Elintarviketaloudessamme toimitaan vapaan kilpailun säännöin. Tämä näkyy siinä, että kauppojen hyllyiltä löytyy tuotteita, jotka on laivattu tänne toiselta puolelta maapalloa. Suurinta on kuitenkin EU:n jäsenten välinen kauppa, ja esimerkiksi syömistämme maitojalosteista on jo toinen puoli ulkomailla tuotettua. Ulkomaiset tuotteet kiinnostavat, mutta toinen syy on siinä, ettemme pärjää kilpailussa halvemman tuotannon kanssa.
Epätoivottua kilpailua ei ilmene pelkästään ulkomaankaupassa. Elintarvikeketju on monien osallistujien yhteenliittymä, joka jakaa tuottamistaan elintarvikkeista saamansa tulot asianosaistensa kesken. Perustuottajana on maatalous, ja jalostusportaaseen kuuluvat muun muassa meijerit, teurastamot, myllyt ja leipomot.
Myyntiporras eli kauppa esittää tärkeää osaa. Keskittyessään se on noussut elintarvikeketjussa johtavaan asemaan ja ominut suuren osan sen rahavirroista. Maatalous, jonka olemassaoloon koko toiminta perustuu, jää jaossa mopen osalle.
Mikäli maatalous loppuu, koko ketjun toiminta loppuu ja vie samalla mennessään kolmasosan kansantaloudestamme. Yksi ketjun tärkeistä osista on myös laaja-alainen ja kansainvälisesti arvostettu biologinen tutkimuksemme.
Kaupan vahva asema on johtanut siihen, että tulonjako on vääristynyt, mikä uhkaa koko järjestelmää. Tuotteiden halpuuttaminen rasittaa maataloutta ja tuotannosta luopuminen eteneekin kolmen tilan päivävauhtia. Vaikka suuret tilat kasvattavat kokoaan, siitä huolimatta kokonaistuotantomme supistuu.
Halpuutus ei ole yksin Suomen ongelma, vaan se kilpailukeino rasittaa jo koko maailman ruoantuotantoa. Tutkija Kalle Hoppula Luonnonvarakeskuksesta toteaa, että kymmenen vuoden kuluttua meillä on tilanne, jolloin ruokaa ei saa ostaa mistään, joten jokaisen maan on tuotettava pääosa tarvitsemastaan ruoasta itse. Ilmastonmuutoksen myötä viljelyolot heikkenevät ja seurauksena on nälänhätä.
Elintarvikeketjun toiminta oli itsenäisyyden aikana – siis ennen EU:hun liittymistämme – paremmassa hoidossa. Ketjuun kuuluneet kokoontuivat joka toinen vuosi Tampere-talolle kolmipäiväiseen kokoukseen päättämään asioista.
Osallistuin näihin Agrofood-tilaisuuksiin 1980- ja 1990-luvuilla kuusi kertaa neuvontajärjestön edustajana. Tilaisuuksiin saapui edustajia kaikista alan järjestöistä: professoreita, viljelijöitä ja kaikkia siltä väliltä. EU:n aikana elintarvikeketjun hoito on asioi-den paljouden takia jäänyt vähemmälle huomiolle ja sen toiminta on vinoutunut.
Nyt meillä Suomessa on vakava aikomus oikaista lainsäädännöllä elintarvikeketjun vääristynyt tulonjako, jolloin maataloudenkin asema helpottuu. Samalla on kyse koko kansantalouden eheyttämisestä. Kansantalouden tärkeät osa-alueet eivät sovi vapaan kilpailun piiriin, vaan niiden hoito vaatii tiukkaa valtiovallan ohjausta. Vapaa kilpailu on syytä ottaa perusteelliseen tarkasteluun: palveleeko se koko kansantaloutta vaiko vain joitakin piirejä? Elintarviketuotannossa vapaasta kilpailusta on huonoja kokemuksia.
Luonnonvarakeskus on luonut varsin todentuntuisen kuvan ruoantuotannon kehityksestä. Miten päättäjät siihen suhtautuvat?
Erkki Raudaskoski
Rovaniemi
uutiskirje 
