulutuksen järjestäjien vaihtelevilla menetelmillä. Yhteisellä kielikokeella on turvattu myös opiskelijaksi pyrkivien tasa-arvoinen kohtelu.
Vailla riittävää suomen tai ruotsin kielen osaamista ammatilliselle peruskoulutukselle asetetut osaamisen tavoitteet jäävät saavuttamatta, jos opiskelijalla ei ole valmiutta opetuskielen suulliseen ja kirjalliseen käyttämiseen ja ymmärtämiseen. Erityisenä huolena on, että sosiaali- ja terveys- sekä kasvatusalalla asiakas- ja potilasturvallisuus vaarantuu. Esimerkiksi lähihoitajien on kyettävä toimimaan itsenäisesti, ottamaan selvää sekä raportoimaan suullisesti ja kirjallisesti ymmärrettävästi niin, että asiakas- ja potilasturvallisuus sekä työturvallisuus eivät vaarannu.
Lähihoitajalla on oltava ammattitoiminnan edellyttämä koulutus, muu riittävä ammatillinen pätevyys sekä ammattitoiminnan edellyttämät muut valmiudet. Mikäli tutkinnossa mukautetaan ammatillisen tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksia tai osaamisen arviointia esimerkiksi kielellisistä tai sosiaalisista syistä, ei opiskelija voi saada sellaista tutkintotodistusta, joka antaa oikeuden säädellyn ammatin harjoittamiseen.
Tutkinnon suorittaneilla tulee olla sellainen osaaminen ja kielitaito, että he työllistyvät koulutusta vastaaviin tehtäviin. Lääkehoito on esimerkki oleellisesta osasta hoitotyötä ja sen merkitys tulee kasvamaan väestön vanhetessa. SuPerin tietoon on tullut, että työnantajan järjestämät lääkehoidon tentit ovat muodostuneet osalle vastavalmistuneista lähihoitajista vaikeiksi puutteellisen kielitaidon takia, vaikka lääkehoidon ja siihen liittyvän lääkematematiikan mukauttaminen on kielletty.
Olemme keskustelleet ammatillisten opettajien kanssa ja heidän viestinsä on otettava vakavasti. Monet opiskelijat vaativat paljon tukea. Opettajien työpanos ohjaukseen työpaikoille tulee turvata. Työelämä ei voi ottaa osaltaan vastuuta kasvavasta ohjaus- ja opetustehtävästä, jos tutkintoa suorittamaan tulevien kielitaito ei täytä työelämässä vaadittua tasoa.
Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja
perushoitajaliitto SuPer