Mitä meillä oli ennen koronakriisiä? Esimerkiksi tilaa visioille. Sosiaali- ja terveysministeriössä järjestettiin maaliskuun alussa keskustelutilaisuus hyvinvointitaloudesta. Keskustelun pohjana oli ajatushautomo Demos Helsingin alkuvuodesta julkaisema ehdotus EU-maiden talouspolitiikan korjaamiseksi.
– Hyvinvointitalous korostaa kestävän kehityksen kolmen ulottuvuuden – sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristön kestävyyden tasapainoa. Yhdessä ne vahvistavat toisiaan ja luovat pohjan sosiaalisesti oikeudenmukaiselle, kestävälle ja ilmastoystävälliselle yhteiskunnalle, sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen luonnehti tilaisuudessa.
Hyvinvointitalous oli yksi Suomen EU-puheenjohtajuuden pääteema viime vuonna. Ministerineuvosto hyväksyi Suomen päätelmät Pekosen johdolla viime lokakuussa.
Ihmisten hyvinvoinnin pitäisi olla kaiken päätöksenteon ytimessä kunnalliselta EU:n tasolle asti.
Hyvinvointitalouden idea on yksinkertainen. Ihmisten hyvinvoinnin pitäisi olla kaiken päätöksenteon ytimessä kunnalliselta EU:n tasolle asti, sanoo konsultti Johannes Anttila ajatushautomo Demos Helsingistä.
Hyvinvointitalouskeskustelun veturi Suomessa on ollut SOSTE. Sen valtuuston puheenjohtaja, arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen summaa hyvinvointitalouden toisin katsomiseksi. ”Hyvinvointitalouden toisin katsominen merkitsee, että sinne katsominen ei ole erillisen köyhyys- tai sosiaalipolitiikan asia, vaan kaikkien politiikkalohkojen asia”, Mäkinen kirjoittaa.
Muitakin jalkoja kuin talous
Hyvinvointitaloudella tarkoitetaan siirtymää kohti aidosti ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää talousjärjestelmää, joka on myös taloudellisesti kestävä. Demos Helsingin Johannes Anttilan mukaan tähän asti on keskitytty liikaa jakkaran yhteen jalkaan, taloudelliseen kestävyyteen, muiden jalkojen kustannuksella.
– Hyvinvointitalous on termi, joka valjastaa ajatukset siihen, ettei talousjärjestelmä voi enää perustua pelkästään materiaaliseen kasvuun ilman maapallon ja inhimillisten resurssien asettamia rajoja.
Talouslehti Financial Times käynnisti syksyllä keskustelua kapitalismin uudelleen arvioinnista. Hyvinvointitalous sopii hyvin teemaan.
– Myös koronakriisin aikana on tarve ajatella uudelleen talouden peruspilareita ja mitä varten talous oikeastaan on olemassa, Anttila sanoo.
Hänestä on lohdullista, miten ihmiset ja hyvinvointi onkin nyt laitettu keskiöön. Koronakriisin alussa presidentti Sauli Niinistö sanoi, että talous on sittenkin vain taloutta, tärkeintä ovat ihmiset.
Kriisin oloissa vanhat säännöt eivät päde. Euron kasvu- ja vakaussopimuksenkin rajoista luovuttiin oikopäätä.
– Hyvinvointitalous ei ole pelkästään hyvin voivan ajan käsite. Nimenomaan kriisitilanteissa kysymykset hyvinvoinnista ja nykyisestä talousjärjestelmästä nousevat esiin.
Ei ole vain yhtä kakkua
Miten hyvinvointitalous eroaa siitä, mitä on tehty aiemmin? Kaikki hallitukset ovat omasta mielestään pyrkineet hyvinvoinnin kasvattamiseen.
Johannes Anttila sanoo, että politiikan kielessä puhutaan kakusta, jota pitää kasvattaa ennen kuin sitä voidaan jakaa.
– Kakku ja sen kasvattaminen on vaurauden ja talouskasvun eufemismi. Se kääntyy mielessä talouden kielelle, että kakku kasvaa kun talous kasvaa. Mutta eihän meillä ole yhtä kakkua eikä yhdenlaista vaurautta – eikä yhdenlaisia arvoja myöskään. Totta kai on erilaisia kasvuja ja kasvulla on myös laatua. Vauraus ei ole pelkästään taloudellista. Voidaan puhua hyvinvoinnista, mielenterveydestä ja ympäristöstä, ja niihin liittyvistä arvoista ja vauraudesta.
Ajatus vain yhdestä kakusta rajoittaa poliittista mielikuvitusta. Silloin puhutaan vain BKT:sta ja sen kasvusta.
Anttilan mielestä Kari Mäkinen kuvasi tilannetta hyvin. Pitää katsoa muutakin kuin talouskasvua – minkälaisia vaurauksia meillä on ja miten niitä voi mitata.
Vanha maailma kuolee, mutta uusi ei vielä kykene syntymään.
