Hallitusohjelma repii kansan kahtia, julisti Ilta-Sanomat viikko sitten teettämäänsä mielipidemittausta. Oikeasti kyse oli siitä, uskovatko vastaajat hallituksen talousohjelmaan.
Helsingin Sanomien äskeisen pääkirjoituksen mukaan hallitusneuvotteluissa keksimällä keksittiin menojen lisäyksiä, ”jotta mukaan tulevat puolueet olisivat tyytyväisiä”.
Opposition lisäksi arvostetut tiedotusvälineet valtasi hysteria, koska uusi hallitus pyrkii lisäämään kansalaisten hyvinvointia ja jopa julistaa sen päämääräkseen. Se on palauttanut kunniaan sanan hyvinvointivaltio, puhuu kestävyysvajeen sijaan sosiaalisesta kestävyydestä ja ymmärtää, että ongelmien ehkäisy on pitkässä juoksussa halvempaa kuin niiden paikkaaminen jälkikäteen.
Kaikki hallitukset haukutaan jossain vaiheessa. Se on terve merkki demokratiassa. Rinteen hallitus on kuitenkin ennätyshaukuttu jo ennen nimittämistään ja heti sen jälkeen.
Nykyisille mielipidevaikuttajille hyvinvointipolitiikka näyttää olevan täysin käsittämätön asia. Kuinkahan haukuttu kaikkien kiittämä hyvinvointivaltio olisi rakentamisensa aikaan ollut tässä ilmapiirissä? Näin ehdollistettuja meillä ollaan siihen, että on vain yksi suunta, hyvinvoinnin purkaminen. Vuosikymmeniä jatkuneelle leikkauspolitiikalle ei nähdä vaihtoehtoa.
Suurin osa samoista vaikuttajista on huolissaan demokratian häilyvästä tilasta Euroopassa ja ääriliikkeiden noususta. Ne periytyvät osaltaan juuri ”ainoan vaihtoehdon politiikasta”, joka on synnyttänyt todellista ja sellaiseksi koettua osattomuutta ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta koko maanosassa. Tällä tielläkö Suomenkin siis pitäisi jatkaa?
Rinteen hallituksesta ei tarvitse pitää, mutta useimpien kannattaa toivoa sen onnistumista. Jos hyvinvointia ja osallisuutta lisäämällä ei onnistuta pysäyttämään Suomea ja Eurooppaa nakertavaa kansalliskiihkoa, alkavat keinot olla vähissä.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi