Työehtosopimusten yleissitovuutta, sen supistamista ja työpaikkatason sopimista on analysoitu Itä-Suomen yliopistossa yhteistyössä STTK:n kanssa. Tutkimusta johtanut Jaana Paanetoja muistuttaa, että järjestäytymättömällä työnantajalla on jo nyt työsopimuslakiin perustuva mahdollisuus syrjäyttää yleissitova työehtosopimus solmimalla yrityskohtainen työehtosopimus työntekijäliiton kanssa. Lisäksi se saa noudattaa osaa niistä yleissitovan työehtosopimuksen määräyksistä, joilla on heikennetty työntekijän etuja lakiin nähden.
Uudentyyppinen työpaikkatason sopiminen tarkoittaisi Paanetojan mukaan todennäköisesti palkan ja muiden etujen heikennyksiä. Hän muistuttaa, että yleissitovuus on lainsäätäjän valitsema keino turvata yhtenäiset vähimmäistyöehdot. Mutta yleissitovuus suojaa myös työnantajia ja työmarkkinoita.
Siihen nähden, miten keskeisessä asemassa työmarkkinoilla yleissitovuus on, tuntuu kummalliselta, miten vähän sen vaikutuksia työllisyyteen ja kilpailukykyyn on tutkittu. Tähän analyysin tekijätkin puuttuvat.
STTK:n johtaja Katariina Murto lisäisi tutkittavien listalle vielä yleissitovuuden vaikutukset palkka- ja muihin ehtoihin. Selvitystä kaipaisivat myös paikalliseen sopimiseen liittyvät valvonta- ja tulkintaerimielisyysmekanismit sekä työrauhakysymys.
Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kimmo Palonen pohtii Rakentaja-lehdessä samaa aihetta. Hän muistuttaa, että Suomen lisäksi yleissitovuutta käytetään Euroopassa laajasti. Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön mukaan tähän joukkoon kuuluvat Ranska, Espanja ja Belgia. Lisäksi Italiassa ja Itävallassa on käytössä järjestelmä, joka käytännössä johtaa yleissitovuuteen. Vain kuudessa Euroopan maassa lainsäädäntö ei mahdollista yleissitovuutta.
Motiivin vaatimukseen romuttaa yleissitovuusjärjestelmä täytyykin Palosen mukaan olla muualla kuin huolessa työllistymisestä tai kilpailukyvystä.
Kirjoittaja on Kansan Uutisten toimituspäällikkö.
uutiskirje 