Kaisa Korhonen
53-vuotias leppävirtalainen, syntynyt Helsingissä.
Valtiotieteen maisteri, sosiaalipsykologi.
Yhteiskunnallisten aineiden opettaja Seurakuntaopistossa Pieksämäen kampuksella.
Vasemmistovaltuutettu, kunnallisjärjestön- ja kunnanhallituksen jäsen sekä puoluehallituksen varajäsen. Ehdokkaana mahdollisissa maakuntavaaleissa.
Harrastaa liikuntaa, käsitöitä, puutarhanhoitoa, kirjapiiriä ja kuorolaulua.
Perheessä avopuoliso ja kolme lasta.
Leppävirtalainen Kaisa Korhonen on ollut aitiopaikalla omassa työssään ja politiikassa seuraamassa ammatillisen koulutuksen uudistamista. Hän asuu Timolan kylässä vanhassa maatalossa, josta on mukava matkustaa eri puolille Pohjois-Savoa ja kauemmaksikin. Korhonen näkee uudistuksessa niin hyviä kuin huonoja puolia. Tarkoitus on hyvä, mutta valtakunnallinen toteutuminen jää nähtäväksi.
Reformissa jokaiselle opiskelijalle tulee henkilökohtainen opintopolku. Joillekin itsenäinen opiskelu sopii Korhosen mukaan hyvin ja he ovat ammattikoulutuksen jälkeen työllistyneet mainiosti tai päässeet suoraan esimerkiksi yliopistoon. Osa nuorista kaipaa kuitenkin opinnoissaan ryhmän tukea.
– Minua surettavat nuoret, jotka tulevat muutaman välivuoden jälkeen opiskelemaan, eivätkä vieläkään tiedä, mitä haluavat. On vähän se vaara, että enemmän tukea kaipaavat eivät sitä saa.
Opinto-ohjauksen tarve lisääntyy entisestään tulevaisuudessa. Siinä olisikin Korhosen mielestä erityisen tärkeää olla päteviä ammattilaisia.
– Oppilaat eivät opi itsestään. Virtuaaliopetus ei ole säästökeino. Se vaatii niin opettajan kuin opiskelijan työtunteja.
Verkko-opetus on hyvä lisä, mutta laadukkaanakaan se ei voi korvata opettajan ja ryhmän kasvokkain kohtaamisen merkitystä.
Opettajien jaksaminen vaakalaudalla
Työpaikoilla opiskelun ja oppimisen lisääminen sekä monipuolistaminen ovat osana uudistusta. Korhonen muistuttaa, että myös työpaikkojen tulisi saada uusia ajatuksia oppilaitoksilta. Yhteistyön pitäisi hyödyttää niin opiskelijaa, oppilaitosta kuin työpaikkaa.
– Ammattioppilaitosten tulee olla enemmän mukana myös tulevaisuuden tutkimuksessa, Korhonen tähdentää.
Näyttötutkintojärjestelmä on reformin myötä aiempaa yksinkertaisempi, ja Korhosesta byrokratian vähentyminen on hyvä asia. Opetuksen laadun säilyttäminen ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Korhosta huolestuttaa myös työehtojen heikentäminen.
– Kun ensin rahoitusta leikataan viidenneksellä ja irtisanotaan henkilökuntaa, on se huonoin tapa tehdä uudistusta.
Korhonen pitää opettajien työmäärää todella suurena tällä hetkellä.
– Opettajien jaksaminen on kohtalonkysymys. Opetussuunnitelman uudistaminen on pääosin hyvä, mutta se vaatii työtä, perehtymistä ja uudelleen rakentamista, hän pohtii.
Keskustalaisten keskellä
Sote- ja maakuntauudistus on saanut paljon aikaan keskustelua myös Leppävirralla ja Pohjois-Savossa. Korhosen mielestä pienet paikkakunnat tulevat kärsimään, jos sote-uudistus menee sellaisenaan läpi.
– Toivon, että se palautettaisiin parlamentaariseen valmisteluun.
Korhosen mukaan sote-uudistuksessa pitäisi keskittyä nyt erityisesti sosiaalipalveluiden toteuttamisen.
– Jos maakunnilta viedään rahat, on pakko säästää, mutta sujuva palveluketju ei toteudu. Ei ole oikein, jos sote-uudistuksesta hyötyvät ne, jotka voivat muutenkin hyvin.
