Viime viikolla mediassa ja sosiaalisessa mediassa levisi huhu, jonka mukaan yli 1 000 Latinalaisesta Amerikasta siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin pyrkinyttä lasta on kadonnut heti rajan ylitettyään. Presidentti Donald Trump ehti mukaan keskusteluun twiittaamalla ”demokraattien laatimasta kammottavasta laista, joka erottaa siirtolaislapset vanhemmistaan”.
Trumpin twiitti kiihdytti sosiaalisen median ylikierroksille ja kadonneiden lasten kohtalolla spekuloivat #WhereAreTheChildren viestit levisivät somessa kulovalkean tavoin. Kyytiä saivat sekä ”demokraattien laatima laki” että Trumpin hallinto, joka riistää siirtolaislapset vanhempiensa käsivarsilta.
Tälläkin kertaa presidentin twiitti ohitti totuuden, eikä demokraattien laatimaa lapsenottolakia ole koskaan ollut olemassakaan. Siirtolaislapset vanhemmistaan erottava laki sen sijaan on jo otettu käyttöön ja sen takana on Trumpin oma, ei Barack Obaman hallinto. Tuhannesta lapsesta ei kuitenkaan ole kyse, ainakaan vielä.
Tälläkin kertaa presidentin twiitti ohitti totuuden, eikä demokraattien laatimaa lapsenottolakia ole koskaan ollut olemassakaan.
Rikoslakia sovelletaan paperittomiin
Viime lokakuusta lähtien Latinalaisesta Amerikasta ilman matkustusasiakirjoja Yhdysvaltoihin pyrkivät perheet on voitu pidättää rajalla rikoslain nojalla. Aiemmin tässä kuussa oikeusministeri Jeff Sessions ilmoitti lain entistä tiukemmasta soveltamisesta, jota hän kutsui ”nollatoleranssiksi”.
Mikäli ilman papereita rajalle tuleva isä tai äiti joutuu pidätetyksi laittomasta maahantulosta, alaikäiset todella päätyvät eroon vanhemmistaan. Sadat siirtolaislapset on lokakuun jälkeen erotettu rajalla vanhemmistaan ja Sessionsin ilmoittama nollatoleranssi nostanee perheenhajottamisten määrää entisestään. Mitä vanhemmistaan erotetuille lapsille on tapahtunut, ei ole selvillä.
”Jos et halua eroon lapsestasi, älä tuo heitä ylittämään rajaa laittomasti”, on Sessionsin siirtolaisille antama kylmäävä ohje.
Rikoslain soveltamisesta rajalla seuraa se, että rajavartioiden tai -virkailijoiden pysäyttämät aikuiset paperittomat siirtolaiset lähetetään suoraan liittovaltion oikeuteen. Jos heillä on lapsia mukanaan, nämä sijoitetaan samoihin pakolaiskeskuksiin, joihin sijoitetaan myös rajalta kiinniotetut yksintulleet alaikäiset.
Aikuiset paperittomat lähetetään pidätyskeskuksiin odottamaan oikeudenkäyntiä ja mikäli heidät todetaan syylliseksi pidätys vaihtuu vankeudeksi. Ensikertalaisen tuomio on enimmillään puoli vuotta, toistuva yritys katsotaan törkeäksi rikokseksi, josta voi seurata kahden vuoden vankeustuomio. Tuomion suorittamisen jälkeen siirtolaiset karkotetaan kotimaahansa.
Perheensä kanssa Yhdysvaltojen rajalla pidätettävän paperittoman siirtolaislapsen kohtalo jää arvailujen varaan, sillä ainakaan vanhempien hoivaan palaaminen ei onnistu, jos nämä suorittavat rangaistusta liittovaltion vankilassa.
Pakolaisviranomaiset pesevät kätensä katoamisista
Sanomalehti The New York Times selvitti ilman vanhempiaan tulleiden lasten katoamisia. Lehden mukaan lähes 1 500 lasta todella on teillä tietymättömillä, mutta kyse ei ole vanhempiensa kanssa rajan ylittäneistä lapsista.
Hallituksella ei ole tietoa siitä, minne 1 475 yksinään maahan tullutta siirtolaislasta on kadonnut. Heistä suurin osa on tullut Hondurasista, El Salvadorista ja Guatemalasta ja lähtenyt pakoon kotimaansa huumekartelleja, jengiväkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Rajalta heidät on poiminut liittovaltion poliisi, joka kuulemisen jälkeen on toimittanut heidät pakolaiskeskukseen. Sieltä lasten matka on jatkunut sijaisperheeseen tai omien vanhempien luokse, mikäli nämä ovat tulleet maahan jo aiemmin.
Välttyäkseen karkotukselta lasten tulee hakea joko turvapaikkaa tai virallistaa asemansa muulla tavoin.
Sijaisperheeseen siirtymisen jälkeisistä tapahtumista ei yleensä kerätä tietoa, ja pakolaisviranomainen katsoo vastuunsa päättyvän siihen, kun lapsi poistuu heidän tiloistaan. Viime vuonna tehtiin kuitenkin selvitys siitä, mitä tapahtui niille 7 635 lapselle, jotka olivat tulleet maahan yksin ja päätyneet ensin viranomaisten huostaan ja sitten yksityiseen sijoitukseen.
Suurin osa eli 6 075 lasta oli edelleen perheessä, johon heidät oli alun perin sijoitettu. Kolmisenkymmentä oli karannut, 52 muuttanut sijaisperheestä ja loppujen 1 475 kohtalosta ei löytynyt tietoa.