Neljä vuotta sitten kolmivuotias syyrialaispoika hukkui Välimereen. Karmiva kuva hukkuneesta pikkupojasta herätti tyrmistystä Euroopassa. Euroopan parlamenttia myöten hoettiin, että näin ei saa enää käydä.
Luonnollisesti puheet jäivät puheiksi. Saman kohtalon ovat tuon jälkeen kokeneet vähintään tuhannet ihmiset, kun linnake-Eurooppa on sulkenut ulkorajansa. Solidaarisuuspuheet ovat monin paikoin vaihtuneet halventaviksi meritaksipuheiksi, ja ihmisiä pelastaneet kansalaisjärjestöt on uhkailuin häädetty Välimereltä. Uhkasipa Italia yhden avustusjärjestön laivan kapteenia kymmenien vuosien vankeudella.
Suomen kohdalla pöyristyttävin näytös nähtiin tämän vuoden osalta kesällä. Pääministeri Antti Rinne (sd.) ilmoitti jossain määrin juhlavasti, että Suomi ottaa kahdeksan – siis kahdeksan – Välimerestä pelastettua ihmistä. Sen jälkeen käytiinkin sitten keskustelua ihan ministereitä myöten, onko Suomen pakolaislinja muuttunut. Ei kuulemma ollut, nämä kahdeksan ihmistä saivat kunnian olla mannekiineina EU-puheenjohtajuudelle. Näin näytetään johtajuutta!
Italia ja Malta ovat tehneet selväksi, että ne eivät halua enää päästää avustuslaivoja satamiinsa. Maiden toimintaa voi tietyllä tavalla ymmärtää, koska muut EU-maat ovat jättäneet ne pitkälti oman onnensa nojaan.
Lääkärit ilman rajoja -järjestö palasi ihmisten pelastustöihin Välimerelle heinäkuussa. Suomessakin viralliset tahot sanoivat, että tämä olisi jonkinlainen vetovoimatekijä. Arvostettu Spiegel-lehti kertoi heinäkuussa tutkimuksesta, jonka mukaan pelastusalusten määrällä ei ole merkitystä siihen, kuinka paljon pakolaisia kuljettavia aluksia Libyasta lähtee.
Libyasta pakoon lähtevät ihmiset kun lähtevät pakoon hirveitä oloja. Tuhannesta Välimerelle lähtevästä pakolaisesta hukkuu Spiegel-lehden mukaan joka 25:s. Välimeri on omanlaisensa vetovoima.
Kirjoittaja on Kansan Uutisten toimittaja.
uutiskirje 