Korhonen on tyytyväinen Leppävirran Vasemmiston onnistumiseen asioiden viemisessä eteenpäin muiden valtuustoryhmien kanssa. Leppävirta on keskusta-enemmistöläinen kunta.
”Jos maakunnilta viedään rahat, on pakko säästää, mutta sujuva palveluketju ei toteudu”.
– Vasemmistoa kuunnellaan, meillä on linja, jota noudatamme. Olemme pitäytyneet asialinjalla ja tehneet perustelut järkipohjalta.
Joskus samoista asioista on puhuttava vuosien ajan. Viime vuonna Leppävirran Vasemmiston aloitteesta kunta järjesti kesätyöpaikan sitä tarvitseville yläkoulun päättäneille. Nyt käytäntö on vakiintunut. Korhosesta päätös on omiaan eriarvoisuuden kitkemisessä.
Joulun alla Vasemmisto teki läpimenneen aloitteen lapsi- ja perhemyönteisyyden lisäämisestä kuntastrategiaan. Korhonen odottaa mielenkiinnolla, miten kunta lähtee sitä toteuttamaan.
Hän ehdotti kunnanhallituksessa, että Leppävirta hakisi mukaan myös Unicefin lapsiystävällisen kunta -malliin, ja se toteutui.
Leppävirran kunnan asukasluku on pienentynyt viime vuosina monien muiden kuntien tavoin. Siksi Korhonen pitää tällaisia toimia erityisen merkityksellisinä.
– Olen hirmu ylpeä tällä hetkellä Vasemmiston valtuustoryhmästä. Vihdoin olemme saaneet kuntastrategiaan myös lähiruoan lisäämisen Nyt on myös sisällä meidän aloite, jossa kunta etsisi aktiivimallista kärsiville keinoja välttyä sanktioilta.
Riittävätkö resurssit palvelunohjaukseen?
Korhonen on huolissaan isojen terveyspalveluyritysten aggressiivisesta markkinoinnista; miten ihmiset saavat tietoa muista terveyspalveluista, jos isot yritykset jyräävät ne alleen.
Hän ihmettelee myös, mistä maakunnat saavat riittävät resurssit palvelunohjauksen toteuttamiseen.
– Kaikkialla ei voi olla yhtä hyviä palveluita, mutta niiden perustaso pitää turvata maaseutupaikkakunnilla, ettei ihmisten tarvitse muuttaa palveluiden perässä kauemmaksi.
Kuntalaisille on tärkeää, että muutkin asiat, kuten tiet ovat hyvässä kunnossa. Terveyskeskusmaksujen poistamista Vasemmisto ei ole saanut läpi Leppävirralla. Se olisi ollut asia, jonka Korhonen olisi todella halunnut viedä maaliin.
– En näe syytä, miksi eläkeläisten, kotiäitien ja työttömien pitäisi toimia tässä maksajina.
Niin paikallisissa kuin valtakunnallisissa päätöksissä pitäisi Korhosen mielestä riittävästi ennakoida tulevaa. Lyhytnäköisiin päätöksiin ei ole varaa.
Korhonen on lähdössä ehdokkaaksi lokakuun maakuntavaaleihin. Eduskuntavaaliehdokkuutta hän ei ole vielä ehtinyt miettiä.
– Seuraava puoluekokous onkin Kuopiossa ensi vuoden marraskuussa. Se on iloinen ja hyvä asia maakunnalle, Kaisa Korhonen hehkuttaa.
[digilehti pvm=20180601]
Kaisa Korhonen
53-vuotias leppävirtalainen, syntynyt Helsingissä.
Valtiotieteen maisteri, sosiaalipsykologi.
Yhteiskunnallisten aineiden opettaja Seurakuntaopistossa Pieksämäen kampuksella.
Vasemmistovaltuutettu, kunnallisjärjestön- ja kunnanhallituksen jäsen sekä puoluehallituksen varajäsen. Ehdokkaana mahdollisissa maakuntavaaleissa.
Harrastaa liikuntaa, käsitöitä, puutarhanhoitoa, kirjapiiriä ja kuorolaulua.
Perheessä avopuoliso ja kolme lasta.