– Jos on erilaisia kakkuja, on oltava myös erilaisia tapoja mitata niitä eli erilaisia yhteiskunnassa olevia arvoja. On politiikan kysymys, mitä arvoja haluamme ajaa ja minkälaista vaurautta kasvattaa. Tämän jälkeen pitää myös valita oikeat mittarit, jotka aidosti todentavat näihin liittyviä muutoksia, esimerkiksi ympäristöön ja hyvinvoinnin erilaisiin ilmentymiin liittyen.
– Ennen tätä kriisiä ajateltiin, että BKT:n sivutuotteena syntyy hyvinvointia. Nyt on aika pysähtyä ja katsoa toisaalle: mitä me haluamme ja jos haluamme hyvinvointia, niin miksi sitä ei mitata?
Nykyään on vaikka kuinka dataa mitata erilaisten politiikkatoimien vaikutuksia.
Hyvinvoivat ihmiset korjaavat talouden
Nykyisessä hallitusohjelmassa on mainittu hyvinvointitalous. Mitkä konkreettiset toimet ovat sitä?
Johannes Anttilan mukaan hyvinvointitaloutta ovat investoinnit, jotka lisäävät ihmisten kyvykkyyksiä toimia. Sellaisia ovat esimerkiksi jatkuva oppiminen ja mielenterveyden ohjelma. Pitkällä aikavälillä ne vaikuttavat positiivisesti myös talouteen.
– Hyvinvoivat ihmiset laittavat talouden kuntoon. Meidän ajatuksemme hyvinvointitalouden käsitteessä on se, että ensisijaisesti pitäisi miettiä hyvinvointia, sitä, minkälaisia mahdollisuuksia ja kyvykkyyksiä ihmisillä on toimia. Talous seuraa sitten perässä.
Hyvinvointitaloudella on myös jarrunsa. Johannes Anttila lainaa italialaista marxilaisfilosofi Antonio Gramscia: vanha maailma kuolee, mutta uusi ei vielä kykene syntymään. Ollaan välitilassa.
– Vaikka tulee uudenlaisia ajatuksia, niin on edelleen aika vahva käsitys siitä, miten politiikassa puhutaan yhdestä kakusta ja peilataan edelleen kaikkea BKT:n kautta. Vaikka on tahtotilaa arvioida laajemmin politiikkatoimia, niin edelleen on helpointa mennä talousvaikutusten kautta.
Onko pakko olla koko ajan kriisissä?
Kapitalismi on kriisissä muutaman vuoden välein. Voisiko niitä ehkäistä, jopa estää, hyvinvointitaloudella?
– Jatkuva tehostaminen johtaa järjestelmiin, jotka eivät ole kovin joustavia, Anttila vastaa.
Yksilöiden kyvykkyyksiä lisäävä järjestelmä on myös kestävämpi ja joustavampi kuin talouskasvun mittareilla äärimmilleen tehostettu.
Ilmastokriisi antaa takarajan. Seuraavan kymmenen vuoden aikana pitäisi tapahtua aika paljon, että tällä planeetalla pystytään ylipäätään selviämään. Senkin takia hyvinvointitalous terminä on tarpeellinen.
On klisee, että jokainen kriisi on myös mahdollisuus. Nyt on kuitenkin syytä pysähtyä miettimään suuntaa, että mitä kriisin jälkeen.
Johannes Anttila toteaa, että EU:n kasvu- ja vakaussopimus on jo avattu ja on myönnetty, että näin vakavassa kriisissä ei ole kyse pelkästään rahapolitiikasta. Pitää avata myös finanssipolitiikan hanat. EU:n instituutiot ja jäsenvaltiot ovatkin pandemian edetessä päättäväisesti keskustelleet ja päättäneet keinoista, jotka viikkoja aiemmin eivät olisi tulleet kuuloonkaan.
– Siirtymää hyvinvointitalouteen estää EU:n talouspolitiikan vahva rajoittaminen. Ilmastokriisi ja kasvava eriarvoisuus eivät saaneet tätä aikaan, mutta globaali pandemia sai havahtumaan, että tarvitaan uudenlaisia toimenpiteitä ja uudenlaista talouspolitiikkaa. Varmaan tämä tarkoittaa uutta normaalia kriisin jälkeen. Uskon tämän synnyttävän uudenlaista pohdintaa siitä, miten käytämme talouspoliittisia työkaluja myös hyvinvoinnin lisäämiseen ja ilmastokriisiin vastaamiseen.
Johannes Anttila vertaa koronakriisiä ihmisten ravisteluun.
– Jos olemme tämän kriisin keskellä tulleet yhteen pohtimaan, mikä on tärkeintä, niin toivoisi samojen arvojen heijastuvan myös kriisin jälkeen siihen, että talouspolitiikalla on väliä, minkälaisia yhteiskuntia ja hyvinvointia meillä on tulevaisuudessa.
uutiskirje 
