Helsingin Sanomien tekemä juttu puolustusvoimien salaisesta tiedustelulaitoksesta eli viestikoekeskuksesta nousi viikon puheenaiheeksi Suomessa. Asia sai poikkeukselliset mittasuhteet, kun poliisi teki toimittajan kotiin kotietsinnän. Kotietsinnällä poliisit pyrkivät murtamaan toimittajan lähdesuojan.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson huomauttaa, että lähdesuoja on riippumattoman journalismin perusta. Kotietsinnällä tuleekin olemaan kauaskantoisia vaikutuksia siihen, miten journalismia voidaan Suomessa jatkossa tehdä.
– Kotietsinnän ongelma nähdäkseni on se, että toimenpide jo itsessään murentaa ihmisten luottamusta lähdesuojan pitävyyteen, Andersson pohtii.
”Tällaisiin uutisiin on totuttu maissa, joissa ei ole lehdistönvapautta.”
Tietovuodosta käynnistettiin rikostutkinta samana päivänä kun juttu julkaistiin. Viranomaisten hyvin poikkeuksellisten otteiden Andersson arvioi johtuvan siitä, että Helsingin Sanomille vuodettiin korkeimman turvaluokituksen papereita.
– Tuon turvaluokituksen materiaaleja ei pitäisi vuotaa yhtään minnekään, hän sanoo.
Itse jutussa ei Anderssonin mielestä ollut mitään, mikä vakavasti vaarantaisi Suomen kansallisen turvallisuuden. Hän ihmetteleekin, miksi esimerkiksi puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) hyökkäsi jutun tehnyttä tiedotusvälinettä vastaan.
– Tuohan on ennen kaikkea hänen hallinnonalalleen erittäin iso kysymysmerkki.
Tiedustelulaki
pomppasi esiin
Tietovuodon jälkimainingeissa nostettiin esiin uuden tiedustelulain tarpeellisuus ja etenkin sen kiireellisyys. Vastaava reaktio nähtiin kesällä tapahtuneen Turun puukotusiskun jälkeen, jolloin uusia tiedustelulakeja vaadittiin kiireellisesti voimaan.
– Viranomaistahot painottivat, että tiedustelutoimivaltuudet eivät olisi todennäköisesti estäneet puukotusiskua. Siitä huolimatta se on vastaus, johon vedotaan tilanteessa kuin tilanteessa.
– Miksi näiden tiedustelutoimivaltuuksien kiirehtiminen olisi oikea vastaus tähän ongelmaan, sitä en ymmärrä itse, Andersson sanoo.
Andersson pitää täysin ymmärrettävänä, että viranomaiset ovat käynnistäneet poikkeuksellisen kovan jahdin vuotajan löytämiseksi. Korkeimman turvaluokituksen paperien vuotamisen pitääkin johtaa toimiin.
– Sen lisäksi pitää pitää huolta vapaan, demokraattisen yhteiskunnan peruspilareista kuten lähdesuojasta ja vapaan median asemasta. Vastuullinen linja tässä tapauksessa olisi julkilausuttu pyrkimys huolehtia molemmista.
Salauspäätöksiä
arvioitava kriittisesti
Vasemmistoliiton presidenttiehdokas Merja Kyllönen puolustaa niin ikään tiedotusvälineitä. Hänkin huomauttaa, että journalistinen riippumattomuus ja lehdistönvapaus kuuluvat erottamattomasti oikeusvaltioon.
– Sitä ei ole syytä kyseenalaistaa myöskään tutkittaessa HS:n toiminnan laillisuutta, mikä ilmenee aikanaan esitutkinnassa ja mahdollisessa oikeudenkäynnissä, Kyllönen kirjoittaa.
Vasemmistoliiton kansanedustaja Paavo Arhinmäki kirjoittaa, että asiakirjojen salauspäätös ei ole ainoa totuus. Sen takana on virkamiehen tekemä arvio, jota pitää Arhinmäen mukaan arvioida kriittisesti. Tietovuototapaukseen liittyvässä kirjoituksessaan Arhinmäki kertoo, että eduskunnassa melko usein kyseenalaistetaan jonkin paperin salaus.
