KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Laskutus
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Kotimaa

Epätyypillisten työsuhteiden ”ulkorinkiläisiä” kohdellaan kummajaisina

Kuva: Hannu Lukkarinen

Työntutkimuksessa piirretään kuvaa muutoksesta, jossa työmarkkinat jakautuvat ja yhteisen elämän pohjaa täytyy ajatella uusiksi.

Pontus Purokuru
30.7.2018 8.34

Joukko ammattiliittojen asiantuntijoita kokoontui Brysseliin. Piti puhua työaikojen sääntelystä EU:ssa. Pöydän ympärillä oli hiljaista eikä ketään kiinnostanut. Mukana ollut Juri Aaltonen ihmetteli kollegoidensa penseyttä: eikö työaikadirektiivi kiinnosta ay-toimitsijoita?

Vastaus eteläeurooppalaisilta kollegoilta tuli kuin yhdestä suusta: ”Työelämädirektiivejä noudatetaan vain työsuhteissa, eikä ketään enää palkata työsuhteeseen vaan yrittäjinä. Työsuhteet ovat kuoleva luonnonvara ja yksinyrittäjyys ottaa vallan: jopa tarjoilijat palkataan yrittäjinä, ei työsuhteisiin.”

Aaltosen kertoma juttu on esimerkki hitaasta kriisistä, johon perinteiseen työhön perustuva elämä näyttää ajautuneen.

Työn ulkopuolella olevien ihmisten määrä lisääntyy. Tarjolla on vakituisen työn ja luotettavan sosiaaliturvan sijaan yhä enemmän kilpailua, silppua, riskinottoa, harjoittelua, poljettuja palkkoja, kuntouttavaa työtoimintaa ja ilmaista työtä.

Alityöllisten ihmisten ja osa-aikaisten työpaikkojen määrä on kasvanut.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 Suomessa työskenteli yli 700 000 ihmistä määräaikaisesti, osa-aikaisesti tai yksinyrittäjänä. Samana vuonna oli keskimäärin päivittäin 348 767 työtöntä työnhakijaa, johon lukuun voi laskea päälle piilotyöttömät ja tempputyöllistetyt. Puhutaan siis reilusti yli miljoonan ihmisen joukosta, joka elää epävarmuudessa.

Työvoimahallinnon konekivääri on jumissa

Luottamus rakoilee, ja monien on vaikeampi elää mielekkäästi, koska he eivät pysty muodostamaan optimistista suhdetta tulevaisuuteen. Silti 1,5 miljoonaa suomalaista työskentelee vakituisesti ja täyspäiväisesti. Työmarkkinat eriytyvät ja eriarvoistuvat.

Tällaisen kuvan saa, kun lukee tänä vuonna julkaistuja työn tutkijoiden kirjoja.

Minijobit ja nollatyösopimukset ovat lisääntyneet.

Muutkin alkavat havaita, että työelämässä ei ole kaikki kunnossa. Toimittaja Tuomas Niskakangas kirjoitti työttömiä rankaisevasta aktiivimallista Helsingin Sanomissa (15.6.), että työhakemusten tehtailuun pakottaminen voi olla turhaa ja johtaa epätoivoon. Hän kannatti silti aktiivimallia, koska työttömien ”tökkiminen” voisi lisätä hyvinvointivaltion kannatusta.

Kireiden työllisyystoimenpiteiden kannattajakin siis myöntää, että niissä ei ole kyse niinkään ihmisten saamisesta ”oikeisiin töihin” vaan enemmän moraalista ja kontrollista.

Rapistuvaa palkkatyötä puolustavista kannanotoista tulee toisinaan mieleen tutkija Eetu Virenin näkemys: ajastaan jääneet instituutiot, ”kuten TE-toimisto, muistuttavat jonkinlaista jumiin jäänyttä ja sattumanvaraisesti kaikkialle laukovaa konekivääriä, jonka täytyy tyhjentää rullansa ennen kuin se pysähtyy”.

