Ykkös- ja kakkosluokkalaisten oppitunnit ovat ohitse, osa heistä kuitenkin kiipeää vielä koulun ylimpään kerrokseen opiskelemaan musiikkia. Vallilan ala-aste ja 31 muuta helsinkiläistä peruskoulua ovat mukana Rytmimajakka -hankkeessa. Kyseessä on Meri-Helsingin musiikkiopiston, Pohjois-Helsingin bändikoulun, Vuosaaren musiikkikoulun ja Kallion musiikkikoulun järjestämää matalan kynnyksen opetustoimintaa, jonka tarkoituksena on tavoittaa taiteen perusopetuksen ulkopuolelle jäävät lapset ja nuoret.
Opetus tuodaan lasten omaan toimintaympäristöön. Vallilassa se tarkoittaa sitä, että tiistai-iltapäivänä opiskellaan ikäryhmien mukaan porrastettuna musiikkia Jussi Liskin opetuksessa.
Luokassa lapset hakeutuvat heti soittimien luokse. Liski kertoo, että tunneilla kaikki pääsevät kokeilemaan erilaisia soittimia. Tänään harjoitellaan JVG:n ja Antti Tuiskun kappaletta Swäg – valinta on oppilaiden itsensä tekemä. Luokan täyttää nopeasti eri soittimista lähtevät äänet.
”Musiikki on hieno asia, miksi vain osalla ihmisistä olisi oikeus harrastaa sitä?”
– Mistä musiikki alkaa, kysyy Liski oppilailta.
– Hiljaisuudesta, kuuluu vastaus ja luokka hiljenee.
Mahdollisuuksia kaikille
Perinteinen musiikkikoulutus on harvojen saatavilla ja usein kallista. Pääsykokeiden myötä sille on syntynyt eliittiharrastuksen leima.
– On tärkeää, että lapsilla on mahdollisuus ammattilaisten vetämään musiikkiharrastukseen. Yhtä tärkeää on, että kaikilla on siihen varaa ja mahdollisuus, ilman että ketään karsitaan ulkopuolelle, sanoo Laura Lintula.
Lintula on Meri-Helsingin musiikkiopiston rehtori.
– Musiikkiharrastus on siitä hauskaa, että siitä on hirveästi hyötyä, vaikka kaikista ei ammattilaisia tulekaan.
Aivotutkimusten mukaan musiikkiharrastus vaikuttaa äidinkielen oppimiseen, vieraan kielen lausumiseen ja kuullun ymmärtämiseen. Lisäksi jo vähäinen musiikin harrastaminen vaikuttaa ratkaisevasti keskittymiskykyyn, uuden omaksumiseen ja ryhmäytymiseen.
Mukaan porukkaan
Rytmimajakka-hanke tähtää laaja-alaisesti paikalliskulttuurin kehittämiseen ja taustoiltaan erilaisten ihmisten kohtaamiseen. Yhteistyökoulut on valittu alueilta, joissa maahanmuuttajataustaisten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten osuus on keskimääräistä suurempi ja musiikinopetuksen saatavuus heikompi. Vallilan ala-aste on lähtenyt mukaan hankkeeseen omasta aloitteestaan.
– Musiikkiharrastuksessa voi heti kuulua johonkin joukkoon, Lintula kertoo.
Hankkeen kohderyhmää ovat ne, jotka eivät muuten harrastusta löytäisi
– Lapset, joille olisi vierasta lähteä bussilla musiikkiopistoon tai joiden vanhemmat istuvat pubissa eivätkä pysty viemään lapsiaan mihinkään. Tämä on tärkeä ryhmä, joka pitää tavoittaa, koska tässä vaiheessa kehityksen pystyy vielä pysäyttämään. On tärkeää löytää joku muukin joukko johon kuulua kuin se ostarilla hengaava.
Helposti saatavilla
Rytmimajakka-hankkeessa lukukausimaksut halutaan pitää matalana, jotta harrastus olisi kaikkien saatavilla.
– Meillä lukukausimaksu on suunnilleen kolmasosa siitä, mitä musiikkioppilaitoksessa normaalisti joutuisi maksamaan.
”Musiikki-harrastuksessa voi heti kuulua johonkin joukkoon.”
Lintula tietää mistä puhuu, vaatiessaan matalampia lukukausimaksuja.
– Lapsuudenkotini ei ollut varakas, mutta minun ja sisarusteni musiikkiharrastuksiin satsattiin. Vanhempamme ovat älykkäitä, ja he tiesivät, että jos jotain haluaa saavuttaa, niin sen eteen piti nähdä vaivaa. He kannustivat ja panostivat harrastukseemme. Meille musiikki oli elämäntapa.
