Kansalaistoritapahtumassa (1.8.) poliitikot esittelivät mallejaan työllisyysasteen kohottamiseksi. Yksi niistä oli työttömyysturvan porrastaminen siten, että aluksi saadaan korkeampaa päivärahaa ja työttömyyden edetessä tuo päiväraha pienenee. Perusteluna käytettiin sitä, että ansiosidonnaisen päivärahan päättyessä syntyy työllistymistilastoissa ”piikki” eli monet työllistyvät juuri ennen kuin putoavat ansiosidonnaiselta.
Näin VATT:n tutkimuksen mukaan onkin. Siitä käy kuitenkin ilmi myös, että vain 3 prosenttia ”piikittelijöistä” on löytänyt kokonaan uuden työpaikan. Saman verran on kutsuttu entiseen työpaikkaan. 14 prosenttia ”katoaa” kortistoista eli heidän kohtaloaan ei tiedetä, ja loput jatkavat työttöminä.
Tilastoja voi tulkita monella tapaa, mutta väite rajusta työllistymispiikistä (tutkimuksen mukaan siis vain 3 prosenttia), kertoo keskustelijoiden liioittelevan rajusti. Myös VATT:n tutkimusprofessori Tomi Kyyrä varoittelee tekemästä hätäisiä johtopäätöksiä.
Suurin osa työttömistä työllistyy työttömyysjakson alkuvaiheessa. Tuo on helposti ymmärrettävissä. Jos yritys tekee konkurssin tai työ on kausiluontoista, työttömyystilanteita ei voi välttää.
Ansiosidonnainenkin työttömyysturva on Suomessa aina palkkaa pienempi. Jos maksaa työttömyysvakuutusta, niin ansiosidonnainen työttömyyskorvaus on alle 3 000 euroa kuukaudessa ansaitsevalla 45 prosenttia laskennallisesta päiväpalkasta, ja jos kuukausipalkka ylittää tuon summan, niin ylittävältä osalta työttömyyskorvaus laskee 20 prosenttiin päiväpalkasta.
Kiistaton johtopäätös on, että ansiosidonnaisella työttömyysturvalla elävän työttömän elintaso työssäoloajan elintasoon verrattuna laskee sitä enemmän mitä korkeampi hänen palkkansa on ollut.
Työttömyysturvan korotus työttömyysjakson alkupäähän tuntuu fiksulta niistä, jotka uskovat olevansa työttöminä vain vähän aikaa tai suunnittelevat ”lomailevansa” työttömyysturvan turvin. Pitkäaikaistyöttömien kohdalla tilanne on kokonaan toinen. Kun tulotaso laskee ja säästöt käytetty, on itkun paikka. Työn saaminen vaikeutuu entisestään ihan taloudellisista syistä. Rahat eivät riitä uusiin vaatteisiin, ulkonäöstä huolenpitäminen on pakko hoitaa kotikonstein ja työn etsiminenkin on osittain pois elämiseen tarvittavista varoista. Mitä pitempään työttömyys jatkuu, sitä suurempi merkitys on niin taloudellisilla tukitoimilla kuin työvoimatoimistojen palveluilla.
Ehdotuksen tekijät ovat varmaan lainanneet konstinsa syöpäsairaiden hoidosta. Siellähän potilaan hoito on painottunut alkuvaiheeseen, jolloin on tehokkaimmat hoidot ja lääkkeet. Loppuvaiheessa annetaan pelkkiä kipulääkkeitä, jos niitäkään.
Markku J. Kekäläinen
Espoo
lehti 