Elämältä puuttuu käyttöliittymä

Oikeastaan koko yhteiskunta on jäänyt ajastaan, katsotaan Anu Suorannan ja Sikke Leinikin toimittamassa artikkelikokoelmassa Rapautuvan palkkatyön yhteiskunta.

Suorannan ja Leinikin mukaan työelämään on jo vakiintunut ulkorinki, joka tekee ”nyhtötyötä”: määrä-aikaista, osa-aikaista, alustatyötä, itsensä työllistämistä. Ulkorinkiläisiä kohdellaan epänormaaleina, eivätkä sosiaaliturva, eläkevakuutukset tai ay-liike kohtaa heitä.

Yhteiskunnan vakaus ja rahoitus on rakennettu perinteisen palkkatyön varaan. Nyt työttömyys näyttää pysyvältä, työn tekemisen tavat moninaistuvat ja nykyinen ympäristösuhde on osoittautunut kestämättömäksi. Yhteisen elämisen pohjaa täytyy siis miettiä uusiksi.

Kun perinteiseen työhön ja elämänmuotoon ei voi enää luottaa, elämältä puuttuu käyttöliittymä, kirjoittaa yhteiskuntapolitiikan professori Eeva Jokinen. Jokinen huomauttaa, että poliittisten suositusten tasolla ”miltei kaikki prekaariustutkijat” päätyvät vastikkeettomaan perustuloon.

Perustulo korjaisi elämän epävarmuutta ja mahdollistaisi osallistumisen vaihtoehtoisiin työn tekemisen muotoihin, kuten vapaaehtoistyöhön, hyväntekeväisyyteen, kotityöhön, osuustoimintaan, keräämiseen, kalastamiseen ja lahjatalouteen.

Työssäkäyvien köyhien Eurooppa

Jouko Kajanojan toimittama Työllisyyskysymys on 25 tutkijan yli 400-sivuinen vyörytys työllisyys- ja talouspolitiikasta. Tilastojen valossa Euroopan alueella näyttää tosiaankin olevan käynnissä työelämää kärjistävä muutos.

Työt ovat jakautumassa hyväpalkkaisiin tietotöihin ja kasvaviin matalapalkkaisiin palvelutöihin, kirjoittaa dosentti Mikko Jakonen. Työssäkäyvien köyhien määrä on kasvanut. Erilaiset minijobit ja nollatyösopimukset ovat lisääntyneet. EU:n nuorista eli 15–24-vuotiaista vain 37 prosenttia on pysyvissä työsuhteissa.

Työt ovat jakautumassa hyväpalkkaisiin tietotöihin ja kasvaviin matalapalkkaisiin palvelutöihin

Oikeistoekonomit tapaavat ylistää Saksaa, jossa Hartz-uudistukset ovat laskeneet työttömyyttä 2000-luvulla. Sosiaaliturvaa on leikattu, ja työttömiä pakotetaan matalapalkkaisiin töihin lyhyellä varoitusajalla. Saksa onkin kuvaava esimerkki siitä, mitä kutsutaan prekarisaatioksi: köyhien työntekijöiden määrä on Eurostatin mukaan noussut 5,5 prosentista (2006) 9,7 prosenttiin (2016).

Jos halutaan selvittää ihmisten elämänlaatua, ei siis pidä katsoa pelkästään työttömyyslukuja tai uusien työpaikkojen määrää. Pitää katsoa, mitä työ sisältää ja miten sillä tulee toimeen.

Robotisaatio on hitaampaa kuin luullaan

Epämääräisiksi muuttuvia työmarkkinoita myllertävät vielä robotisaatio ja keinoälyn kehittyminen.

Meyerin Turun-telakan automaatioinsinööri Jussi Marttinen osoittaa kirjassaan Palvelukseen halutaan robotti, kuinka politiikoilla menevät iloisesti sekaisin tekoäly, robotti, automaatti ja algoritmi. Uuden teknologian käyttötavat ovat niin moninaisia ja seuraukset niin monimutkaisia, että harva on perillä aiheesta. Tutkijatkin esittävät keskenään täysin ristiriitaisia ennustuksia tekoälyn vaikutuksista työpaikkoihin.