– Vaikka suhtautuisi kriittisesti jonkun asiakirjan salaamiseen, ei se oikeuta itse ”purkamaan” salausta.
Anderssonin tavoin Arhinmäki ymmärtää reaktion rajuuden, koska vuodetuissa asiakirjoissa oli korkeimman luokituksen papereita.
– Mutta kun erityisesti puolustusministeri Niinistö ja puolustusvoimien korkeat työntekijät ovat lähteneet hyökkäykseen Helsingin Sanomia vastaan, niin herää kysymys, onko osoite ihan oikea.
Kotietsintä toimittajan kotiin vie poliisin ja muut viranomaiset Arhinmäen mielestä vähintäänkin kaltevalle pinnalle.
– Tällaisiin uutisiin on totuttu maissa, joissa ei ole lehdistönvapautta.
Ruotsi edellä
avoimuudessa
Tietovuoto nosti tapetille Arhinmäen mainitseman salauskeskustelun. Siinä missä puolustusvoimien Viestikoekeskus ei kerro mitään toiminnastaan, Ruotsissa vastaavaa tiedustelua tekevä FRA viestii toiminnastaan Suomen mittakaavassa todella paljon.
FRA kertoo esimerkiksi nettisivuillaan organisaatiostaan, työntekijöiden määrästä ja myös laitoksen budjetista. Suomessa Viestikoekeskuksen sijainti Tikkakoskella on ollut julkinen salaisuus, mutta FRA kertoo avoimesti sijaintinsa.
Ruotsin sotilastiedustelu on koonnut nettisivuilleen myös kysymyksiä ja vastauksia -palstan uteliaimmille. FRA:lla on lisäksi kaksi viestinnästä vastaavaa työntekijää.
Luonnollisesti kaikkea FRA ei toiminnastaan kerro, mutta ero Suomeen tulee selväksi. Käytännössä ruotsalaiset kertovat avoimesti kaiken sen, minkä Helsingin Sanomat kirjoitti viestikoekeskuksesta.
– Suomi on ehkä ollut hieman niukka näissä asioissa, mikä on perustunut turvallisuuskulttuuriin. Koskaan ei voi taata mitään, ja kun jotain tapahtuu, voi ottaa mallia muista maista ja heidän kokemuksistaan. Se ei ole huono asia, pyöritteli Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun asiantuntija Lars Nicander Ylen haastattelussa.
Tutkimusjohtaja
pettyi presidenttiin
Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston tutkimusjohtaja Juhana Aunesluoma on osallistunut aktiivisesti aiheesta käytävään keskusteluun. Hän sanoo saaneensa sen tiimoilta poikkeuksellisen paljon palautetta, joka on paljastanut mielenkiintoisia asioita.
– Ihmisillä on ihmeellinen käsitys, mikä on median rooli, hän sanoo.
Aunesluoma puolustaa kohun aiheuttaneen jutun julkaisua, mutta on pettynyt poliittisen johdon kommentteihin. Erityisesti presidentti Sauli Niinistön olisi pitänyt tuoda enemmän näkökulmia esiin, Aunesluoma sanoo.
Presidentin kommentit ovat aina poikkeuksellisia, koska niitä tulee melko harvoin. Ne myös ohjaavat kansalaisten reaktioita, mikä tekee niistä entistä merkityksellisempiä.
– Olisi äärimmäisen tärkeää, että presidentti tuo riittävästi näkökulmia esiin. Sananvapauskysymys on niistä yksi, Aunesluoma sanoo.
Niinistö ei ainakaan vielä ole tehnyt näin. Presidentti on tosin pehmentänyt kantaansa siinä, onko tapaus aiheuttanut suurta vahinkoa Suomen turvallisuudelle. Tiistaina Niinistö sanoi, ettei se näyttäisi vaikuttaneen Suomen Venäjä-suhteisiin.
lehti 