Osuustoimintaa voitaisiin Karhun mielestä tuoda sosiaali- ja terveyspalveluihin lisää montaa kautta.
– Suuret osuustoimintayritykset voisivat ryhtyä sote-alalle, Karhu aloittaa listansa esittelyn.
Esimerkiksi OP-ryhmä, S-ryhmä, Tradeka ja LähiTapiola ovat hänen mukaansa potentiaalisia yrityksiä, koska niillä on jo nyt toimintoja sosiaali- ja terveyssektorilla.
Kun markkinoilla on monenlaisia yritys, ne pystyisivät kirittämään toisiaan.
Toisekseen sote-alan järjestöt voisivat Karhun mukaan yhdistää voimansa ja osuuskunnallistaa palvelutuotantonsa.
– Myös sote-alalla jo toimivat pk-yritykset voisivat yhteisen osuuskunnan kautta saada isomman voiman markkinoilla.
Neljäntenä Karhun listalla ovat asiakkaiden tai ammattilaisten osuuskunnat. Tällaisista jo olemassa olevista esimerkkinä hän mainitsee helsinkiläisen psykiatripalveluja tarjoavan Osuuskunta Toivon. Vastaavanlaisia pieniä sote-alan osuuskuntia on syntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana noin sata.
– Pienten osuuskuntien elintila uhkaa kaveta sotessa. Mutta jos halutaan, pienimuotoista palvelutuotantoa voidaan suosia. Paljon riippuu kilpailutuksen kriteereistä, Karhu sanoo.
Viimeisenä Karhu mainitsee maakuntien palvelulaitosten osuuskuntamuotoisen yhtiöittämisen.
– Pakkoyhtiöittämisellehän tuli perustuslaillinen este, mutta jos maakunta haluaa yhtiöittää palvelulaitoksen, se voi tarkoittaa myös osuuskunnan muodostamista. On suuri poliittinen kysymys, mitä yritysmuotoa käytetään, Karhu sanoo.
Käyttäjäkontrolli
Syy, miksi Karhu näkee nyt osuuskuntien ajan koittaneen sote-alalle, liittyy käyttäjäkontrolliin, jota niin sanotuissa välttämättömyyspalveluissa pitää olla, mutta joka uhkaa jäädä kapeaksi, jos monikansalliset yritykset kaappaavat liian suuren osa palvelutuotannosta sote-uudistuksessa.
– Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat juuri sellaisia välttämättömyyspalveluja, joihin kaivataan joko suoran osuuskuntademokratian tai kuntademokratian tai valtiollisen demokratian kautta käyttäjäkontrollia.
Hän jatkaa, että maakuntamallissa tilaajaporras toimii demokraattisesti, mutta tuottajaporras voi olla mitä tahansa yrityksiä.
– Jos kyse on monikansallisista yrityksistä, siellä saattaa olla aika aggressiivista verosuunnittelua, hän lisää.
Karhu muistuttaa, että jatkossa julkinen palvelutuotanto tulee joka tapauksessa vähenemään varsinkin perusterveydenhuollossa.
– Eikö tässä tilanteessa osuuskuntamuotoisilla yrityksillä voisi olla rooli, varsinkin kun tämmöistä käyttäjäomisteista demokratiakontrollista palvelutuotantoa selvästi halutaan niin hallituksen kuin monien kansalaispiirienkin suunnasta, hän kysyy.
Karhu muistuttaa osuuskuntamuodon historiasta.
– Jo 1900-luvun alusta lähtien välttämättömyyspalveluissa on suosittu kuluttaja- ja tuottajaosuustoimintaa. On ollut sähköosuuskunnat ja puhelinosuuskunnat. Ja nyt on vesiosuuskuntia ja laajakaistaosuuskuntia.
Osuuskunnilla tuodaan Karhun mukaan lisää kilpailua markkinoille.
– Mutta myös luontaisten monopolien kontrolli on aika tärkeäksi koettu, ettei tule kansalaisten hyväksikäyttöä välttämättömyyspalveluissa, hän pohtii.
Ei ali- ja ylipalvelua
Mikä takaa, että käyttäjädemokratia on parempi osuuskunnassa kuin monikansallisessa yrityksessä?
– Automaattisesti osuuskuntayritys ei ole parempi. Se vaatii hyvää johtamista.
Karhu viittaa osuuskuntaideaan ja osuuskuntalain henkeen ja kirjaimeen.
– Osuuskunta on palvelun käyttäjien omistama tai sitten alueen muiden pienempien toimijoiden omistama. Niillä ei ole mitään syytä toimia muuten kuin mahdollisimman paljon terveyttä ja hyvinvointia lisäävästi.
Osuuskuntayrityksillä ei Karhun mukaan myöskään ole kiinnostusta aggressiiviseen verosuunnitteluun.
– Ei siis pitäisi olla pelkoa, että se raha jolla palveluja pitäisi tuottaa, karkaisi jonnekin maailman kolkkiin, hän sanoo.
Käyttäjäomisteisuus tarkoittaa Karhun mukaan sitä, että voiton maksimoinnin sijaan yritys maksimoi liiketaloudellisesti terveellä tavalla sosiaalista ja terveydellistä hyvinvointia.
– Aivan kuten osuuskauppa yrittää tuottaa asiakasetuja, sosiaali- ja terveyspalveluyritys pyrkisi tuottamaan asiakasetuja sosiaali- ja terveysalalla.
Taloudellisesti terve tapa tarkoittaisi Karhun mukaan sitä, että osuustoiminnallinen sote-yritys ei tuottaisi ali- eikä ylipalvelua.
– Sen ansaintalogiikka lähtee siitä, että saadaan oikea palvelu oikealle ihmiselle oikeaan aikaan.
Kotimaista
Kotimaisuus olisi osuuskuntamuotoisessa palvelutuotantoyrityksessä Karhun mukaan pääsääntöisesti aivan toista luokkaa, kuin mihin on totuttu sote-sektorin jättiyrityksissä.
– Näin siksi, että suomalaiset osuuskunnat ovat Suomessa asuvien omistamia.Ja jos maakunnallisia osuuskuntia syntyisi, niin tottahan ne olisivat alueen kansalaisten omistamia.
Karhu täsmentää, etteivät he Pellervossa puhu mitään yritysmallia vastaan.
– Mutta kun markkinoilla on monenlaisia yritys, ne pystyisivät kirittämään toisiaan.
Karhu puhuu tänään Pellervo-Seurassa klo 13.30 alkavassa seminaarissa, jossa kysytään, millaisia ratkaisuja sosiaalisilla osuuskunnilla ja yhteiskunnallisilla yrityksillä on tarjottavan palvelujen järjestämisessä. Karhun lisäksi tilaisuudessa puhuvat Jaana Pirkkalainen ja Harri Kostilainen sekä Jarmo Hänninen, joka selvittää, mitä uusi hankintalaki mahdollistaa. Seminaarin juontajana toimii KSL-opintokeskuksen koulutustuottaja Jukka Peltokoski ja se lähetetään Pellervon Youtubessa.
uutiskirje 