Marttisen mukaan mitään koneista johtuvaa massatyöttömyyttä tai toisaalta utopiaa ei ole tulossa. Yritykset kyllä pyrkivät korvaamaan ihmistyövoimaa koneilla, roboteilla ja keinoälyllä, mutta vain silloin, kun se on omistajille rahallisesti kannattavaa.

Fossiilisiin polttoaineisiin perustuva yhteiskunta on uudelleenrakennettava ekologisesti.

Vasemmisto pelottelee ihmisten syrjäytymisellä, ja oikeisto käyttää koneita keppihevosena heikentääkseen työntekijöiden asemaa. Todellisuudessa automatisaatio etenee hitaasti, koska yrityksille on usein halvempaa ja helpompaa käyttää ihmistyövoimaa.

Lisää jarrua painavat Rapistuvan palkkatyön yhteiskunta -kirjassa Paavo Järvensivu ja Tero Toivanen. He kirjoittavat, että fossiilisiin polttoaineisiin perustuva yhteiskunta on uudelleenrakennettava ekologisesti. Se tarkoittaa, että tulevaisuudessa saatetaan kokea täyden automatisaation sijaan monien alojen työvoimavaltaistuminen, ellei jostakin saada postfossiilisia robotteja.

Ihmistyö ei siis ole katoamassa, ei ainakaan itsestään.

Mistä vauraus syntyy?

Käynnissä olevat muutokset järjestävät työtehtäviä uusiksi ja synnyttävät samalla yllättäviä työpaikkoja. Siksi Jussi Marttinen kirjoittaa, että esimerkiksi automatisaation mörkö vie aikaa oikeilta ongelmilta ja tällaiset muutokset eivät ole hyvä syy ”kaivaa Marxia haudastaan”.

Hollantilainen tietokirjailija Rutger Bregman tekee tilanteesta päinvastaisen päätelmän Ilmaista rahaa kaikille -kirjassaan, joka ilmestyy elokuussa suomeksi. Bregman ehdottaa työviikon lyhentämistä 15 tuntiin, ilmaisen rahan jakamista ja rajojen avaamista. Tämän hän tekee vetoamalla kattavaan tutkimusaineistoon, ilman Marxia tai ideologisia puheita.

Bregmanin mukaan riittää, kun katsotaan, mistä vauraus ja uudet keksinnöt ovat tähän asti syntyneet: eivät työhön pakottamisesta vaan pakkojen vähentämisestä ja elämän moninaisuuden ruokkimisesta.

Lähteitä:
Rutger Bregman: Ilmaista rahaa kaikille. Atena 2018.
Jouko Kajanoja (toim.): Työllisyyskysymys. Into 2018.
Jussi Marttinen: Palvelukseen halutaan robotti. Aula & co 2018.
Anu Suoranta & Sikke Leinikki (toim.): Rapautuvan palkkatyön yhteiskunta. Vastapaino 2018.
Eetu Viren: Mitä työstä kieltäytyminen tarkoittaa tänään? Kumu.info 24.4.2018.

[digilehti pvm=20180727 sivu=10]

ILMOITUS
ILMOITUS
ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Laivayhteys Helsingistä Tallinnaan täyttää 60 vuotta – järisytti naapurisuhteita

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela.

Vasemmistoliiton Minja Koskela käy läpi politiikan kevätkautta KU:n kesähaastattelussa: “Kyllä siinä käytiin koko tunneskaala läpi”

KU listasi Suomen vaikuttavimmat vasemmistolaiset – Katso 10 nimeä

Noora Kotilainen on sotaa, militarismia, kriisejä ja kärsimystä työssään käsittelevä valtiotieteilijä ja historian tutkija, joka käsittelee kolumneissaan aikaamme leimaavia synkkiä ja väkivaltaisia ilmiöitä.

Noora Kotilaisen kolumni: Tappaminen sodassa on juridisesti oikeutettua, mutta lopulta yksilö on yksin tekojensa kanssa

Uusimmat

Kuvituskuvassa nuori perhe Havannan Ramón González Coro -äitiys- ja lastensairaalan edustalla.

