Vasemmistoliitto esittää paikallisen sopimisen laajentamista yhtenä työllisyyskeinona.
”Reilusti toteutettuna paikallisen sopimisen laajentaminen on sekä työntekijöiden että työnantajien etu”, puheenjohtaja Li Andersson kirjoittaa puolueen blogissa.
Paikallisen ”sanelemisen” estämiseksi Andersson pitää tärkeänä, että sopiminen tapahtuu työehtosopimusten määrittämien reunaehtojen mukaisesti.
”Tämä tarkoittaa sitä, että joistakin työntekijän toimeentuloa ja oikeuksia turvaamaan luoduista työehdoista, kuten vähimmäispalkasta, ei olisi mahdollista mennä ali myöskään paikallisella sopimisella.”
Lisäksi Anderssonin mukaan on perusteltua, että sopimuksen solmii jatkossakin luottamusmies. Tämä on henkilö, jolla on mahdollisuus hankkia riittävää koulutusta tehtävään, ja jota suojelee muita parempi irtisanomissuoja.
Kohtuullista on myös se, että kaikki yritykset voisivat sopia paikallisesti vaikka he olisivat järjestäytymättömiä, eli eivät kuuluisi työantajaliitton, Andersson toteaa.
”Tämä lisäisi myös työnantajien välistä yhdenvertaisuutta, eikä heikentäisi kenenkään asemaa. Aito paikallinen sopiminen on uudistus, joka ei heikennä kenenkään tilannetta, mutta parantaa monen asemaa kasvavan tuottavuuden ja työllisyyden muodossa.”
Tällaisesta mallista oli jo edellisellä vaalikaudella laaja yhteisymmärrys, mutta silloin poliittinen rohkeus uudistuksen läpiviemiseksi puuttui. Anderssonin mukaan Sanna Marinin hallituksella on tärkeä paikka toteuttaa uudistus, josta on keskusteltu kauan.
”Ei ole kestävää jättää perusteltuja rakenteellisia uudistuksia tekemättä, ja hakea niiden sijasta työllisyysvaikutuksia toinen toistaan kovemmilla leikkauslistoilla tai palkkoja polkemalla.”
Hallitus on sopinut, että paikallisen sopimisen edistämiseen liittyviä esityksiä tuodaan kevään 2020 kehysriiheen.
uutiskirje 
