Kuopiossa puoluekokoustaan pitävä vasemmistoliitto täyttää ensi vuonna 30 vuotta. Puolue näyttää ikäiseltään: Se on nuorentunut ja naisistunut. Enää sitä ei tituleerata auringonlaskun puolueeksi toisin kuin edeltäjiään ja jopa vasemmistoliittoakin alkuvuosina.
Puolueella kesti kauan karistaa kommunismin pitkä varjo yltään. Edelleenkin puolue jää kauas potentiaalisesta kannatuksestaan. Vasemmistoliiton arvot voi jakaa jopa viidennes äänestäjistä. Puolueen puheenjohtaja Li Andersson on puoluejohtajista toiseksi suosituin perussuomalaisten Jussi Halla-ahon jälkeen.
Kaikista ideologioista irti sanoutunut vasemmistoliitto linjattiin punavihreäksi liikkeeksi, joka oli ”työn puolella rahan valtaa vastaan” ja ”itsenäisen kansalaisen puolella markkinavoimia ja ylhäältä ohjautuvaa hallitsemista vastaan”. Puolue teki eron kapitalismin ja markkinatalouden välillä.
Markkinataloutta tuli demokratisoida ja säädellä. Perustamisasiakirjassa, Huhtikuun julistuksessa, osoitettiin kunniaa perinteiselle työväenliikkeelle, mutta työväenpuolueen identiteetti jätettiin taakse sosialismin tavoin.
Puolue on kipuillut vuosien mittaan ollako vai ei työväenpuolue -identiteetin kanssa. Puoluetta on syyllistetty duunarien unohtamisesta samaan aikaan, kun perinteiset duunarit vähenevät ja entiset keskiluokkaiset, pienpalkkaiset, ovat ottaneet yhteiskunnassa duunarien paikan.
Vasemmistoliitolla perinteinen duunarius istuu syvällä ytimessä. Punavihreys ja feminismi ovat nuorempaa aatekerrostumaa, vaikka nämä olivat jo 1980-luvulla vasemmistoliiton edeltäjän SKDL:n arvomaailmassa. Perustavassa kokouksessa vihreydellä tehtiin pesäeroa perinteiseen työväenpuolueen identiteettiin, joka oli kadottanut vetovoimansa.
Yhä vahvemmin punavihreyttään korostavan puolueen jäsenmäärä on pysynyt vakaana. Äänestäjäkunta on liikkeessä ja osin vaihtunut.
Muutos punavihreällä tiellä on pysyvää. Edelleenkin puolue pohtii punaisuuttaan, vihreyttään ja toimintatapojaan.
uutiskirje 