Suomessa kiertolaiselämää viettänyt, siipiään toimittajana, paikallislehtien kustantajana ja mainosalalla kokeillut Asko Sahlberg (s. 1964) kotiutui Ruotsiin vuonna 1996. Siitä pitäen hän on takonut Göteborgista suomalaista kirjallisuuskaupunkia. Sinne sijoittuvat muun muassa hänen eksistentialistinen esikoisensa Pimeän ääni (WSOY 2000) ja tähänastinen pääteoksensa, ruotsinsuomalainen siirtolaiskuvaus ja gangsterieepos Yö nielee päivät (Like 2014).
Sahlbergin 16. romaani Haudallasi, Adriana alkaa Kungälvistä, suurkaupunkiin johtavan valtaväylän varrelta. Sen päähenkilö Daniel on mitä sahlbergilaisin – ja samalla dostojevskilaisin ja camuslaisin – hahmo: 46-vuotiaana itseään ”eilisten miehenä” pitävä antikvariaatinpitäjä. Hän viihtyy henkisessä kellariloukkolaisuudessaan ja ”pettymyksen nuivassa olotilassa”.
Tyytymisen taito, tietoisuus kaiken lohdullisesta tarkoituksettomuudesta, on hänen elämänfilosofiansa ydintä.
Paitsi ettei elämästä tietenkään niin helpolla selviä. Yksi syvimmistä intohimoistamme taitaa olla onnettomuuksien syliin kiirehtiminen.
Ei ymmärrystä nykyislamisteille tai ruotsidemokraateille
Danielin pihamökkiin majoittuu uusi alivuokralainen: romanialainen prostituoitu Adriana. Epäsuhtainen ja tuhoon tuomittu rakkaustarinahan siitä seuraa.
Samalla Daniel herää hyvinvointivaltiosta hällä väliä -mentaliteettiin ja vahvempien valtaan ajautuneen Ruotsin todellisuuteen. On uusrikkaita ostoskeskuksineen ja kaupunkipalatseineen, uusnatsien ja Antifa-porukoiden mielenosoituksia, rikollisjengien välienselvittelyjä ja kodittomia vähän joka nurkassa.
Sahlbergin myötätunto erilaisia marginaali-ihmisiä, pakolaisia, nälkätaiteilijoita ja vapautensa kuluttavan elämän hinnalla lunastaneita kohtaan tulee jälleen hienosti esiin. Samoin hänen vastenmielisyytensä kaikenlaista fundamentalismia kohtaan.
Danielin oma äiti oli Chilen-pakolaisia. Adrianan suku koki kovia Nicolae Ceaușescun Romaniassa. Kovinkaan paljon ymmärrystä ei heru myöskään nykyislamisteja tai ruotsidemokraatteja kohtaan.
Kun Adriana pysyttelee pinnalla, Daniel alkaa vähitellen luopua kyynisyydestään. Hän auttelee moniongelmaista ystäväpiiriään ja näkee ihmisten arkisissa elämäntaistoissa jotain kunnioittamisen arvoista.
Sitten amfetamiinikoukku tempaa Adrianan harhojen maahan ja psykiatriselle osastolle. Lähipiirinsä kuolemantapausten ympäröimä Daniel alkaa kuulla itsekin ääniä. Yö kuiskii hänelle ”Jumalan miekkaa”, Göteborgin kadut alkavat näyttää Rooman valtakunnan aikaisilta viemäreiltä eli kloaakeilta. Romaanin alaotsikkona onkin ”sairauskertomus”.
Danielista kuoriutuu hiihtomaskeineen, kommandopuukkoineen, bensakanistereineen ja poplarin taskussa kulkevine revolvereineen vigilantti. Raiskaajia, parittajia ja huumekauppiaita väijyvä, oman käden oikeuteen nojaava hahmo on Martin Scorsesen Taksikuskin (1976) ilmiselvä perillinen.
Sahlbergin kirjojen maailmassa valinnat ovat usein äärimmäisiä ja virheistä maksetaan kovimman kautta. Peruscocktail on aina yhtä toimiva: runollinen kieli ja eksistentialistiset ajatuskulut törmäävät film noir -dekkarien yön ja sateen makuun.
Asko Sahlberg: Haudallasi, Adriana. Like 2019. 285 sivua.
uutiskirje 
