Jonkun verran kuulee sanottavan, että pieni Suomi ei voi ratkaista ilmastonmuutosta, koska esimerkiksi Kiina saastuttaa enemmän. Miksi Suomen pitäisi siis ryhtyä mittaviin päästövähennyksiin, Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Juhani Damski?
Tämä on globaali ongelma, niin ratkaisuidenkin pitää olla globaaleja. Toisin sanoen yksi yksittäinen maa ei voi olla syypää siihen, mutta yksi yksittäinen maa ei voi sitä ratkaista. Kaikki täytyy tehdä yhteistyössä.
Alkuviikosta akateemikko Markku Kulmala sanoi hyvin, että jos tätä ei pystytä ratkaisemaan Suomessa, niin missä sitten. Yksittäisen ihmisen hiilijalanjälki on Suomessa korkeampi kuin verrattuna esimerkiksi kiinalaisen jalanjälkeen.
Tämä on hyvin monimutkainen ongelma, ja ei ole mitään hopealuotia, jolla tämän voisi ratkaista. Hiilidioksidi ilmakehässä ei tiedä, mistä se on sinne joutunut. Yhtä lailla se lämmittää, ja tällä hetkellä sitä on liikaa.
Ilmaston lämpeneminen pitäisi pysäyttää 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Tällä hetkellä olemme ilmeisesti menossa kohti neljän asteen lämpenemistä vuosisadan loppuun mennessä?
Kyllä, se on tämänhetkinen arvio siitä, että vuosisadan loppuun mennessä olemme pikemminkin neljässä asteessa. Päästölupaukset, jotka tähän mennessä on tehty, riittävät noin kolmen asteen lämpenemiseen.
Eli me tarvitsemme huomattavasti kunnianhimoisempia päästötavoitteita, jotta voimme päästä alemmille lukemille. Suomi lämpenee sitten kaksinkertaisesti, joten Suomi on tässä hyvinkin keskiössä. Tämä ei ole millään tavalla epärelevantti suomalaisten kannalta.
Me tarvitsemme pitkäjänteisiä toimia. Tieto lisääntyy koko ajan. Voisi sanoa, että mistä muusta asiasta tulevaisuustietoa on näin paljon kuin ilmastonmuutoksesta.
Meillä on tiedossa tämä. Kukaan ei voi sanoa, että emme tienneet. Nyt pitää etsiä ratkaisuja ja lähteä tekemään niitä, vaikka sitten yksi kerrallaan. Tiedämme, että tätä ongelmaa ratkomme tulevat vuosikymmenet. Se tarkoittaa, että tätä täytyy miettiä pitkälle tulevaisuuteen.
Aikaa päästöjen vähentämiseksi on melko vähän. Vaikeuskerroin on melkoinen.
Se on todella melkoinen. Me tiedämme sen, että teemme mitä tahansa, niin kaikki päätökset ovat vaikeita. Poliitikot joutuvat tässä kovaan paikkaan, kun he joutuvat tässä tekemään arvovalinnat meidän puolestamme.
Suomi on varmasti yksi kyvykkäimpiä maita ratkaisemaan näitä ongelmia. Siinä suhteessa meillä on hyvä tilanne ja voimme toimia esimerkkinä muulle maailmalle.
Olit mukana liikenne- ja viestintäministeriön johtamassa työryhmässä, jonka raportissa esitetään toimenpiteitä , joilla liikenteen päästöt voidaan poistaa vuoteen 2045 mennessä. Mitkä ovat kolme tärkeintä toimenpidettä, joilla muutos saadaan tehtyä?
Ne ovat jokaisessa maassa erilaisia. Joukkoliikenteen ja palvelumuotojen kehittämisen sekä sitten biopolttoaineiden kestävän käytön kautta, siellä missä niitä eniten tarvitaan, päästään kyllä liikkeelle.
Mutta se edellyttää kyllä meiltä kuluttajina uudenlaista suhtautumista, ja se on ehkä se viimeinen perälauta. Meidän yksilöinä pitää löytää oma tapamme tehdä se, kun puhumme vaikka liikenteestä. Osahan käyttää jo julkista liikennettä paljon, ja osa käyttää tarpeeseen omaan autoa.
Liikennettä tarvitaan tulevaisuudessakin Suomessa. Mutta miten löydetään niitä keinoja (liikenteen päästöjen vähentämiseen)? Samalla kun pallon saa liikkeelle uskon, että sieltä löytyy lisää jokaiselle sopivia keinoja.
Ja muistaen sen, että olemme ratkaisemassa tässä ongelmia, joita me ja koko maailma on aiheuttanut ja aiheuttaa lapsiemme ja lastenlapsiemme puolesta. Tämä on joka suuntaan kovasti vaikea, mutta kaikki täytyy sen vuoksi tehdä.
Mitä neljän asteen lämpeneminen tarkoittaisi?
Sitä on hyvin vaikea hahmottaa. Jos neljään asteeseen mennään, se maailma on joku muu kuin mitä meillä tällä hetkellä on käsissä. Sinne ei todellakaan kannata mennä.
Ilmaston lämpenemisen rajoittaminen puoleentoista asteeseen on kuitenkin vielä mahdollista?
Kaikki avaimet ovat ihmisten käsissä.
uutiskirje 
