1. Henri Purje, jäit tammikuun alussa puoleksi vuodeksi vanhempainvapaalle opetusministeri Li Anderssonin erityisavustajan tehtävästä. Oliko päätös helppo?
– Olimme puolisoni kanssa sopineet jo ennen raskautta, että olisin mahdollisen toisen lapsemme kanssa kotona ainakin puoli vuotta. Se oli molempien tahto. Tässä mielessä päätös oli erittäin helppo.
2. Miten asiaan suhtauduttiin työpaikallasi?
”On mahtavaa muodostaa tiivis ja läheinen suhde lapsen kanssa jo varhaisessa vaiheessa”
– Kerroin Li Anderssonille vanhempainvapaa-aikeistani jo silloin, kun hän pyysi minua erityisavustajaksi. Li ei nähnyt siinä mitään ongelmaa, päinvastoin.
– Muutenkin työkavereilta saamani kommentit ovat olleet pelkästään myönteisiä, joskaan mistään kovin vahvoista tunnereaktioista ei voi puhua: asia pikemminkin vain todettiin, ja sitten alettiin pohtia käytännön järjestelyitä.
– Näinhän sen tavallaan kuuluukin mennä. Ehkä tämä kertoo siitä, että työkaverini katsovat maailmaa aika vahvojen tasa-arvolinssien läpi ja olettavat lähtökohtaisesti molempien vanhempien osallistuvan lasten kasvatukseen. En ole myöskään työyhteisössäni mitenkään ainutlaatuinen: toinenkin vasemmistoliiton erityisavustaja on tällä hetkellä vanhempainvapaalla ja kolmas on jäämässä kesällä.
3. Mikä on tähän mennessä ollut parasta?
– Parasta on kikatella ja röhötellä yhteisille vitseillemme lapsen kanssa. Huumorintajumme ovat yhtä kehittyneet.
– Vakavammin ottaen on mahtavaa muodostaa tiivis ja läheinen suhde lapsen kanssa jo varhaisessa vaiheessa ja oppia tuntemaan hänet paremmin. Kahdenkeskinen aika on ainutlaatuista ja korvaamatonta.
4. Onko perheenne malli 6+6+6 vai 5+5+5 vai miten kuvailisit sitä?
– Vapaasti pyöristäen se on suunnilleen 9+3+3, jossa viimeinen pätkä on hoitovapaata. Meidänkin perheessämme äiti on siis kotona pidemmän jakson.
– Vuodenvaihde oli työkuvioidemme kannalta luonteva ajankohta vuoronvaihdolle, ja siihen mennessä puolisoni ehti käyttää valtaosan yhteisistä vanhempainvapaista, joten isyysrahan lisäksi olen myös kotihoidontuen varassa.
5. Tämä on toinen kerta, kun olet kotona lapsen kanssa. Miltä hallituksen kaavailema malli perhevapaauudistukseksi tuntuu koti-isän näkökulmasta?
– Hyvältähän se vaikuttaa. Uudistus olisi iso parannus nykytilaan niin lasten, vanhempien kuin koko yhteiskunnan näkökulmasta. Henkilökohtaisesti olisin ehkä kannattanut vielä vahvempaa kiintiöintiä, mutta toisaalta mallin joustavuus tarkoittaa, että se muovautuu hyvin erilaisiin perhetilanteisiin.
– Uudistuksen myötä kahden vanhemman perheissä lapsella on toivottavasti jatkossa nykyistä useammin mahdollisuus kehittää jo pienenä vahva suhde molempiin vanhempiinsa. Omasta kokemuksestanikin voin sanoa, että tasaisempi kasvatuksellisten vastuiden ja roolien jakautuminen parantaa vanhempien keskinäistä ymmärrystä ja siten koko perheen hyvinvointia.
– On aika hurjaa, että 25 prosenttia isistä ei käytä perhevapaata lainkaan. Lisäksi moni vapaalle jäävistä on kotona yhtä aikaa äidin kanssa. Vain 40 prosenttia on kahdestaan lapsen kanssa. Kotihoidontuesta naiset käyttävät 97 prosenttia. Tämä kertoo, että vanhakantaiset valtarakenteet ja sukupuoliroolit elävät vahvassa. Tasa-arvo kuuluu puheissa mutta ei näy käytännöissä.
– Yhdenvertaisempi perhevapaajärjestelmä myötävaikuttaisi osaltaan sukupuolinormien muutokseen. Tutkimusten valossa isille kiintiöidyn jakson kasvattaminen tasapainottaa vapaiden jakautumista.
– Meidän perheemme näkökulmasta uudistuksen suurin heikkous on ajoitus. Jos esitetty malli olisi jo nyt voimassa, olisin saanut lähes koko kotihoidontukijakson ansiosidonnaista vanhempainrahaa.
6. Kuinka monta kertaa käyt päivän aikana kahvilassa?
– Asun Helsingin nopeasti gentrifioituvassa itäisessä kantakaupungissa, jossa kauralatten maanitteleva tuoksu leijailee lähes joka kadunkulmassa. Itse nautin kahvini kuitenkin pääasiassa kotona, joten en täysin vastaa ennakkoluuloista stereotypiaasi. Pari kolme kertaa viikossa tulee sovittua päiväkahvi- tai lounastapaamisia.