Metsänomistajat ratkaisevat seuraavien vuosikymmenien aikana kasvaako Suomen hiilinielu, pelastuvatko monet uhanalaiset lajit ja miten sellutehtaille riittää kuitupuuta. Kasvatustavan ratkaisee pitkälti raha.
Avohakkuu hyvä, jatkuva kasvatus huono. Tämä on se viesti, mitä metsäammattilaiset ovat kertoneet metsänomistajille vuosikymmeniä. Nyt tämä totuus on paljastunut ainakin osittain valheeksi.
– Mallit näyttävät, että mitä kovempi tuottotavoite sitä enemmän jatkuva kasvatus kannattaa, maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n ympäristöasiantuntija Markus Nissinen kertoo.
Kymmenet vuodet työkseen jatkuvaa kasvatusta torjuneen voi olla hirveän vaikeaa luopua kannastaan.
Tosin hän lisää, että jatkuva kasvatus sopii vain tietynlaisiin metsiin ja kokemus aiheesta on vielä aika vähäistä.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Sauli Valkonen on arviossaan varovaisempi. Hänen mielestään metsän jatkuva kasvatus voi olla hieman kannattavampaa kuin tasaikäinen päätehakkuuseen perustuva malli, jos metsän uudistuminen onnistuu.
Valkonen perustaa varovaisuutensa siihen, että kannattavuuslaskelmia voi tehdä monella tavalla.
Jatkuvan kasvatuksen syyt
Ensinnäkin jatkuvan kasvatuksen harvennushakkuissa kaadetaan lähtökohtaisesti isoimmat tukkipuut, kun puolestaan tasaikäisessä metsänkasvatuksessa harvennetaan lähtökohtaisesti pienemmistä puista. Pienemmistä puista maksetaan alhaisempaa kuitupuun hintaa. Esimerkiksi männyn tukkipuun hinta on ollut viime aikoina 50–60 euroa ja kuitupuun hinta 14–20 euroa.
Metsänomistaja saa siis jatkuvassa kasvatuksessa tasaisemmin tuottoa, sillä päätehakkuumallissa suurin osa tuotosta tulee vasta avohakkuun myötä.
Toinen syy paremmalle kannattavuudelle tulee investoinneista. Luken Valkonen kertoo, että tasaikäisessä kasvatuksessa avohakkuun jälkeen maa pitää raivata korjuujätteistä sekä muokata. Tämän jälkeen puuntaimet pitää istuttaa ja maa perata pariin otteeseen.
– Ensimmäiset 15 vuotta ovat pelkkiä kuluja. 30 vuoden jälkeen voi tulla jo jotain tuottoakin, Luken Valkonen sanoo.
Valkonen kertoo, että ensimmäisen 15 vuoden kulut ovat 2 000 euroa hehtaarilta. Tälle alussa tehdylle investoinnille saa kunnon tuoton vasta 60–120 vuoden päästä.
Yksityisiä metsänomistajia neuvova Arvometsän toimitusjohtaja Aleksi Vihonen kertoo, että metsän istutus on suurin kustannus tasaikäisessä metsänkasvatuksessa.
Koska rahan arvo todennäköisesti laskee vuosittain, kannattaa Vihosen mielestä kannattavuutta verrata pankin sijoitustuotteisiin, joissa on 2–3 prosentin vuosituotto.
– Jos uudistamiseen ja istutukseen vaadittava raha tuottaa korkoa korolle paremmin pankissa, metsää ei kannata avohakata.”
Päätehakkuuikään 100 vuodessa
Metsäalan yleisen käsityksen mukaan jatkuva kasvatus on kannattavaa vain tietynlaisissa metsissä. Perusperiaatteena on, että metsän pitää pystyä uusiutumaan luonnollisesti.
Jos metsässä ei ole kymmeniin vuosiin tehty harvennuksia, uusiutumiskyvyn tunnistaa siitä, että siellä on eri-ikäisiä puita.
Luken erikoistutkija Valkosen mukaan erityisesti turvemaiden metsissä jatkuva kasvatus vaikuttaa olevan paras ratkaisu tuoton kannalta. Tämä johtuu vedenpinnan tasosta.
– Jos turvemaiden metsään tehdään avohakkuu, vedenpinta nousee ja on pakko tehdä kunnostusojituksia. Koska päälle tulevat vielä muokkaukset, istutukset ja raivaukset, se tulee älyttömän kalliiksi.
Metsänhoidossa ei ole vain kahta mallia, vaan lukuisia välimuotoja.
