Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) uhkaa hallituksen hajoamisella ja uusilla vaaleilla, mikäli hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä livetään hallituksen sote-esitysten takaa. Tämä kertoo, että laaja lakiesitysten kritiikki on kuultu hallituspuolueissa.
Sipilä puhuu totta, kun hän sanoo, että asiantuntijoita on kuultu. Johtopäätös vain on, että kritiikin kuuleminen pitää tukahduttaa omien eduskuntaryhmien kuriinpanemiseksi.
Keinoina ovat uhkailu ja kiristäminen muuten pikaisesti eteen tulevilla vaaleilla.
Koko sote-uudistusta ei tarvitse kaataa.
Sipilä, valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) ja perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) väittävät, että kriitikot eivät ole esittäneet omia vaihtoehtoja, vaan pelkästään arvostella räksyttävät.
Valinnanvapauslakiesityksestä annettiin hallituksen pyyntöön vastaten yli 600 lausuntoa. Lausunnoista osa, kuten vasemmistoliiton antama, sisälsi kokonaisvaltaisen ja konkreettisen vaihtoehdon hallituksen esitykselle.
Maakunnissa uutta maakunnallista sotea ja maakuntahallintoa valmistelevat virkamiehet ja maakuntahallitukset esittivät uusiin sote-markkinoihin siirtymisen aikataulun pidentämistä ja pakkoyksityistämisen sijasta maakunnalliseen kokonaisharkintaan perustuvaa markkinamuotojen käyttöönottoa.
Vammais-, vanhus-, mielenterveysjärjestöt esittivät monia parannuksia edustamiensa asiakasryhmien näkökulmasta. Lausuntoihin sisältyi myös esimerkiksi pienten palvelutuottajien ja henkilöstön asemaa parantavia sekä syrjäseutujen palveluja turvaavia konkreettisia parannusehdotuksia.
Kun saa satamäärin pyytämiään lausuntoja, ja sitten kiistää niiden sisältävän vaihtoehtoja, kysymys on valehtelusta julkisuuden harhauttamiseksi, petoksesta.
Edellä kuvatusti hallitus pyrkii luomaan mielikuvaa, että on olemassa vain yksi vaihtoehto, hallituksen esittämä.
Hallitus ei kuitenkaan itsekään pidä valmiina omaa esitystään. Se sanoo, että uudistusta korjaillaan sitten matkan varrella. Korjausaika koittaisi kuitenkin vasta sen jälkeen, kun eduskunta on ensin hyväksynyt koko lakipaketin siinä muodossa kuin Sipilä, Orpo ja eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho (sin.) ovat siitä sopineet, kaikkine korjaustarpeineen.
Sanotaan myös, että uudistuksen onnistuminen on kiinni siitä, miten maakunnat sen toimeenpanevat.
Näin sanomalla yritetään häivyttää se, että juuri valinnanvapausesitys pakottaisi maakunnat luomaan sellaiset sosiaali- ja terveyspalvelujen markkinat, jossa asukkaiden eriarvoisuutta ei kyettäisi vähentämään, eri palvelujen yhteensovittaminen vaikeutuisi ja kustannukset kasvaisivat.
Jos maakunnille annettaisiin mahdollisuudet edistää sote-uudistuksen aikanaan yksimielisesti hyväksyttyjä tavoitteita parhaalla mahdollisella tavalla, olisi oikein sanoa, että onnistuminen on maakuntien vastuulla.
Mutta juuri siksi, että tämä esitetään yksityisiä yrityksiä suosivalla ja julkista kokonaisvastuuta heikentävällä tavalla, vastuussa ovat hallitus ja eduskunta, eivät tulevat maakuntien päättäjät ja johtajat.
Koko sote-uudistusta ei tarvitse kaataa. Maakunnat ja valtiollinen rahoitus voidaan pienin viilauksin saada kuntoon, kunhan vielä eduskuntaan saadaan myös asiakasmaksujen ja omavastuiden nykyistä korkeaa tasoa alentava asiakasmaksulaki.
Valinnanvapauslakiesitys sen sijaan vaatii isomman remontin. Sekin on mahdollista, jos eduskunnan enemmistö päästetään vapaasti muodostamaan eduskunnan enemmistön kompromissi ja hylkäämään kokoomuksen sanelema ja uhkailulla, kiristyksellä ja petoksella runnottu esitys.
Edellä tuli jo esiin uhkailu, kiristäminen ja petos. Emmekä ole suojassa siltä neljänneltäkään. Lobbarien vaikutusvalta on jo ollut julkisuudessa.
Ja johtavat rikosoikeuden professorit ovat todenneet, että valinnanvapausesitys muodostaisi ilmeisen korruption ja lahjonnan riskin sosiaali- ja terveydenhuollon hallintoon.
Kirjoittaja on professori ja Kanta-Hämeen maakuntahallituksen jäsen.
lehti 