Puupelletti on keksintönä yli 40 vuoden ikäinen. Pellettiään sen keksijä Rudolf W. Gunnerman ehdotti 1970-luvun energiakriisissä kivihiilen vaihtoehdoksi. Tavoitteena oli uusiutuva, puhdas biopolttoaine, mistä ei tule kivihiilen rikkiä eikä raskasmetalleja ja tuhkaakin vain vähän.
Vaikka Suomeen hankittiin nimenomaan puupelletin lisenssi, meillä raaka-aineeksi valikoitui puuta halvempi jyrsinturve. Valinta oli onneton. Turvepelletissä on aivan liian paljon tuhkaa.
Nykyinen pellettiaalto tuli Suomeen Ruotsista. Pelletin raaka-aineeksi tuli puu. Ihanteellisin pelletti puristettiin kuivatusta, vaaleasta höylänlastusta eli kutterinlastusta.
Ensimmäisen sukupolven pellettiä kutsutaan valkoiseksi pelletiksi. Kivihiilestä valkoinen pelletti eroaa siinä, että valkoista pellettiä ei voi varastoida ulkotiloissa. Se imee kosteutta, löystyy, muhii ja voi ajan myötä kerätä myös hometta. Toinen ongelma on sen pölyäminen.
Toisen sukupolven pellettiä on kehitetty lähemmäksi kivihiiltä niin, että kosteus- ja pölyongelmat pienenevät. Lupaavin 2010-luvun menetelmä on höyryräjäytys. Solumassan räjähtävä muutos tummentaa pellettiä. Puhumme mustasta pelletistä ja sitä on kokeiltu eniten Kanadassa.
Musta pelletti sopii energiateollisuudellemme. Ilmaston takia joudumme luopumaan kivihiilestä, mutta mustan pelletin myötä itse voimaloista ei tarvitse luopua, ne voivat jatkaa toimintaansa. Ilmastoedun lisäksi voimme siirtyä kansantalouttamme horjuttavasta ulkomaisesta fossiilienergiasta kotimaiseen uusiutuvaan energiaan.
Musta pelletti on lupaus myös maakuntiemme bioenergian tuottajille ja jalostajille. Irtonaisena metsähaketta ei kannata kuljettaa 100 kilometriä edemmäksi. Energiatiheydeltään tiivistettyä pellettiä kuljetetaan jo tänään kivihiilen tavoin, maan sisällä, maasta toiseen ja jopa mantereelta toiselle.
Sitä mukaa kun väestömme keskittyy etelärannikon seuduille, sinne keskittyy myös bioenergian menekki. Mustan pelletin markkinat kasvavat.
Veli Pohjonen
Kuusamo
uutiskirje 
