Sijoittajien omistuksessa olevat hoivajätit ovat olleet myrskynsilmässä kohta kolme viikkoa. Kaikki alkoi Esperi Caren hoivakodista Kristiinankaupungissa ja sen jälkeen piittaamattomuudesta on kerrottu myös Attendon ja Mehiläisen hoivakodeissa.
Ala on luonut itsestään mummola-mielikuvaa, kuten Tehy totesi jo toissa vuonna. Todellisuudessa yritykset ovat pyrkineet säästämään kaikesta mahdollisesta hoivan laadun kustannuksella – ja sijoittajien voittojen maksimoimiseksi.
Eilen tiistaina asiasta jyrähti pääministeri Juha Sipilä politiikan toimittajien tilaisuudessa.
– Arvojen mukaan pitää toimia, ja taloudellisen tuloksen tekeminen ei voi olla se ykkösarvo, vaan se on korkealaatuisen, hyvän, arvokkaan palvelun tarjoaminen. Jos järjestys on joku muu, mihin tämäntyyppiset tapaukset kyllä viittaavat, silloin pitää miettiä ollaanko oikealla toimialalla, Sipilä sanoi.
Osakeyhtiölaki ei tunne arvoja
Sipilä on samaan aikaan oikeassa ja hämmästyttävän naiivi. Totta kai arvojen mukaan pitäisi toimia, mutta eihän se ole edes laillista. Yrittäjätaustaisen Sipilän pitäisi tuntea osakeyhtiölaki, jonka viidennessä pykälässä se sanotaan suoraan: ”Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.”
Eivät ulkomaalaiset pääomasijoittajat ole kiinnostuneita suomalaisten vanhusten hoivan laadusta, vaan sijoitetun pääoman tuotosta.
Eikä Sipiläkään oikeasti ole arvojen kannalla suhteessa voittojen tekemiseen. Häneltä kysyttiin kantaa voittojen rajoittamiseen lainsäädäntöteitse. Sipilä ei nähnyt tälle tarvetta.
Voittoja lastenkin kustannuksella
Perusopetuksessa voittojen tekeminen on kielletty. Varhaiskasvatuksessa taas ei, muistutti kansanedustaja Hanna Sarkkinen tiistaina blogissaan.
Ja rahaa varhaiskasvatuksella tehdäänkin, Sarkkinen kirjoitti.
”Esimerkiksi Oulussa yksityisen varhaiskasvatuksen osuus on jo lähes 50 prosenttia ja siitä suurimman osan tuottavat isot varhaiskasvatusketjut. Valtakunnallisesti varhaiskasvatuksesta yksityistä on noin 20 prosenttia.”
Sarkkisen mukaan varhaiskasvatuksen yksityistämisen merkittävä syy on ollut raha. Yksityiset näyttäytyvät kunnan omaa palvelutuotantoa halvempana, koska henkilöstön palkat ovat matalammat. Toinen syy on ”tehokkuus”, eli henkilökunnan vähyys.
Pienten lasten ja vanhusten hoidossa pätevät samat lainalaisuudet. Kansainväliset sijoittajat tekevät voittoja heikentämällä laatua. Lisäksi pienten paikallisten yritysten asema ja määrä on heikentynyt, kun sijoittajaomisteiset ketjut ovat ostaneet pienet pois markkinoilta.
Kyseessä on koko systeemin kriisi, kuten Kansan Uutisissa viime viikolla kerrottiin. Kun mikä tahansa ihmisten hoito annetaan markkinoille, niin ensisijassa jylläävät markkinoiden lait. Puhe arvoista on löysää vastuun väistelyä.