Viikon kysymys
Työpaikan sisäilmaongelmat voivat olla hankalia. Niiden mittaaminen ja selvittäminen ei aina ole yksiselitteistä.
Miksi ihmiset sairastuvat työpaikan sisäilmasta, Työterveyslaitoksen rakennusterveysasiantuntija Sanna Lappalainen?
– Sisäilmassa voi olla paljonkin kuormittavia haittatekijöitä. Voi olla pölyä, kemiallisia päästöjä tai rakenteiden mikrobivaurioissa olevia epäpuhtauksia.
– Moni näistä voi olla yhteydessä koettuihin haittoihin ja oireiluun, mutta sisäilma-altisteiden vaikutuksia tunnetaan vielä aika huonosti.
Minkälaisia sairauksia huono sisäilma aiheuttaa?
– Silmien ja limakalvojen ärsytysoireilua. Kosteus- ja mikrobivaurioista tiedetään, että ne voivat aiheuttaa myös hengitystieoireilua ja olla monen muun tekijän ohella yhteydessä astman puhkeamiseen.
– Oma lukunsa ovat radon ja asbesti, jotka voivat aiheuttaa syöpävaaraa pitkäaikaisesta altistumisesta. Ne eivät kuitenkaan liity akuuttiin työpaikkojen sisäilmaoireiluun.
Kuinka moni sairastuu sisäilman takia?
– Tilastoja sairastuneiden määrästä aika vaikea saada. Mikrobivaurioista tiedetään, että toimistorakennuksissa ne ovat harvinaisempi ja kouluissa yleisempiä. Sitä en tiedä, kuinka monen sairaus on näistä peräisin. Lukuja sairauksista en ole nähnyt.
– Oireilusta on olemassa arvioita, mutta sairauksia pystytään yhdistämään vain kosteus ja mikrobivauriot hengitystieoireiluun ja astman puhkeamiseen.
Kenen syytä sisäilmaongelmat ovat?
– Syyllisiä on vaikea löytää. Rakennus- ja talotekniikassa on paljon liikkuvia, muuttuvia ja vanhentuvia osia. Vaikka rakentamisessa kaikki tehdään parhain päin aina, jotakin yllättävää korjattavaa tulee aina.
– Rakennuksen elinkaaren aikana ilmenee kaikenlaista. Niihin pitäisi miettiä jo valmiiksi järjestelmät, joilla ongelmiin tartutaan ja hoidetaan.
Kuinka vakava ongelma työpaikkojen sisäilmaongelma on?
– Siinä mielessä sisäilmaongelma työpaikoilla on keskeinen, että hyvä sisäilma tukee työhyvinvointia, työn hyvää tekemistä, sujumista ja lisää työn tuottavuutta.
– Hyvän sisäilman pitäisi olla työpaikalla itseisarvo sellaisenaan, ilman, että sitä edes yritetään linkittää sairastumisiin tai korkeisiin terveysriskilukuihin.