Työelämäprofessori Vesa Vihriälän johtama työryhmä esitteli viime viikon perjantaina raportin , jonka sanoma on, että koronakriisissä tarvitaan voimakasta elvytystä. Vuonna 2023 on aloitettava 10 miljardin euron säästöt, joita työryhmä kutsuu kipupaketiksi.
Suomi velkaantuu nyt voimakkaasti, ehkä 20 miljardia euroa koronakriisin takia. Vihriälän työryhmän mukaan kipupaketilla velkasuhde on taitettava 90 prosenttiin vuosikymmenen loppuun mennessä.
Bios-tutkimusyksikkö kommentoi Vihriälän työryhmän raporttia keskiviikkona. Se esittää raikkaita kysymyksiä, jotka ekonomistikunnan valtavirta jättää huomiotta.
”Ollaanko vuoden 2030 Suomessa tyytyväisiä, jos velkasuhde on kurottu 90 prosenttiin mutta samalla on heikennetty leikkauspolitiikalla suomalaisen yhteiskunnan ja tulevien sukupolvien edellytyksiä kohdata yhä tiheneviä viheliäitä kriisejä?”
”Onko todella niin, että juuri ´kohtuullinen velkaantuneisuus` on järkevin näköala turvata yhteiskunta esimerkiksi tulevilta pandemioilta tai kasvavilta ilmastonmuutoksen aiheuttamilta vaikutuksilta?”
”Miksi talouspolitiikkaa pitäisi ohjata juuri 90 prosentin velkasuhde? Miksei 100 prosenttia, joka voi olla yhtä hyvin kaikkialla euroalueen kasvavien velkamäärien kanssa sopusoinnussa?”
Analysoimme Vihriälän työryhmän "kipupakettia" ekologisen siirtymäpolitiikan näkökulmasta. Kestävyysvaje on vain yksi julkisen talouden riskeistä. Miksi lukittautuisimme koronakriisissä juuri 90% velkasuhdetavoitteeseen? https://t.co/p1AN5AqhGl
— BIOS-tutkimusyksikkö (@biosresearch) May 13, 2020
Kaikki velkaantuvat, säännöstö uusiksi
Bios jatkaa, että miksi hirttää talouspolitiikka ja julkisen talouden suunnittelu ensisijaisesti abstraktiin velkasuhdetavoitteeseen aikana, jolloin Suomen muiden maiden ohella on toteutettava historiallisen nopeat päästövähennystoimet. Sen mukaan ympäristötutkimuksen näkökulmasta ei juuri ole epäselvyyttä, että ilmastotoimissa epäonnistuminen tuottaa yhteiskunnille julkisvelan kasvua suuremman torjuttavan riskin.
Tutkimusyksikkö pitää kummallisena, että Suomi lukitsisi jo tässä vaiheessa itsensä ”abstraktiin ja käytännössä täysin sopimuksenvaraiseen 90 prosentin velkasuhdetavoitteeseen”.
Biosin mukaan 90 prosentin tavoite irrottaisi Suomen koronakriisin aiheuttamasta laajemmasta kansainvälisestä talouden ja politiikan velkakehityksestä. Koronakriisin vaikutuksestahan kaikkien maiden alijäämät ja julkinen velka kasvavat valtavasti. Euroalueen keskiarvon arvioidaan nousevan yli sataan prosenttiin, monien maiden paljon suuremmaksi.
”Tästä syystä on todennäköistä, että euroalueen kasvu- ja vakaussopimuksen säännöstöä, jonka noudattamisessa monilla euromailla on ollut koko valuuttaunionin historian varrella vaikeuksia, tarkastellaan koronakriisin seurauksena uudestaan”, Biosin tutkijat toteavat.
Reinhartin ja Rogoffin laskuvirhe heräsi henkiin
Vihriälän työryhmän raportissa 90 prosentin kattoa perustellaan toteamalla, että korkeampi velkasuhde on riskialtis.
Biosin mukaan korkeamman velkasuhteen riskiä on syytä arvioida, mutta tutkijat huomauttavat, että 90 prosenttia on sama luku, jonka vuonna 2010 finanssikriisin aikana professorit Carmen Reinhart ja Kenneth Rogoff esittivät raja-arvoksi, jonka yläpuolella talouskasvu kärsii. Muun muassa EU:n talouskomissaari Olli Rehn tukeutui lukuun viime vuosikymmenellä järjestellessään silloisia euroalueen kipupaketteja.
Vuonna 2013 ilmeni, että lukema 90 prosenttia perustui koodausvirheeseen taulukkolaskennassa. Virheen paljasti 28-vuotias yliopisto-opiskelija Thomas Herndon.
Biosin tutkijat toteavat, että myös jokin muu prosentti kuin 90 voi olla mahdollinen kandidaatti kohtuullisen velkasuhteen katoksi, varsinkin kun otetaan huomioon kaikkia valtioita kohtaava velkaantuminen koronakriisissä.
uutiskirje 