Pohjois-Suomessa avohakkuut eivät ylipäätään kannata, sillä metsä kasvaa istutusten jälkeen päätehakkuuikään vasta yli sadan vuoden päästä.
– Kun mennään Kajaanin pohjoispuolelle, istutuskustannusta ei saada takaisin, kun investointia verrataan kolmen prosentin korkokantaan, Arvometsän Vihonen sanoo.
Asiantuntijat eri linjoilla
Kuinka paljon Suomen metsistä sitten olisi kannattavampaa kasvattaa jatkuvan kasvatuksen mukaisesti? Siitä asiantuntijat ovat eri mieltä.
Paljon näkemyserosta kiteytyy siihen, että Suomessa on paljon talousmetsiä, joissa on ainoastaan samanikäisiä tukkeja. Luken Valkonen kertoo, että Etelä-Suomessa käytännössä kaikki talousmetsät ovat täynnä samanikäisiä puita.
Sellaisen metsän kääntäminen jatkuvan kasvatuksen metsäksi on taloudellisesti haastavaa.
– Perinteisillä menetelmillä hoidetuissa metsissä on vaikea suositella siirtymistä jatkuvaan kasvatukseen. Avain on siinä, onko metsässä luontaista kokoeroa puissa, kertoo Keski-Suomen Metsänhoitoyhdistyksen metsänhoitoesimies Juho Laitinen.
Arvometsän Vihonen on eri mieltä.
– Tasaikäisyys ei ole ongelma. Runkojen vähyys voi olla ongelma. Jos on vain muutama sata runkoa hehtaarilla, ovat vaihtoehdot vähissä.
Pohjois-Suomessa avohakkuut eivät ylipäätään kannata.
MTK:n Nissinen arvioi, että metsänomistajat päättävät siirtää 10–20 prosenttia Suomen metsistä jatkuvaan kasvatukseen. Luken Valkonen ei kasvatusmenetelmän tutkijana halua antaa arviota. Hän kuitenkin kertoo, että Suomessa turvemailla olevia metsiä on noin 20 prosenttia kaikesta tuottavasta talousmetsästä.
Arvometsän Vihosen prosenttiluvut ovat toisesta ääripäästä.
– Jatkuva kasvatus on tieteellisiin tutkimuksiin perustuvien laskelmien ja meidän käytännön mukaan suurimmassa osassa Suomen metsiä kannattavampaa.
Vihonen kertoo, että monet metsäalalla vetoavat koealoilla tehtyihin tutkimuksiin, joiden mukaan jatkuva kasvatus ei kannata. Vihosen mukaan nämä tutkimukset on tehty maksimoimaan jotain muuta kuin metsänomistajan kannattavuutta.
Metsäneuvonta yhä puutteellista
Metsänhoidossa ei ole vain kahta mallia, vaan lukuisia välimuotoja.
– Pitäisi ennemmin puhua 20 eri mallista, MTK:n Markus Nissinen kertoo.
Vuodesta 2014 onkin tapahtunut hurja muutos. Silloin metsälakia muutettiin ja jatkuva kasvatus tuli mahdolliseksi.
Ennen metsälain muutosta jatkuvaa kasvatusta sai tehdä vain poikkeusluvalla.
– Ehdot olivat erittäin tiukat ja Metsäkeskus myönsi niitä lupia hyvin niukasti, Luken Valkonen sanoo.
Metsäneuvonta jatkuvasta kasvatuksesta on edelleen puutteellista. Valkosen mielestä Suomen tuhansilla metsäneuvojilla on pääasiassa vain alkeet jatkuvasta kasvatuksesta. Suurimpana heikkoutena hän pitää sitä, että käytännön kokemus puuttuu.
Myös historian painolasti näkyy edelleen neuvoissa.
– Kun on kymmenet vuodet työkseen torjunut jatkuvaa kasvatusta, voi olla hirveän vaikeaa myöntää, että on tainnut olla väärässä, Valkonen sanoo.
Arvometsän Aleksi Vihonen kertoo, että heidän asiakkaakseen saapuu usein metsänomistajia, joiden toiveita jatkuvasta kasvatuksesta ei ole suostuttu kuuntelemaan, vaan heitä on painostettu avohakkuisiin.
Vihosen mukaan ala kaipaa tuuletusta.
– On joitakin asioita, joita on vaan totuttu tekemään. Näistä metsänomistaja ei välttämättä hyödy, mutta metsäpalveluyrittäjä hyötyy suuresti.
Jotain ongelman todellisuudesta voi päätellä myös siitä, että Luonnonvarakeskuksen Sauli Valkonen ei suostu kommentoimaan asiaa.