Eija Meriläinen tutkii väitöskirjassaan, miten luonnononnettomuuksia ja katastrofeja hallinnoidaan kaupunkialueilla. Hän on pureutunut erityisesti ”resilienssin”, tiheään viljellyn muotisanan, vaikutuksiin katastrofeista palautumiseen.
Hallitsevat kaupunkiresilienssin tulkinnat eivät Meriläisen väitöskirjan Urban disaster governance: Resilience and Rights in the Unequal City vaikuta vastaavan katastrofien juurisyihin ja haavoittuvaisuuksiin.
– Erilaiset vaarat, maanjäristyksistä viruksiin, voivat olla ”luonnollisia” ja ihmisistä riippumattomia. Tällaisten vaarojen haitalliset vaikutukset ihmisten elämään ovat kuitenkin harvoin luonnollisia, saati yhtäkkisiä. Katastrofit ovat yhteiskunnallisten rakenteiden muovaamia, Meriläinen korostaa tiedotteessa.
Resilienssi ei tee mitään eriarvoisuuden juurisyille.
Yhteiskunnan marginalisoidut ryhmät kohtaavat Meriläisen mukaan muita todennäköisemmin katastrofin synkimmät vaikutukset, menettäen kotinsa, rakkaansa ja jopa elämänsä. Yhteiskunnallisten eriarvoisuuksien lisäksi katastrofienhallinnoinnin politiikka vaikuttaa voimakkaasti katastrofien vaikutuksien kohdistumiseen ja kokemiseen.
Katastrofienhallinnointiin osallistuvat valtioiden ja yhteisöjen lisäksi tyypillisesti avustusjärjestöt, yritykset ja Yhdistyneiden Kansakuntien toimijat. Koska vastuu ja valta on hajallaan toimijoiden kesken, hallitsevat käsitteet ja diskurssit – kuten resilienssi – auttavat valottamaan katastrofienhallinnan kuvioita.
Takaisin alkutilaan
– Resilienssiin verhoutuu toive siitä, että shokin jälkeen voidaan ponnahtaa takaisin entistä muistuttavaan alkutilaan. Käsitettä kuitenkin kritisoidaan siitä, ettei se tee mitään juurisyille, jotka kohdistavat katastrofien suurimman taakan juuri heikossa yhteiskunnallisessa asemassa olevien harteille.
Meriläinen kertoo tutkimuksensa osoittavan, että kaava korostuu entisestään puhuttaessa kaupunkiresilienssistä. Tällöin visiot turvallisesta kaupungista elävät rinnakkain haavoittuvassa asemassa olevilta oletetun itseorganisoinnin kanssa.
Meriläisen mukaan tämän lähestymistavan ongelma on siinä, että turvallista kaupunkia puuhataan talouden ja voimakkaiden toimijoiden intressit edellä – samalla, kun katastrofista voimakkaimmin kärsivät joutuvat keksimään itse palautumiskeinonsa.
Pahimmissa tapauksissa esimerkiksi luonnononnettomuuden vaaraa käytetään tekosyynä, jonka varjolla haavoittuvassa asemassa olevat häädetään kodeistaan, ja kaupungista tehdään turvallinen aivan muille.
Eija Meriläinen väittelee tohtoriksi Svenska Handelshögskolanissa perjantaina.
lehti 