Köyhyys hautaa lapsitoiveet Latinalaisessa Amerikassa – Latinot haluavat lapsia, mutta heillä ei ole siihen varaa

Bellincatin Sofia Kärkisen pakomatka ei jännitä tarkoitetulla tavalla Taavi Soininvaaran Mustassa legendassa

Taavi Soininvaaran uusin trilleri Musta legenda on kuin lukisi maailmanpolitiikasta reaaliajassa

Kati Roudan Lappi-dekkari on todella erilainen.

Pyhä hete, henkimaailma ja kaunaa kaunan päälle – Kati Roudan Kuollut karkuteillä on vuoden erikoisin dekkari

Magdalene Ngimoe ja Char Tito, Kakuman aavikkolukion oppilaat, valmistavat tuoleja mathenge-puusta.

Mathenge on Kenian villi lupiini ja jättipalsami – Nyt pakolaisleirin tytöt ovat valjastaneet haitallisen vieraslajin hyötykäyttöön

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Mathenge on Kenian villi lupiini ja jättipalsami – Nyt pakolaisleirin tytöt ovat valjastaneet haitallisen vieraslajin hyötykäyttöön

 
02

Laivayhteys Helsingistä Tallinnaan täyttää 60 vuotta – järisytti naapurisuhteita

 
03

1800-luvun taudit palanneet Britanniaan – yhtenä syynä sosiaaliturvan ja julkisen terveydenhuollon leikkaukset

 
04

Huumekauppaa ja väkivaltaa Vesijärven satamassa – Timo Sandberg jatkaa Lahti-sarjaansa varmoin ottein

 
05

Javier Milein sota Argentiinan mediaa vastaan: ”Emme vihaa toimittajia tarpeeksi”

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Javier Milein sota Argentiinan mediaa vastaan: ”Emme vihaa toimittajia tarpeeksi”

08.07.2025

Laivayhteys Helsingistä Tallinnaan täyttää 60 vuotta – järisytti naapurisuhteita

07.07.2025

Huumekauppaa ja väkivaltaa Vesijärven satamassa – Timo Sandberg jatkaa Lahti-sarjaansa varmoin ottein

06.07.2025

Chilen etelän haava – Mapuche-kansan maakiista hakee ratkaisuaan

06.07.2025

Elina Backmanin Saana Havas -dekkarit kaipaisivat voimakasta uusiutumista

05.07.2025

Latinalainen Amerikka kiristää otettaan kansalaisjärjestöistä

05.07.2025

Puolan rakentama teräsaita torjuu idän uhkaa Valko-Venäjän vastaisella rajalla mutta kiusaa myös paikallisia

03.07.2025

Roskavuorovesi vie turistit Balin rannoilta: Kansalaisjärjestön varastot täyttyvät muovijätteestä

02.07.2025

Zimbabwessa pienet jyvät pelastavat maanviljelijän päivän

01.07.2025

Vasemmistoliiton Minja Koskela käy läpi politiikan kevätkautta KU:n kesähaastattelussa: “Kyllä siinä käytiin koko tunneskaala läpi”

01.07.2025

KU listasi Suomen vaikuttavimmat vasemmistolaiset – Katso 10 nimeä

30.06.2025

Tatiana Elf aukoo uusia uria suomitrilleriin pätevässä esikoisessaan Huijari

29.06.2025

Noora Kotilaisen kolumni: Tappaminen sodassa on juridisesti oikeutettua, mutta lopulta yksilö on yksin tekojensa kanssa

29.06.2025

Samuli Laihon trilleri Pelon piiri on juuri niin jännittävä kuin sen nimi lupaa

28.06.2025
ILMOITUS
ILMOITUS

Kaupallinen yhteistyö

Huomisen Euroopassa voisimme maksaa digieurolla

10.07.2025

Onko nuorille tarjolla muutakin kuin sodanajan sijoituspaikka?

16.06.2025

Miltä antifasistinen ulkopolitiikka näyttää?

19.05.2025
ILMOITUS
ILMOITUS
KU logo


  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Blogit
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset
Tilausehdot

  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään