Kalifornian yliopiston tutkijoiden mukaan muovijätettä on 1950-luvun jälkeen tuotettu yhteensä lähes viisi miljardia tonnia. Maahan haudattuna määrä riittäisi kattamaan 70 metrin syvyyteen ulottuvan, pinta-alaltaan noin 57 000 neliökilometrin eli kuusi kertaa Uudenmaan laajuisen alueen.
Suuri osa keräämättä ja kierrättämättä jäävästä muovista ajautuu valtameriin, jossa se hioutuu ajan myötä mikrohiukkasiksi. Häviävän pienet hiukkaset päätyvät muun muassa eri eliöiden ruuansulatukseen niiden nauttiman ravinnon mukana.
Tietokonemallinnusten perusteella merissä on jo nyt 51 biljoonaa mikromuovihiukkasta. Osa niistä on syntynyt suuremmista esineistä hioutumalla, osa on peräisin hammastahnoista, kuorintavoiteista ja muista vastaavista mikroskooppisia muovihippuja sisältävistä tuotteista.
Vain seitsemän prosenttia maailman muovijätteestä päätyy kierrätettäväksi.
Valtaosa meriin päätyvästä muovista tulee Kaakkois-Aasian nopeasti kehittyvistä maista, joissa jätehuolto ylipäätään on huonosti järjestetty tai puuttuu käytännössä kokonaan. Mereen se kulkeutuu pääosin jokien virtaaman mukana. Saksalaisen Helmholtzin ympäristötutkimuskeskuksen viime lokakuussa julkaiseman raportin mukaan merien muovista 90 prosenttia on peräisin kymmenestä joesta. Niistä kaksi virtaa Afrikassa ja loput Aasiassa. Yksin Jangtsen mukana mereen päätyy vuosittain 1,5 miljoonaa tonnia muovijätettä.
Muovin kierrätys käynnistyi vasta 1980-luvulla, eikä mikrohiukkasten keräämiseen toistaiseksi ole edes keinoja. Vuosien 1990 ja 2014 välillä kierrätykseen päätyneen muovin määrä on lisääntynyt vuosittain noin 0,7 prosenttia. Tällä hetkellä uusiotuotteiksi tai poltettavaksi päätyy tutkijoiden arvioiden mukaan vajaa neljäsosa kaikesta muovijätteestä.
Eurooppa on muovinkierrätyksen edelläkävijä, mutta vuonna 2014 sielläkin arviolta vain 30 prosenttia muovista pääsi kiertoon tai poltettavaksi. Kiina kerää neljänneksen muovijätteestään, mutta on myös sen suurin tuottaja. Yhdysvallat ja muu maailma tulevat selvästi Euroopan ja Kiinan jäljessä, ja kaikesta maailman muovista vain seitsemän prosenttia kerätään käytön jälkeen talteen.
Muovin kierrätystä hidastaa sen vaikea jälleenkäyttö. Kierrätysmuovista tehdyistä tuotteista on hyötyä vain, jos ne korvaavat ensisijaista tuotantoa, ja lopulta myös kierrätysmuovi päätyy lopulta jätteeksi. Tavallisin tapa käyttää muovijätettä hyödyksi on polttaa se ja käyttää syntyvä energia lämmöntuotantoon. Toistaiseksi harvinainen keino on tuottaa pyrolyysitekniikalla muovista öljyä.