Nyt on keskusteluun tullut työajan lyhennys siinä muodossa, että tehtäisiin kuuden tunnin työpäiviä. Itseäni tämä ei koske, kun olen jo eläkkeellä. Mutta muistan, kuinka tätä jo ennenkin ehdotettiin ja varsinkin kolmivuorotyöhön soveltuvana. Eli tehtäisiinkin neljä kertaa kuuden tunnin päiviä.
Katson kuitenkin asiaa toisestakin näkökulmasta, eli työmatkojen pituudesta. Eikä pelkästään kilometreinä ja euroina vaan myös tunteina. Jos työmatka kestää tunnin kummassakin päässä, niin itse valitsisin mieluummin nelipäiväisen työviikon. Niinhän se työajan lyhennys sovittiin niin sanottuina pekkaspäivinä eli kokonaisina päivinä.
1970-luvulla omassa työpaikassani oli usein pakkolomia. Oli kokonaisia viikkoja, mutta myös lyhennettyä työviikkoa tehtiin. Pitkämatkalaiset miltei halusivat sitä, kun säästyi työmatkakuluissa. Ja joillekin säästöä tuli myös päivähoitomaksuissa. No, päiväraha tietysti tuli, joten tämä ei ihan vertailukelpoinen juttu ole. Joskus saimme vaikuttaa myös siihen, mikä päivä viikosta ollaan lomautettuna. Ei siis automaattisesti perjantai, vaan tarpeen mukaan muutkin päivät kelpasivat – jos oli vaikka asioita hoidettavana. Monet tekivät niin, että tällä viikolla ollaan perjantai pois ja seuraavalla viikolla maanantai. Näin saatiin joka toinen viikonloppu pitkänä, ja sehän sopi varsinkin kesämökin omistajille.
On hyvä, että asiasta keskustellaan, ja toivottavasti päästään eteenpäin. Ei tämä maa kaadu tähän.
Hannu Järvinen
Mäntsälä
uutiskirje 
