Eduskuntapuolueet valmistelevat nyt kiihkeästi sosiaaliturvan uudistamista. Kokoomus on luvannut uudenlaista yleistukea ja SDP yleisturvaa vuoteen 2030 mennessä. Yritysten työvoimapulaa ei kokoomuksen mukaan ratkaista markkinavoimin paremmilla palkoilla vaan julkisella tukipolitiikalla.
Puoluekokouksessa tänä vuonna hyväksytyssä Tulevaisuuden sosiaaliturva -kannanotossa todetaan: ”Nykysosiaaliturvan jäykkä jaottelu työllisiin ja työttömiin ei vastaa muuttuvan työelämän tarpeita. Sosiaaliturvan tulisi toimia yhä vahvemmin työn ja turvan joustavana yhdistäjänä, joka kannustaa ihmisiä myös satunnaisiin ja matalammin palkattuihin töihin täyden työttömyyden sijaan.”
Kokoomus ajaa siis täyden työllisyyden sijaan julkisesti tuettua vajaatyöllisyyttä. Kannanotossa kirjoitetaan myös: ”Yleistuki yhdistäisi toimeentulotuen, työmarkkinatuen, peruspäivärahan sekä yleisen asumistuen. – – Yleistuki olisi vahvasti vastikkeellinen. – – Velvoitteiden laiminlyönti johtaisi tuen leikkaantumiseen. – – Leikkuri leikkaa tukea kuukaudeksi kerrallaan 20 prosentilla, – – voidaan tukea leikata hetkellisesti jopa 40 prosentilla.”
Rajankäyntiä kiihdyttää käynnissä oleva teknologinen kehitys.
Sosialidemokraattien (SDP) kannattama sosiaaliturva toimii ”trampoliinina, joka ponnauttaa ihmisen takaisin jaloilleen ja antaa uuden mahdollisuuden silloin, kun elämän erilaiset riskit realisoituvat tai toimeentulon kannalta haavoittuva elämänvaihe koittaa. Näin voi tapahtua kenelle tahansa, milloin tahansa.” Tämä kerrotaan puolueen Yleisturva -yksinkertaisesti parempi -julkaisussa.
SDP:n ”yleisturva on sidottu kiinteästi palveluihin, koulutukseen ja työllistymiseen. Universaalit palvelut ovat pääsääntöisesti verorahoitteisia ja kattavat koko väestön. Universaaleja palveluja ovat yleiset sosiaali- ja terveyspalvelut ja pääosa koulutuspalveluista.”
Vaikka SDP:n yleisturva on vuosikymmeniä edellä kokoomuksen byrokraattista ja kapea-alaista perustukea, se ei kysy, kuinka nivoa yhteen vihreä ja punainen politiikka itse kunkin oman, vapaan toiminnan myötä, täysivaltaisena kansalaisena – myös työssä.
Kun tarkastellaan sosiaaliturvaa pitkässä juoksussa aina vuoteen 2030, yleistakuun näkökulmasta on määriteltävä kaikkien saavutettavissa olevat perusvarannot ja kaikkien käytettävissä olevat peruspalvelut ja kaikille taattu perustulo – ja hahmotettava niiden kokonaisuus.
On kulttuurin ja yhteiskunnan kehitystason kysymys, millaiseksi yleistakuun kokonaisuus muodostuu: mitkä varannot katsotaan kaikille saatavilla oleviksi perusvarannoiksi, mitä peruspalveluita ja millä ehdoin kaikille voidaan taata ja minkä tasoinen perustulo kaikille pystytään tällöin varmistamaan.
Perusvarannot määrittävät paikkoja, tiloja ja voimavaroja. Ne voivat olla ekologisia, teknologisia, organisaatioihin ja ihmiseen liittyviä sekä prosessien hallintavarantoja. Perusvarannot voivat olla avoimia (esim. Wikipedia), yhteisöllisiä (esim. työosuuskunta), julkisia (esim. julkinen infrastruktuuri), yksityisiä (esim. nyt osin rahoitus ja tuotantokoneisto). Se, millä ehdoin eri varannot ovat kaikkien saavutettavissa olevia perusvarantoja, on tällä hetkellä moninaisen keskustelun alaista: mitkä varannot ovat avoimia, yhteisöllisiä, julkisia tai yksityisiä.
Tätä rajankäyntiä kiihdyttää käynnissä oleva teknologinen kehitys (mm. älykäs lohkoketjuteknologia) ja siirtyminen tavaralogistiikasta palvelulogistiikkaan (esim. auton omistamisesta kuljetuspalvelun saamiseen).
Peruspalvelut puolestaan takaavat siirtymät paikoista, tiloista ja tilanteista toisiin, turvaavat yllättävät poikkeamat ja takaavat eri perusvarantojen saavutettavuuden yleisturvassa sovitulla tavalla.
Peruspalveluja ovat tätä nykyä muiden muassa terveydenhuolto, sosiaaliturva, koulutus, laki ja demokratia, asunto, ruoka, liikenne, informaatio ja julkiseen infrastruktuuriin liittyvät monet palvelut. Kaikkiin peruspalveluihin tulee kaikilla olla julkisesti todettu takuu saavutettavuudesta elämäntilanteeseen sopivalla tavalla.
Peruspalveluiden tuleekin muodostaa elämänpolun eri vaiheisiin yhteen sovitettu kokonaisuus jotta ne auttaisivat itse kunkin omakohtaisten päätösten mukaista kaikinpuolista kehitystä. Myös peruspalveluiden osalta joudutaan käymään rajankäyntiä niiden avoimuuden, yhteisöllisyyden, julkisuuden ja yksityisen luonteen määrittämiseksi.
Perustulo puolestaan mahdollistaa peruspalveluiden ja henkilökohtaisten tilanteiden ja tavoitteiden yhteensovittamisen mitä moninaisimmilla tavoilla. Sen määrä ja taso on sovitettava yhteen ”sosiaalisen palkan”, siis peruspalveluiden ja yhteisten perusvarantojen saavutettavuuden kanssa.
Yleistakuu on siis palveluvaltaisen osaamisyhteiskunnan sosiaaliturvamalli, joka asettaa työn vaihtoehdoksi aina kouluttautumisen – työttömyyden poissulkien. Se myös avartaa ratkaisevasti kunkin omakohtaisen elämänpolun rakentamista. Ja mikä tärkeintä: se tuo tavoitteellisen harkintamme piiriin – siis osaksi yhteisöllistä vapauttamme – ympäristökysymykset, myös itse kunkin työpaikalla.
Kirjoittaja on emeritus tutkija ja psykologian tohtori.
uutiskirje 
