Naapurin viisikymppinen heteroperheenäiti tuli Pridestä kotiin.
– Mua itketti siellä, se oli niin ihanaa, hän sanoi.
– Ihanaa, kun Suomi on tällainen, että täällä marssitaan sukupuolten ja seksuaalisuuden puolesta.
Yhä useampi pysähtyy edes hetkeksi miettimään, mitä tarkoittavat tasa-arvo, itsemääräämisoikeus ja ihmisoikeudet.
Pridestä on tullut lähes valtavirtaa. Ja hyvä niin.
Pride-viikko huipentui lauantaina Helsingin Pride-kulkueeseen. Sitä edelsivät keskustelut, piknikit, ulkopelit, kulttuuritapahtumat. Pridestä on muodostunut Suomen suurin kesätapahtuma. Kulkueessa arvioitiin osallistujia olleen jopa sata tuhatta.
Toinen keski-ikäinen heterotuttava sanoo, että hänelle Pride on kesän kohokohta.
– Missään muualla ei ole sellaista peace ja love -tunnelmaa, hän totesi.
Pride on se suomalaiseen kesään kaivattu urbaani karnevaali, ja hyvä niin. Erilainen kuin vappu, erilainen kuin juhannus.
Silti vielä on paljon tehtävää.
Suomessakin on räikeitä ongelmia, kuten nykyinen translainsäädäntö, joka on yksiselitteisesti ihmisoikeuksia loukkaava, koska se muun muassa vaatii sterilisaatiota sukupuolen vahvistamisen ennakkoehtona. Erityisesti se on törkeä muunsukupuolisten ihmisten suhteen.
Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallitus korjaa lakia, mutta lähinnä täysi-ikäisten osalta.
Tehtävää on myös seksityöläisten asemassa.
Puhumattakaan asenteista, esimerkiksi siitä, että avoimesti seksuaalisesti vapautunut nainen yhä helposti leimataan. Leimaajia ovat niin miehet kuin naiset, jopa feministit ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat. Asenteissa on vielä pitkä matka edessä.
Vaikka heterojen normit vallitsevat Suomessakin, ehkä olemme yhä lähempänä sitä aikaa, jolloin jokainen voi olla ylpeästi oma itsensä. Seksuaalisuus tai sukupuolihan ei ole piste vaan jana.
Kirjoittaja on Kansan Uutisten politiikan toimittaja.
lehti 