– Muistan jossain vaiheessa miettineeni, että minkä takia muilla on päällään levikset ja minulla ompeluharrastuksen hallinneen äidin ompelema luomus. Jälkeenpäin ymmärsin, että varmaan sen takia, kun on kolme lasta konservatoriossa, niin ei ollut laittaa rahaa vaatteisiin, Lintula kertoo.
Rytmimajakkaa Lintula ideoi yhdessä Jussi Saksan kanssa. Saksalla oli aikaisempaa kokemusta samankaltaisesta toiminnasta ja hän piti sitä merkityksellisenä.
– Onneksi Helsingin kaupunki on ymmärtänyt tämän toiminnan arvon. Perinteisessä musiikinopetuksessa tavoitetaan harvoja ja annetaan heille paljon. Tässä hankkeessa lähdetään siitä, että mitä enemmän me tavoitetaan lapsia musiikkiharrastuksen piiriin, niin sitä todennäköisempää on, että harrastuneisuus jatkuu ja hyvinvointi jakautuu tasaisemmin.
Meri-Helsingin musiikkiopistolla on paljon toimipisteitä Itä-Helsingissä, jossa eriarvoistuminen lyö kasvoille.
– Itse opetan Kruununhaassa ja viime vuonna myös Jakomäessä, jossa lasten todellisuus on ihan erilainen. Varsinkin siinä kohtaa itse tajusin, että eihän tämä voi mennä niin, että syntymäpaikka määrittää sen, mitä saa ja voi tehdä.
Hankkeen myötä Lintula on huomannut kuinka erilaista arki eri puolilla kaupunkia voi olla.
– Järjestimme Itä-Helsingissä keikan ja ihmeteltiin, kun bändistä puolet ei tullut paikalle. Matkaa esiintymispaikalle oli kuusi kilometriä ja kävi ilmi, että kaikilla ei ollut varaa bussilippuun. Kun puhutaan tällaisilla resursseilla toimivista ihmisistä, on itsestäänselvää, että meillä musiikkiopistoilla on velvollisuus puuttua tilanteeseen ja tarjota opetusta, jolla tavoitetaan nämäkin lapset.
Eroon pääsykokeista
– Musiikki on hieno asia, miksi vain osalla ihmisistä olisi oikeus harrastaa sitä?
Lintula kokee pääsykoejärjestelmän vieraaksi.
– Nähdäkseni motivaatio ja innostus ovat opiskelussa merkittävämpiä kuin lahjakkuus, josta puuttuu kiinnostus.
Innostusta ja motivaatiota Vallilassakin riittää. Kappaleen päätyttyä lapset sanovat olevansa nälkäisiä ja väsyneitä, muuta uudelleen harjoitteluun tartutaan samalla innolla kuin edelliseenkin vetoon.
– Ajatus siitä, että matalan kynnyksen opetus olisi tavoitteetonta puuhastelua, eikä opetus ole laadukasta ja arvokasta on minulle vieras. Opetuksen arvottaminen ei ole mielekästä.
– Mikä me ollaan arvioimaan sitä, mikä on hyvää? Jos jokin, musiikin ammattilaisen korvaan särähtävä meteli innostaa lapsia musiikin pariin, niin miksi se tulisi tuomita, Lintula kysyy.
Maailma muuttuu
Opetuksen suunnittelussa otetaan lasten toiveet ja mielipiteet huomioon.
– Jussilla on esimerkiksi Myllypurossa pelkkää konemusiikkia sämplereillä tekevä ryhmä ja yhdellä koululla on pelkästään poikien räppiryhmä.
– Miksi musiikkikoulutuksen päämäärän pitäisi olla se, että tuotetaan huippukapellimestareita, pianisteja tai staroja? Miksi ei lähdettäisi siitä, että mitä enemmän lapsia saamme harrastuksen pariin, sitä todennäköisempää on se, että tuotetaan merkityksiä ja hyvinvointia laajemmassa mittakaavassa.
Rytmimajakassa opetetaan soittamaan, opetellaan olemaan hiljaa ja annetaan musiikille mahdollisuus.
– Olen itse klassisen koulutuksen ja viimeisen päälle venäläisen kurin kokenut. Mutta mielestäni on tärkeää, että meillä on tahtoa kehittää toimintamalleja oppilaslähtöisemmiksi ja kyky vastata lasten muuttuneeseen arkeen.
Rytmimajakka-hankkeen lähestymistapa ei ole uusi.
– Kouluilla on aiemmin ollut kerhoja, joita esimerkiksi koulun opettajat ovat vetäneet. Nyt tätä tehdään ammattimaisten pedagogien kanssa ja se on uusi asia.
Hankkeen on tarkoitus levitä Helsingin ulkopuolellekin.
– Kymmenen vuoden päästä konsepti voisi olla vaikka valtakunnallinen ja sitten voisin jäädä eläkkeelle, Lintula naurahtaa.
uutiskirje 
